Stop the War -performanssi pe 24.2. klo 04-10 Hopeakallion lintutornilla

Värtsilän taiteilijaresidenssissä asuva ukrainalainen Tonya Melnyk toteuttaa Stop the War -performanssin pe 24.2.2023, sodan alkamisen vuosipäivänä. Performanssi alkaa jo aamulla klo 04 ja sen on tarkoitus jatkua klo 10 saakka. Paikkana on Hopeakallion lintutornin pohjoispuolella oleva peltoalue.

Tervetuloa osallistumaan, tukemaan ja olemaan yhdessä!

”Helmikuun 24. päivänä alkaen kello 4 aamulla, jatkuen kello 10:een asti kaivan pellolle 1,3 kilometrin päähän Venäjän federaation rajasta eri kielillä kirjoituksen ”pysäyttäkää sota”. Tämä tulee olemaan viestini hyökkääjävaltiolle, Venäjän federaatiolle, jotta se lopettaisi sodan Ukrainassa. Vetäisi joukkonsa pois Ukrainan alueelta, vapauttaisi kaikki vangit ja karkotetut, lopettaisi kansanmurhan, joka kohdistuu Ukrainassa oleviin ihmisiin ja sen omiin kansalaisiin, sekä peruuttaisi pakkomobilisaation ja vapauttaisi poliittiset vangit.

Tämä on viesti kaikille hyökkääjä- ja miehittäjämaille lopettaa sotilaalliset väliintulot ja muiden kansojen tuhoaminen. Tämä on viesti kaikille maille, jotka käyvät asekauppaa ja rikastuvat sodista, jotta ne kehittäisivät tehokkaan strategian sotien lopettamiseksi niiden ytimessä. Se tulee olemaan kirje korkeammille voimille, jotta ne auttaisivat ihmiskuntaa selviytymään tästä tragediasta, joka on sota.

Kutsun teidät osallistumaan esitykseeni: voitte tulla lapionne kanssa kaivamaan, voitte tulla seuraamaan prosessia ja tulosta lintutornista , ottamaan siitä valokuvia ja kuvaamaan sitä videolle, voitte tuoda minulle teetä juotavaksi tai jotain kasvisruokaa syötäväksi tai voitte tulla vain olemaan yhdessä.

Tulen aina muistamaan tämän päivän, vaikka mieleni haluaa pyyhkiä pois muistot 24. helmikuuta 2022. Oli aikainen aamu, noin neljä tai viisi aamulla, kun heräsimme räjähdysten ääniin. Emme halunneet uskoa siihen, mutta räjähdykset toistuivat useita kertoja ja ainakin kerran tuntui melko voimakas paineaalto. Vastapäisessä rakennuksessa lähes kaikki ikkunat syttyivät ja ihmiset alkoivat katsella ulos kadulle. Näin alkoi Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan, joka oletettavasti käänsi jokaisen ihmisen elämän Ukrainassa ja sen ulkopuolella.

Valtava määrä ihmisiä lähti rintamalle, monet liittyivät aluepuolustukseen, monet lähtivät ulkomaille, ja melkein jokainen, joka ei ottanut asetta, ryhtyi vapaaehtoiseksi, evakuoi ihmisiä miehitetyiltä alueilta, keräsi varoja armeijaa varten, hankki varusteita, lääkkeitä ja ruokaa armeijalle ja siviileille, toimitti tarvittavia tavaroita rintamalle ja hädänalaisille, keksi uusia varusteita, kirjoitti tekstejä, päiväkirjoja, piirsi, valokuvasi, kuvasi selostuksia ja teki monia muita pieniä ja suuria, yhtä tärkeitä asioita ja selvisi hengissä samaan aikaan.

Tänä päivänä aloin saada kokemusta, jota joillakin maailman kansoilla on, vaikka sitä on vaikea rinnastaa monien pakolaisten ja sodan uhrien kokemuksiin. Ukrainasta kotoisin olevilla taiteilijoilla on kuitenkin tiettyjä etuoikeuksia toisin kuin esimerkiksi Afganistanista, Syyriasta tai Kurdistanista tulevilla pakolaisilla.

Vuosi on kulunut, ja näyttää siltä, että Ukrainan ihmiset ovat tottuneet sotaan, he ovat järjestäytyneet, heidän toimintansa on koordinoitua, heistä on tullut rauhallisia ja vastustuskykyisiä raketti-iskuja ja pommituksia kohtaan, he suhtautuvat välinpitämättömästi ilmahyökkäyksiin, he ovat sopeutuneet säännöllisiin sähkökatkoksiin ja kuljetusvaikeuksiin. Lähteneet ovat myös tottuneet elämään kaukana kotoa, byrokratiaan eri Euroopan maissa, asunto- ja terveyspalveluihin liittyviin ongelmiin. Mutta toisaalta täysimittainen hyökkäys on aina pelkoa, aina ahdistusta, katkeruutta ja kyyneleitä tapettujen tuttavien vuoksi, ja niille joilta se on tappanut sukulaisia, ystäviä, rakkaita, se on tragedia.

Kaikista haasteista huolimatta löysimme paikan ilolle ja miellyttäville hetkille, löysimme voimaa taiteelle ja luovuudelle, autamme ja tuemme toisiamme missä tahansa olemme. Mutta elämästämme on tullut monta kertaa monimutkaisempaa, ja kaikki Ukrainassa tai Ukrainasta kotoisin olevat tarvitsevat eniten yhtä asiaa: sodan loppumista. En yleensä kiinnity päivämääriin, mutta tajuan enemmän kuin koskaan, että tämä päivä sattuu, että tämä päivä saa minut huutamaan ”lopettakaa sota”, kuten olen halunnut huutaa koko vuoden.”

-Tonya Melnyk

Performanssi tapahtuu Tonyan oleskellessa Värtsilän taideresidenssissä Artist at Risk -järjestön tuella ja Karoliina Arvilommin kuratoimana.