Uuden ajan rohkea maatalousyrittäjä – henkilökuva Heikki Raerinteestä

Siitä on parisen vuotta aikaa kun Värtsiläntietä ajaessani ihmettelin uutta, maisemaan ilmestynyttä, valtaisaa työmaata Hiienvaarantien varressa. Satoja sorakuormia täytemaata kuorma toisensa jälkeen kipattiin aavalle peltoaukealle, raskaiden maansiirtokoneiden tasatessa paikalle ajetut maakuormat. Näky vaikutti niin epätodelliselta – tällaista rakennustyömaata ei Värtsilässä oltu nähty sitten Niiralan hallien ellei Ilmo Jormanaisen vastaavaa maatilan laajennusta Tervavaarassa laskettaisi mukaan. Työmaalta kuulunut kolke ja työmiesten kuhina toivat sivusta seuranneelle hyvän mielen. On vielä nuoria jotka jaksavat suomalaisen maaseudun systemaattisesta alasajosta huolimatta edelleen uskoa tulevaan. Kyseessä oli Heikki Raerinteen uuden pihattonavetan rakennustyömaa.

Pihatto valmistui viime vuonna. Moni ohiajanut ja Värtsilän kylän asukas on varmasti miettinyt mitä kaikkea tämä valtaisa rakennus oikein sisällään pitää. Itsekin olen tätä pohtinut niin monenmoiset kerrat paikan ohi ajaessani. Lähestyin Heikkiä tämä juttu mielessä jo heti pihaton valmistuttua mutta vuosi ehti vierähtää ennen kuin tarinatuokiomme vihdoin toteutui. Saimme sovituksi tutustumiskäyntini tähän uuden ajan pihattonavettaan. Olimme varanneet jutun tekoon aikaa puolisen tuntia, mutta kuin huomaamatta aikaa vierähtikin liki puolitoista. Tarinaa olisi piisannut vaikka toiseen mokomaan.

Uusi pihattonavetta on ns. robottinavetta jossa lehmien lypsytoiminnot ovat automatisoidut. Oli hämmästyttävää seurata kuinka lehmä toisensa jälkeen osasi itsenäisesti astella kahdelle eri lypsyasemalle. Heikin esitellessä robotin toimintaa, seurailin vuorossa olevaa lehmää ja sen rauhaisaa olemusta koko sen kuusiminuuttisen ajan mitä lypsytoiminto kesti. Yksi lehmä käy linjastossa lypsyllä keskimäärin kolme kertaa päivässä. Lehmä tuottaa maitoa n. 32 kg vuorokaudessa. Robotteja pihatossa on siis kaksi ja laitteet ovat hollantilaiselta toimittajalta. Ennen lopullista hankintapäätöstä Heikki kävi tutustumassa muutamaan kohteeseen joissa kyseiset laitteet olivat jo käytössä.

Pihattonavetassa lehmät voivat käýskennellä vapaasti. Ruokailu tapahtuu pihaton sisäseinustalla kulkevalla ruokintalinjastolla. Lehmille annettava ravinto on pitkälti omaa lähiruokaa; ohraa, kauraa, hernettä sekä heinää. Rypsi ja täysrehu sen sijaan tulevat Utajärveltä. Automaation myötä moni asia maatilalla on helpottunut. Esimerkiksi päivittäinen lehmien käsin harjaaminen on jäänyt pois harjakoneen toimiessa ihmiskäsien korvaajana. Harjauskonetta vasten itseään kyhnännyt lehmä näytti jutuntekohetkellä nauttivan suunnattomasti olostaan. Laajennustaan Heikki kuvaa ”hyvinvointi-investoinniksi” sillä eläinten hyvinvointi on hänelle tärkeää. Nuori karja saa laiduntaa kesäisin pelloilla ja nyt suunnitelmissa on ulkojaloittelupaikan rakentaminen pihattonavetan yhteyteen talvikausia varten.

Karjaa tilalla kaikkineen on 170 joista lypsäviä lehmiä 90. Tilaa pihatossa olisi vielä suuremmallekin määrälle ja väljältä siellä tänään näytti. Silminnähden eläimet ovat tyytyväisiä oloonsa. Paikat ovat siistit, tilavat ja ilmavat. Koska tällainen määrä karjaa jo itsessään tuottaa paljon lämpöä ei kovillakaan pakkasilla erilliseen lisälämmitykseen ole tarvetta. Sähkökatkosten varalta tilalla on oma varavoimajärjestelmä. Entiseen, käsityövaltaiseen parsinavettaan verrattuna työmäärä lehmää kohden on vähentynyt. Tosin Heikki toteaa että henkinen kuorma sen sijaan on kasvanut. Viime ajat ovat toimialalla olleet kauttaaltaan raskaat ja tulevaisuus on ollut vaikeasti ennustettavissa.

Heikin polku maatalousyrittäjyyteen on ollut hyvin perinteinen. Pienestä pojasta lähtien hän kasvoi vanhempiensa Esko ja Tainan myötä mukaan perheen maatilan päivittäiseen toimintaan. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli rakennusalaa Kiteen ammattikoulussa, jakaen opiskelija-asuntonsa lapsuudenystävänsä Artturi Väyrysen kanssa. Ammattikoulun jälkeen kaverukset suorittivat myös varusmiespalveluksen yhtä aikaa Kontiorannassa. On harvinaista että kolme lähinaapuria ja lapsuuden ikätoveria pieneltä kylältä ovat asettuneet aikuisiällään kotikonnuilleen päätyen kaikki vieläpä yrittäjiksi – Artturin toimiessa kylän monitoimitalkkarina, Tuomas Kontiainen koneyrittäjänä ja Heikin jatkaessa suvun maatilaa. Lapsuudenaikainen ystävyys on säilynyt. Arjen kuulumiset, ja myös ne yrittäjän elämään kuuluvat ajoittaiset huolet ja murheet on voitu kiireistä huolimatta jakaa kahvikupposten äärellä.

Varusmiespalveluksen jälkeen Heikki aloitti nelivuotiset agrologiopinnot ammattikorkeakoulussa Seinäjoella. Tältä Pohjanmaan reissulta kainaloon löytyi myös elämänkumppani Katariina jonka kanssa nyt yhdessä tilan työt jaetaan. Isä Esko on myös apuna tilanhoidossa. Heikille uravalinta oli hyvin selvää jo nuoresta pitäen. Sukupolvenvaihdos toteutettiin 2016 jolloin nuorempi polvi otti vastuun tilan hoidosta. Peltoalaa on merkittävästi lisätty maan ostojen sekä -vuokrauksen myötä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse itse tehdä, mm. lietelannan levitys sekä osa rehunteosta ostetaan alihankintoina paikallisilta yrittäjiltä. Heikin mukaan yhteistyö sujuu hyvin ja naapuriapuakin on ollut aina tarvittaessa saatavilla. Ilman lomia ja vapaita ei pitkälle pötkitä, toimivat lomituspalvelut tuovat tarpeelliset hengähdyshetket työkiireiden lomaan. Omia akkujaan Heikki latailisi pilkkiavantojen äärellä vaikka useamminkin.

Viime vuosina Heikki on ollut paljon esillä valtakunnan medioissa ihan telkkaria myöten. Hän osaa sanoa asiat suoraan ja tuoda esiin ongelmat – sen kummemmin niitä kaunistelematta. Erityisesti kasvaneeseen valkoposkihanhikantaan liittyvät suojelutoimet ovat vaikeuttaneet maatilatoimintaa hänen maillaan. Haasteita tämän päivän maataloudessa on muutoinkin ollut riittämiin. Viime vuonna maailmanlaajuinen energian- ja raaka-aineiden hintanousu koettelivat kovalla kädellä suomalaisia maatiloja. Tuottajahinnat eivät ehtineet mukaan tähän hintakehitykseen. Monet tilat ovat nyt ahtaalla. Osa jopa lopettanut toimintansa.

Kaikesta huolimatta Heikki näkee toimialallaan edelleen tulevaisuuden – ihmisten syöminen kun ei koskaan tule loppumaan. Vaikka maatalous elää murroksessa mm. kulutustottumusten muutosten myötä, silti Heikin mukaan eläinperäisille maataloustuotteille riittää tulevaisuudessakin kysyntää.