Tänään on Tuomaan päivä ja talvipäivänseisaus. Tämä on ajankohta, jolloin päivä on lyhimmillään talvella. Talvipäivänseisaus merkitsee sitä, että Maan kiertoakselin pohjoispää on kallistunut kauimmaksi Auringosta. Tällöin pohjoinen pallonpuolisko saa vähiten päivänvaloa.
Muinaisten suomalaisten kolmen viikon joulunaika alkoi juuri Tuomaan päivästä ja kesti 13. tammikuuta olevaan Nuutin päivään. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, Hiiva-Nuutti pojes viepi”, sanottiin. Joulunajan alkuun ajoittuvalla talvipäivänseisauksella oli kansan suussa myös oma nimitys: pesäpäivät. Auringon sanotaan olevan kolme päivää pesässään, josta se nousee jouluaamuna ja vuosi aloittaa hitaasti kulkunsa kohti kevättä. Pesäpäivien aikaan ei saanut kehrätä, hakata metsästä puita tai edes vuolla lastuja. Näistä teoista olisi seurauksena onnettomuutta karjalle vai viljalle. Pesäpäivät voisivat hyvin kuvata sitä, miten eläimet ja ihmiset vetäytyvät pesään vuoden pimeimpinä ja pelottavimpina aikoina, mutta todennäköisesti Pesäpäivillä tarkoitettiin kuitenkin auringon vetäytymistä pesäänsä lepäämään.
Tuomaan päivänä arkinen aherrus hiljeni ja alkoi levon ja rauhan aika. Enää ei tehty teurastuksia, pantu olutta, leivottu tai valettu kynttilöitä. Tuomaan päivän savupirttejä pestiin vedellä ja hiekalla kirkkaan vaaleiksi, minkä takia päivää onkin kutsuttu Tohu- ja Noki-Tuomaaksi. Seinät ja katto peitettiin tuoksuvista petäjäpäreistä punottuihin kuvioihin. Vuoden pimeimpään aikaan kuuluivat myös lattialle levitetyt oljet ja olkikoristeet, jotka ovat vanhoja kasvun, elämän ja luonnonkierron vertauskuvia.
Oluella on ollut erityinen merkitys joulurauhan alkamisessa. Tuomaan päivän tapoihin kuului maistella jo jouluoluen makua. Sanottiin, että »Tuomas tuleepi tuoppi kainalossa». Ihmiset myös söivät yhtä hyvin kuin kekrinä ja loikoilivat paitasillaan pirtin oljilla.
Tuomaan päivään viettoon liittyvät vanhat suojaavat aurinkosymbolit, joita tunnetaan useita. Joissakin vanhoissa riimusauvoissa päivää kuvaa vanha suojamerkki, »Tuomaanristi», joka valmistettiin päreistä. Tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin saatettiin myös maalata tervalla suojeleva rengasristi.
Kaikkien valmisteluiden jälkeen joulun tuova Tuomas voitiin toivottaa tervetulleeksi runolla:
”Tule meille, Tuomas kulta
tuo joulu tullesansa,
oluttynnyri olallansa,
viinapikeri pivosansa,
juustokakku kailosansa.
Kyl sä meijän portin tunnet:
tervaristi, rautarengas,
musta koira portin alla!”
Tekstilainaukset: Taivaannaula, Tieteen kuvalehti