Monet ovat kertoneet karpaloreissuistaan, Värtsissäkin on karpaloa ylistäviä kirjoituksia hienoine kuvineen. Niinpä minäkin kävin katselemassa sellaisia helppoja paikkoja, mihin pääsi autolla viereen, ei kai sitä muuten. Ajattelin, että jos saisi edes kuvan karpaloista. Auton jäljistä päätellen monet muutkin olivat paikalla käyneet. Autotien päästä lähti jalan jälkiä suolle aluksi vieri vieressä haarautuen jokaiseen suuntaan. Hyvän näköisten mättäiden ympäristöt olivat tallattu aika tarkkaan merkkinä siitä, että siinä oli ollut enempi kerättävää.
Nyt oli mukava kuljeksia suolla kun ei itikat tai paarmat hätistellee. Hirvikärpäsiäkään ei näkynyt. Avosuon mättäät oli tallattu melko tarkkaan, joten katselin metsän reunan risukoita ja heinikoita. Sielläkin oli muutamia jalan jälkiä, mutta oli marjojakin. Varmaan sellaiset ”normaalit” karpalon kerääjät ovat todenneet heinikosta ja risukosta keräämisen lähes mahdottomaksi. Minä kerään karpalot samalla poimurilla millä mustikat ja puolukatkin. Lähteehän siihen mukaan heinää ja risuja, mutta ne voi heittää pois.
Ensimmäisten pakkasten jälkeen alkavat karpalot olla herkullisimmillaan. Hyvältä näyttää talvenvara!
Oivaa hyötyliikuntaa tuo suolla tarpominen,hyvä Alpo ja kiitos vinkistä.Olen niin tyhmä etten ole ymmärtänyt että poimuri toimii karpaloitakin poimittaessa.