Yleistä

Lähteet
Mirja Varosen kuva-albumi
Lehtiartikkeleita: Karjalainen, Eskilstunan Folket ja Kurilien
Omia ja kuorolaisten lähettämiä kuvia
Teuvo Tikan kirja Laulun ja liidun vuodet
Koonnut: Alpo Rummukainen

Aluksi

Kuoromatkasta itsellä on vain hämäriä muistoja sekä joitakin irtokuvia sekaisin muiden (kuoro) kuvien kanssa. Kysellessäni muutamilta matkalla mukana olleilta sain vastauksia, ettei juuri kukaan muistanut sen enenpää kuin minäkään. Sain lainaksi Mirja Varoselta valokuvakansion, saatesanoilla ”olisiko tuosta apua”
Siitä selvisikin lähes kaikki…

Kirkkolaulujuhlien matkan suunnittelua Helsinkiin 1966

Kirkkolaulujuhlat ovat sellainen tapahtuma, johon kuorot osallistuvat aina, mikäli mahdollista. Tämä tarina kertoo valtakunnallisista kirkkolaulujuhlista, jotka pidettiin 1966 oikein ”Isolla kirkolla” Helsingissä. Tätä matkaa oli valmisteltu jo kauan. Laulujuhlien yhteislaulut on päätetty jo useampi vuosi aikaisemmin sekä nuotit lähetetty kuoroille harjoittelua varten hyvissä ajoin. Tänä vuonna Jouko Tolonen oli säveltänyt tilausteoksen psalmi 40 ja hän vieraili Värtsilässäkin varmistamassa harjoitusten sujumisesta.

”Pikku mutka” matkaan

Vuotta aikaisemmin (1965) oli Värtsilän kirkkoherraksi tullut rovasti Juhana Varonen. Hänellä oli ehdotus, että jospa kuoro tekisi laulujuhlamatkallaan ”pienen” mutkan Ruotsin kautta laulujuhlille mennessään. Nimittäin hänellä olisi hyviä ystäviä Ruotsissa, jotka myös haluaisivat tavata suomalaisia ja etenkin häntä ja hänen seurakuntalaisiaan. He voisivat myös auttaa matkan järjestelyissä. Värtsilän kuorolla olisi taiteellisia valmiuksia vaikkapa korkeatasoisen konsertin järjestämiseen Ruotsissa.

Laitettiin ”Ideariihi” koolle ja matkaa suunnittelemaan. Meillä oli Laulujuhlien yhteydessä suunniteltu yhteinen konsertti Joensuun Kirkkokuoron kanssa Meilahden kirkossa. Laulujuhlia edeltävälle viikolle löytyi konsertile aikaa Eskilstunan suuresta Klosterin kirkosta, joten se lyötiin lukkoon ja muu reitti suunniteltiin sen mukaan. Ja niin Kirkkolaulujuhlille suunniteltu viikonloppu laajeni 9 päivän mittaiseksi ulkomaanmatkaksi.

Matkalle

Sanomalehti Karjalainen, matkan jälkeen:
Matkamme ei ollut varsinaisesti konserttimatka, vaikka lauloimmekin muutamissa paikoissa – kertoi lehdellemme kuoron johtaja Teuvo Tikka – vaan se oli ennen kaikkea virkistys- ja opintomatka tiiviin opintokauden jälkeen. Lähtö Värtsilästä tapahtui perjantaina 3. 6.

Perjantai 3.6. köröteltiin kuumassa linja-autossa, jossa ei ollut muuta ilmastointia kuin kattoluukut. Illalla noustiin Turussa uudenkarheaan Silja -Linen valkoiseen Skandia-laivaan. Se oli tietenkin meistä ensikertalaisista valtavan suuri. Laiva oli uutta, ns läpiajettavaa mallia. Autot ajettiin autokannelle laivan perästä ja keulaportista ulos. Ja toisinpäin. Kuva Sila-Linen esite. Matkustamo oli kuin monta linja-auton penkkiriviä rinnakkain. Jotkut lienevät matkustaneet myös hyteissä

Kuvassa Maija Saarinen? Alpo Rummukainen, ? Kuosmanen, Mirja Varonen

Aamulla Ruotsissa

Borås

Sanomalehti Karjalainen:
”Lauantai-iltana olimme Boråsissa, jossa oli ensimmäinen ruotsin-suomalaisten tapaaminen. Siellä, Jumalanpalveluksen jälkeen olleen kuoron sävelhartauden otti kuulijajoukko kiitollisena vastaan kotimaasta tuotuna säveltervehdyksenä… ”

Eräänlainen ”huutokauppa”

Illalla oli mieleen jäänyt tapahtuma. Siinä oli kirkkokansaa, josta osa oli inkerinsuomalaisia, osa muita ruotsinsuomalaisia, ehkä ruotsalaisiakin. Sitten oli meitä matkalaisia. Verraton Juhana-pappimme piti ”huutokauppaa” ja jakoi meitä matkalaisia halukkaille vieraaksi. Meitä oli aivan liian vähän, kaikille ei riittänyt yövieraita. Tilaisuus oli todennäköisesti Caroli-kirkolla ja sen vierellä olleessa seurakuntakodissa. Lopuksi lauloimme muutamia tuttuja virsiä ja jakaannuimme yöksi isäntäperheisiin.

Oman kuoron laulua emme tähän saaneet, mutta lainataa Oulun kmarikuoron levyltä ”Tuhansin kielin”

Pieni tietoisku inkerinsuomalaisten isäntäperheidemme historiaa

Ruotsin suomalaisista siirtolaista monet olivat lähtöisin Inkerinmaalta, kuten rovasti Varonenkin. Nämä ystäväperheet majoittavat meidät koteihinsa. Jotkut heistä olivat olleet Juhana Varosen seurakuntalaisia Kelton seurakunnassa tai muuallakin, missä Juhana Varonen oli toiminut pappina Inkerinmaalla. Lähes kaikki olivat paenneet 40-luvulla Stalinin vainoja Suomen kautta Ruotsiin. Valtaosa heistä oli palautettu takaisin Venäjälle, mutta pieni osa jäänyt Ruotsiin. Jotkut heistä olivat olleet silloin lapsia eivätkä muista paljon matkasta.

Nyt 2000 luvulla tiedämme mitä inkeriläisyys tarkoitti, mutta silloin ei tiedetty Venäjälläkään. Joitakin kirjoja oli jo tuolloin julkaistu. Esimerkisi Aatami Kuortti, joka oli paennut Vienanmeren pakkotyöleiriltä 1930, oli kirjoittanut kirjat ”Tapahtui Inkerissä” 1962 ja ”Juhana, inkerinsuomalainen” 1966. (Tämä saattaa tarkoittaa Juhana Varosta, meidän pappiamme)

Vasta Perestroikan aikaan alettiin avata arkistoja. Inkeriläiset kyllä itse tiesivät, ja matkamme aikana Juhana Varonen kertoili, että tietäisimme edes jotain isäntäperheistämme elämänvaiheista. Ja monet elivät vieläkin siinä pelossa, että heidän oleskelulupansa Ruotsissa päättyy ja heidät voidaan viedä Venäjälle takaisin. Jotkut olivat muuttaneet nimensä tai jatkaneet pakomatkaansa Amerikkaan.

Inkeriläiset olivat perustaneet yhdistyksiä jotka toimivat yhdyssiteenä Ruorsissa hajallaan asuvien inkeriläisetn ja heidän jälkeläistensä kokoamiseksi. Ruotsin Inkeri-Liitto on järjestänyt kesäjuhlia jo vuodesta 1948 lähtien vuoteen 2017 saakka. Laulukuoro-toimintaa oli harrastettu kauan jo Inkerinmaalla ollessa.

Mahdollisesti konsertoimme juuri tässä kirkossa

Luonnonpuisto 6.6.66

Luonnonpuistossa olisi riittänyt katseltavaa vielä toiseksikin päiväksi, mutta oli kiiruhdettava eteenpäin, koska keikkamatkalla oltiin.

Yksi aivan pikkujuttu jäi täältä puistosta mieleen. Siellä oli pikaruokapaikka, ehkä useampikin, mutta meidän kielitaidolla ei osattu tilata muuta kuin kahvia, eikä sitäkään voinut rajattomasti nauttia. Kohta olisi kuitenkin pyydettävä kuljettajalta pissitaukoa jossakin lepikon kohdalla. Niinpä tilattiin hienolta kuullostavia ruokia. Kyllä ne syödyksi tuli, mutta ei vain saatu mitä luulimme tilanneemme. Sitten joku keksi ruokalistalta ”potattimuussia” joka kuullosti melkein selvältä suomenkieleltä. Sitä annosta sitten taisivat tilata kaikki loput jonottajat. Lienee kioskin pitäjä ihmetellyt, kun ensin ne tilasivat mitä sattui ja sitten se muuttui, että vain ”potaattimuussia” jokaiselle. Ihmetyyppejä nuo finskit.

Tuo ryhmäkuvan takana näkyvä rakennus saattoi olla juuri se pottumuussikioski – tai voi olla joku muu kioski. Tuohon laitettiin kortit postilaatikkoon ja saatiin vielä arvokkaat postileimat muistoksi.

Tässä olemme kokoontuneet lähtökuvaan haikein mielin. Edimme jo melkein rakastua näihin sydämellisiin ihmisiin. Lauloimme lähtiessämme jotain kaunista ja jotkut pyyhkivät ”roskaa” silmäkulmastaan

Seuraavaksi Goteborgiin

… jatkuu seuraavassa jaksossa