Anna lapselle raitis joulu

Kun maas on hanki

Orava hyppii suuren kuusen lumisilla oksilla. Eteen tulee nätti käpy. Juuri
oikeanlainen. Hieman avautunut jotta siemenet ovat helposti suuhun saatavia.
Kurre ottaa kävyn käpäliensä väliin.

Alhaalla, valkoisten hankien keskellä olevan pihapiirin saunasta, nousee
vieno leppäsavu. Joulusaunan tuoksu.
Isä kantaa sylillä kuivia klapeja kiukaan eteen lisättäväksi. Lapset juoksevat
edestakaisin saunaan ja ulos kun eivät tiedä mihin ovat menossa. Rinnassa
polttaa lämpimästi kuin joskus saatua kaakaota juodessa. Tämä ei kuitenkaan
ole sitä. Tämä on sitä kun tietää että jotain jännittävää on tapahtumassa mutta ei
oikein tiedä mitä.

Jahas lapset,menäämpä pirttiin katsomaan mitä kystä se äiti on siellä
laittanut, rauhoittaa isä lapsiaan lämpimällä äänellä. Pirtissä on levollinen tuoksu.Äiti hyräilee ja käy välillä hämmentämässä puuroa.

Seurakuntasisar oli viikolla tuonut pienen paketin jossa oli ollut riisiä ja
sekahedelmäsopan ainekset, kahvipaketti sekä pipareita ja kynttilöitä. Äiti oli
paketin saatuaan liikuttunut kyyneliin. Oli laulettu yhdessä Siionin virsi 303
Kiitos Herra elämästä.

Minä lähden nyt käymään siellä kirkolla. Pikaisesti käyn hakemassa sen
pienen kinkkurullan. Ovat jo varmasti punaisella lapulla hinnoiteltu. Ehtii vielä
paistua illaksi, isä virkkaa vakaasti. No mene, ota tuo minun pyörä. Kerkeet jatkamaan saunan lämmitystä kun vikkelästi poljet.

Isä menee. Selkä kumarassa polkee.. Äiti katsoo perään ja taas pyrkii silmät kostumaan. On se vielä semmonen…

Mieleen ahtautuu väkisin juhannus reilu kymmenen vuotta sitten. Sillä oli ollut
valkoinen nailon paita päällä josta hihat oli kääritty yli kyynären. Oli tuoksunut saunalle ja vienyt valssit ja jenkat.. Ei se irti päästänyt. En tainnut halutakkaan että päästää.
Lapsia tuli ja töitä riitti. Enää ei tule lapsia eikä ole töitäkään. Rakkaus meni samalla oven avauksella kun köyhyys tuli pirttiin.

Turku on Joulurauhansa julistanut. Sulo Saarits laulaa Kaikista kauniista
muistoista.

Pirtissä tuoksuu puhtaus ja kuusi. Äiti on keittänyt kahvit. Maiskuttelee sitä
tassilta. Lapset imeskelevät piparkakkujaan. Ne on jaettu tasapuolisesti.
Juotuaan kahvin äiti lähtee lisäämään puita saunaan ja komentaa lapset
pihalle lumilyhtyjen tekoon.
Orava katselee lapsia jotka taputtelevat kauniita lumilyhtyjä pihapiiriin ja
pitkälle pihatien poskeen.

Sininen hetki värjää alkavaa aattoillan hämärää.
Puuhaisa emäntä on saanut vedet kannettua saunaan ja häkälöylyt heitettyä.
Lapset sytyttelevät kynttilänpätkiä lumilyhtyihin. Syntyy kaunis, keltaista valoa
luova luhtykuja siniseen hetkeen. Valkoiset hanget tuntuvat ottavan
kynttilänvalon vastaan antaakseen sen koristeltuna takaisin.

Puuhkahäntä ottaa toisen kävyn. Jouluna saa syödä. Se katselee ja kuuntelee
säikkymättä kun äiti ja lapset menevät saunaan.

Auton valot leikkaavat isolta tieltä kohti lyhdyin valaistua pihatietä. Auto
pysähtyy pihaan mutta moottoria ei sammuteta. Kuluu tovi .Takaovi lennähtää
auki. Kumara mies yrittää päästä takapenkin syvästä jaloilleen. Nousee, paiskaa oven kiinni. Auto lähtee. Taksikyltin valo lepattaa kuin lyhtyjen kynttilät. Mies ottaa muutaman epävarman askeleen kohti mökin ulko-ovea. Hän liukastuu ja kaatuu hankeen.
Kaatuja ei edes yritä nousta ylös vaan tyytyy kylmään mutta pehmeään
vuoteeseensa.

Kun kaikilta on pesty päät ja korvat komentaa äiti lapset pirttiin. Piltit
kirmaavat iloisesti nauraen kapeaa saunan polkua jonossa tuvan
lämpöön. Kukaan heistä ei huomaa hämärän nyysässä hangessa makaavaa
miestä. tuleekohan pukki tänä vuonna, kiljuu Pauli ylimpänä. Varmasti löytää perille kun viime Jouluna ei löytänyt, minä kirjoitin sille tarkat ohjeet miten meille pääsee, mainostaa Martta.

Lapset nyhtävät puhtaat paikatut vaatteensa nihkeitten ihojensa peitoksi.
Äiti tulisi kohta saunasta ja varmasti isäkin joutuisi siihen mennessä
kirkolta. Tiedä vaikka toisi jotain namia tullessaan. Nythän on sentään Joulu.
Äiti heittää ämpärillisen vettä lauteille ja huuhtoo näin varisseet vastan lehdet
saunan lattialle.

Hän istuu pukuhuoneen penkille kuivaa hiuksiaan pyyhkeellä ja valahtaa
tietämättään reisiensä päälle lohduttomaan itkuun. Olisihan se pitänyt arvata.. mutta kun edellisestä kerrasta on jo viikkoja. Ei tullut mieleenkään että se jouluna tuon tekisi. Kinkusta viis, on niitä kinkuttomia jouluja ollut aiemminkin, mutta että häviää siihen helvettiinsä jouluna.

Raili saa puettua sen mitä matka saunalta sisään vaatii. Pesuvadin ja
saippuan hän jättää saunalle. Pyyhe kaulan ympärillä roikkuen Raili pakottaa
jalkansa liikkeelle kohti pirttiä. Lasten vuoksi oli jaksettava.
Rappuja ylös noustessaan hän kääntyy katsomaan lumoavaa lumilyhty riviä.
Näky antaa hänelle rauhan ja jopa lämpimän läikähdyksen sydänalaan. Jouluntunnelmaa..

”Kun maas on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio, lauluton”

Raili tarkentaa katsettaan. Onko se joku eläin? Ei, ei se eläin voi olla, se ei liiku
lainkaan. Pakko on mennä katsomaan ei tuossa ennen ole tuollaista kiveä
ollut.

Herää, herää nyt hyvä mies, palellut tuohon kuoliaaksi. Raili ravistelee
hankeen sammunutta miestään, millä se tuohon kuntoon ittesä sai.
Isä yrittää kompuroida pystyyn äidin auttamana. Raili taluttaa velttoa
miestään kohti ovea.

Saatuaan miehensä sänkyyn hän riisuu tältä saappaat jalasta ja työläästi
takin päältä. Asettaa äijän kyljelleen. Laittaa vielä pesuvadin sängyn viereen.
Raili katsoo, hiukan parroittunutta lommoposkista miestään, silittää hänen
hiuksiaan ja itkee taas. Tänä jouluna ei kyyneliä säästetty
.
”On Jouluyö ,sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli”

Orava tiputtaa kävyn tassujensa välistä maahan. On kylläinen olo. Se katsoo
kynttilöin valaistua pihapiiriä joka on jo pimeän sylissä.
Loikkaa ylemmälle oksalle ja tiputtaa samalla oksiston lunta maahan.

”Jouluyö,juhlayö!
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha,myös ihmiselle.”