14 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 27/2021

  1. Minä en ainakaan voi moittia johtajaopettaja Teuvo Vatasta.
    Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa hänestä.

    Entinen Värtsilän Uudenkylän koulun oppilas

  2. Kyllikki Saari, Mysteerin ihmisten historia, WSOY 2021

    Murhan taustoja

    Kyllikillä olisi ollut kerrottavaa

    Teemu Keskisarja: Kyllikki Saari, mysteerin ihmisten historia, WSOY 2021

    Oli rippipappi, joka oli sekaantunut Kyllikkiin useita kertoja. Oli kulkumies, josta yritettiin tehdä murhaaja.

    Oli hauta, oli alaston, mätänevä tyttö haudassa, oli männynkäkkärä tökättynä haudalle, oli harmaa hansikas tytön kädessä joka jäi tutkijan käteen, oli kylän väkeä ja paljon juoruja.

    Eihän tuo niin ihmeellistä. Oma rippipappini antoi minulle, rippiporukan parhaalle, Suno-pesupulveri – paketin ja sanoi, että muista Jouko tästä, että paraskaan pesuaine ei pese yhtä puhtaaksi kuin Jumalan armo. No, hän lähti pohjoiseen matkapapiksi ja kohta kuului kummia papin ja vaimon perhe-elämästä. Oli ollut kuulemma useita kolmansia pyöriä sillä aikaa kun matkapappi oli hoitamassa virkaansa suurilla selkosilla.

    No, tapasin pappini, hymylehtijulkkiksen, jossakin käsivarren kahviossa ja kysyin, että muistatkos, mitä sanoit, kun annoit minulle Suno-paketin. Sanoi muistavansa. Tytöt hänen ympärillään kikattelivat. Lisäsi vielä:

    – Käytännössä se asia kokeillaan.

    Kautta aikain ovat kiilusilmätytöt saaneet rippipappien päitä sekaisin. Olin oman tyttäreni rippijuhlassa. Tytär läpsi julkisella paikalla ortodoksipappia pyllylle avokämmenellä. Arvelin, että on leirillä tainnut olla hauskaa kun noin estottomia ollaan.

    Mutta asiaan. Hyvin on Keskisarja tonkinut esille melkoisen värisuoran ihmisiä ja tietysti moneen kertaan puhuttuja juttuja seitsentoistavuotiaan iloisen Kyllikin taustoilta.

    Pappihan jätettiin rauhaan kuulusteluista, vaikka kaikki tiesivät hyväksikäytön, jota oli jatkunut. Ihan oli tuntuma tätä dokumenttia lueskellessa, että dekkarin aineksia riittäisi, mutta loppurtakaisu pitäisi heittää lipan alta, kun tapahtuman jälkiäkin sotkettiin poliisin taholta lahjakkaasti.

    Ei tainnut olla paikallisen poliisin penaalin terävin kynä asialla tutkimuksia tekemässä. Tai jos oli liiankin terävä.

    Jossain taisi olla sekopää kartanonherra, joka suutahti kun nuoret virittivät teltan hänen mailleen, vai muistanko väärin.

    Sitten tehtiin murheelliset tekoset kahdelle tyttölapsella kesän kauniina päivänä. Telttaretkellä hekin olivat. Näissä sitä olisi aihetta kirjojen tekoon.

    Tämä kirja on ihan kesäkirja, kun varoittaa ainakin iloisia tyttöjä pitämään mölyt mahassaan. Oliskohan jo syytä antaa viimein Kyllikille hautarauha. Mutta Suomen kansa on innokasta juoruilemaan, eikä unohda ikuisia aihelmiaan.

    Halavatun halavattu ja hallelujaa.

    Jouko Varonen

    SARV:n jäsen

  3. Kanttarellin nupuja on jo noussut Karjalan Pyhäjärven saareen. Taitavat kuitenkin kuivahtaa näillä helteillä. Eräänä hellekesänä kannoin kokeilun vuoksi yhteen ryppääseen järven kirkasta vettä, mutta ei luonto semmoista apua kaivannut. Ötökät popsivat sienet, vaikka tavallisesti kanttarelli on toukaton.

    Sienet ovat melko arvaamattomia. Kovien helteitten jälkeen saattaa syksyllä tulla herkkutatistakin huippusato.

  4. Kanttarellin nupeloita löydettiin reilu viikko sitten ja jätettiin ne kasvamaan. Toissa päivänä lähdettiin hakemaan kastike tarpeet, niin siellä nupelot oli lähes saman kokoisina. Kosketus tuntumalta tuntuivat kovin kuivilta. Loppuviikoksi luvatust sateet saattaisi olla vielä pelastus. Saas nähdä.

  5. Ahomansikoita on tänä kesänä tavallista enemmän. Ripottelin niitä jäätelökippoon, jolloin syntyi helleherkku.

    Vahinko, ettei mesimarjaa enää enemmälti löyvy. Mulla on yksi salainen paikka lapsuuven ajoilta. Maistiaiset sieltä saa.

    Lakkasaalis kasvaa hitaasti mutta varmasti. Suolla on vietetty kahteen pekkaan yhteensä seitsemän tuntia parina päivänä. Marjoja on kasassa 11 litraa.

    Tänä aamuna kantautui savun hajua Venäjältä, ensi kerran kesässä. Taivaanrantakin oli oudon “utuinen”.

    Tässäpä tulikin tuhlailtua muutama kesäinen juttuaihe.

  6. Wärtsilän Musta on myös peurojen mielestä paras peruna.
    Mulla on neljää eri lajiketta kasvamassa samalla peltotilkulla.
    Kaikki muut perunanvarret ovat saaneet olla rauhassa peuroilta
    mutta Wärtsilän Mustan varret on syöty latvoista.

    Täytyy toivoa että mukuloiden kasvu ei tyssää tähän takaiskuun.

  7. Hei Jore, ja kaikki kellä on Wärtsilän mustaa kasvamassa, ottakaas kuvaa kukasta. Viime vuonna en huomannut tulleen kukkia ollenkaan, mutta nyt on kulat joka varressa, mutta kukat ovat violetin väriset. Eikös wärtsin mustassa pitäisi olla valkeat kukat ?

  8. Tänään on 80 v siitä, kun suomalaiset valtasivat Pälkjärven takaisin.
    Pitäjäseuran kotisivuilta löytyy Lissu Kaivolehdon juttu kiihtelysvaaralaisista
    valtaamassa Pälkjärveä. Jutun lopussa runsaasti SA-kuvia.

    Asiasta yhdeksänteen. Kuulin, että Saarivaarassa on taas avattu kesäkirppis..
    Se on avoinna to-su klo 11.-16. Kannattaa pistäytyä vaikka kahveella. Muitakin
    kesäkahviloita ja kirppareita kannattaa kannattaa.

  9. Alpon kommentti Wärtsilän mustasta on nyt vähintäänkin mielenkiintoinen.
    Kukan pitäisi olla tosiaan valkoinen.Tosin kun mummoni kasvatti mustaa perunaa 60-luvulla niin kukkia oli sekä valkoisia että violetteja.

    Nämä perunat pitäisi kuitenkin olla valkokukkaista.
    Ensimmäiset siemenet saatiin Iitistä,kaverilla oli 180 erillaista perunalajiketta maassa.
    Näin Hesarissa herrasta jutun ja kun soittaessani
    tiedustelin olisiko hänellä mahdollisesti Wärtsilän mustaa vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä että kyllä on.
    Erkkihän sitten haki sieltä ekat mukulat ja koeviljely Arppen pihassa onnistui.Peruna kukki valkoisilla kukilla.
    Onko nyt mennyt mukuloita Kainuun mustan kanssa sekaisin vai onko tuolla Wärtsilän mustalla mahdollisuus kukkia myös violetisti.
    Nyt on lähdettävä tiedemiesten juttusille.

    Mun mustat ei kuki kun peuran pahkeiset söi latvat.

  10. Ei tarvinnut mennä kauas kyselemään.

    Meillä asuva tiedenainen sanoi tietävänsä että
    kukan värivariaatio on mahdollinen jos lähellä kasvaa toisen lajikkeen perunoita.
    Mutaatioita voi esiintyä jopa vierekkäisten penkkien mukuloissa?

    Onko näin?

  11. Muori oli nähnyt unta, että hän kävi perunapellolla kukkien väriä tutkailemassa.

    Pappa puolestaan sanoi nähneensä unessa pieniä iloja vällyn alla.

    Muori uteli, olinko minäkin siellä?

    Pappa vastasi, että ei, sinä olit perunapellolla.

  12. Turpiin on tullut Auschwitsissakin.

    😉

    Jouko

    Jack Fairweather: Mies, joka murtautui Auscwitziin, WSOY 2021

    Melkoinen ratsumies

    Olisiko Auschwitz voitu kukistaa

    Jack Fairweather: Mies, joka murtautui Auschwitziin, WSOY 2021

    Pilecki, joka valittiin Puolan vastarintaliikkeen toimesta tiedustelijaksi pahamaineiselle Auschwitzin kuolemanleirille, ei ollut ihan eilisen teeren poikia. Tämä heppu oli perheellinen mies. No leirin ovet aukenivat ”poliittiselle vangille” ja heti ensimmäisenä vankeuspäivänä hän sai vartijavangilta lättyynsä kunnolla, niin että kaksi hammasta lensi suusta taivahan tuuliin.

    Sitähän se vankileirin elämä oli, että elettiin niillä ehdoilla, jotka tarjottiin ja keskityttiin hengissäoloon. No saihan kunnon ratsumies sentään lähetettyä raportteja leirin oloista Varsovaan mm. vapautettujen vankien mukana. Jos vangin sukulaisilla sattui olemaan kahisevaa niin vapautuminen helpottui. Heikommat tulijat eivät kestäneet montakaan viikkoa sitä kurimusta.

    Witold uskoi sinisilmäisesti siihen, että hän saisi aikaan ehkä leirin tuhoamisen Varsovan vastarintajärjestön toimesta. Mutta ensin piti päästä ulos tästä loukusta, johon ratsumies oli vapaaehtoisesti hankkiutunut ja saanut punaisen kolmion merkiksi siitä, että oli poliittinen vanki. Ja pakoon tuli tilaisuus, kun Witold ja muutama muu pääsivät työtehtäviin leirin ulkopuolelle ja vartijat ottivat railakkaasti miestä väkevämpää ja olivat niinsanotusti tillin tallin – tilassa.

    Varsovassa, jonne Witoldin onnistui päästä, torpattiin vastarintaliikkeen johdon taholta ajatus iskusta Auscwitziin. Niinpä tämä seikkailu tallentui käsikirjoitukseen, jonka Witold riipusteli ennen joutumistaan teloitetuksi maanpetturina.

    Kirja tietysti kiinnosti minua kovasti, etenkin superrohkean miehen tempun vuoksi. Niinpä kirjoittelen siitä tässä juttua aamuneljältä, kuolemanleiritunnelmissa vietetyn yön jälkeen.

    Onhan Fairweather saanut kirjallaan mainetta ja kunniaa mm. Costa Book Awardin. Filmikin on kuulemma tulossa.

    No, kirja on paremmin dokumenttityyppistä luettavaa ja välillä jopa haukottelin, ennenkuin takakansi kolahti käteen.

    Mutta kieltämättä vaikuttava kokemus oli lukea Auschwitzin vankien todellisuudesta ihan sisäpiirin, eli vangin näkökulmasta.

    Toivotaan ettei enää koskaan tämmöistä. Holokaustikirjoja toki tulee vielä pilvin pimein, kuolemanleirin kokeneiden kertomana, ja niin pitääkin, ettei totuus unohdu.

    Halavattu.

    Jouko Varonen

    SARV:n jäsen

  13. Joutessaan kirjoittelin tuossa
    näistä nuorista räppäreistä. Mie
    olen kyllä wanhan linjan miehiä
    malliin, että papin aamenesta
    pidetään kiinni.

    Miikka Anttonen/Dan Tolppanen: Uniikki elämä, Otava 2021

    Kihlasormuksetkin provikkana

    Uniikin terapoivaa luettavaa

    Miikka Anttonen/Dan Tolppanen: Uniikki elämä, Otava Kustannus, 2021

    …”saimme kihlasormukset julkkisstatuksemme takia erikoishintaan, ja tuhansien eurojen arvoiset hääsormuksetkin saisimme someyhteistyötä vastaan. Joku juorulehti olisi varmasti maksanut vaikka koko häät saadakseen niihin kuvausoikeuden, mutta siihen olisin vetänyt rajan”…

    Mahtuuhan siihen juutalaistaustaisen artistin elämään monenmoista kiehkuraa ja vaikkapa vaeltamista masennuksen syvissä vesissä. Uniikin ”meriitteihin” kuuluu sekin, että hän on Ben Zyskowiczin siskonpoika ja käynyt juutalaista koulua. Hänellä on Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsenyys.

    …”Ollaan päädytty Eevin kanssa pitkän pohdinnan jälkeen siihen ettei enää jatketa yhdessä…ollaan molemmat onnellisempia erikseen…halutaan elämältä eri asioita”…

    Kun itse olen noita tapiorautavaara – miehiä, mitä tulee musiikkimakuun osittain, niin rap-musa on jäänyt vähän siihen, että pudistelen päätäni, kun laulajan sanoistakaan ei saa selvää, kun nuorisojoukko mylvii taustalla ja toinen korvakaan ei halua kaikkea kuulla ( joka ei ole huonokaan asia).

    Mutta ymmärrän kyllä, että diggaamallani Tapsalla ja Uniikilla on samoja ogelmia kuin laulajan taipaleen valinneilla yleensä. Keikkaelämä on raskasta ja sitten kun tulee vaikeuksia, niin yksinhän sitä jää ahdistuksineen.

    Lienee tämän kirjan anti keikka- ja elämänkerta-anekdoottien lisäksi myös tietyllä tapaa henkisesti hoitava. Nuoriso varsinkin tykkää näistä räppäreistä ja heidän laulujensa sanat sekä kirjoissa julkaistut ajatukset lähestyvät nuorten tuntoja.

    Mutta, että häät ja sormukset provikkana. Se kyllä kertoo jotain miehen arvomaailmasta. Noilla elkeillä saisi varmaan moni morsmaikulta railakkaan potkun, sanonko minne. Jo pelkkä ajatuskin siitä riittäisi.

    Voi herranjestas ja sus siunakkoon

    Jouko Varonen

    SARV:n jäsen

  14. Tänään kävi eräs miljardööri avaruudessa paljolti ehkä siksi, ettei se toinen olisi päässyt ensimmäiseksi.

    Se toinen oli suunnitellut tekevänsä avaruusmatkansa 20.7.2021. Jäiköhän toinen nyt toiseksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *