Hynysten elämää Värtsilässä 1920 -1952

Kirjoittanut Jouko Hynynen

Osa 1
Isovanhemmat, vanhemmat, lapsuudesta

Samuel Hynynen ja Maria Heikintytär Turunen s. 1853 Vihitty 1874

Oletuksena kuvan ajankohdasta; Takana oikealla nuori mies saattaisi olla Ale s. 1890 ja keskellä Juho vaimonsa kanssa ja pikkupoika olisi Väinö ? Silloin tämä kuva olisi otettu joskus 1910 – ja Ale olisi noin 20 vuotias

Samuel Hynysellä ja Maria Heikintyttärellä on ollut kaksi poikaa, Juho ja Ale.

Juholla oli kaksi lasta: Väinö (s. 1916) ja Aune.

Alella viisi lasta: Teuvo, Urho, Eino, joku nuorempana kuollut ja Sinikka.

Nämä veljekset Juho ja Ale ovat asuneet lähekkäin Värtsilän Kylänpäässä. Nykyisin puoli kilometriä rajan tuolla puolen. Alun perin se asuinpaikka on ollut jonkinlainen pieni tila, josta sitten on lohkaistu Alelle tuvan paikka. Metsät ja suurin osa maita jäi vanhemmalle veljelle, Juholle. Jotain outoa tässä jaossa on ollut, mutta niin vain on elelty ja sovussa oltu.

Lapsena nämä Aune ja Väinö ovat kuuluneet Teuvon lähipiiriin, niin kuin siinä lähellä asuvat muutkin sukulaislapset. Lähinnä Turusen pojat kuuluivat ”sisäpiiriin” ja heistäkin erityisesti Väinö. Nämä kaksi Väinöä ja Teuvo muodostivat sellaisen kolmijalan, että yhteys pysyi ihan kuolemaan asti. Nämä molemmat Väinöt olivat kaksi vuotta vanhempia kuin Teuvo. Turusen Väinö oli poikamies loppuun asti, Väinö-serkulla on Elinansa kanssa kaksi lasta.

Silloin kun Teuvo oli vielä lapsi, isä otti hänet kesäisin onkimatkoille, kun mentiin metsälammille. Ne olivat jääneet mieluisana mieleen lapsuudessa, kun sai olla vain isän kanssa, eikä ollut toisia ympärillä. Yhteen tällaiseen onkimatkaan liittyy ikävämpikin muisto. Teuvo oli saanut muistaakseni ukiltansa muistoksi taskukellon (liekö juuri sama, joka näkyy Samuelilla kuvassa). Se oli ollut hänen isällänsä siellä lammella mukana taskussa, että voi seurata ajankulua. Kuinka ollakaan, kun Aleksanteri kumartui veneen yli, tämä kello solahti taskusta ja sinne meni. Totta kai se harmitti molempia, mutta eipä siinä enää mikään auttanut.

Isä Alella ja Teuvolla oli yhteinen harrastus. Molemmat tykkäsivät lukea. Värtsilässä oli jo silloin ollut hyvinkin monipuolinen kirjasto (rakennettu 1920). Teuvo kertoi, että hän veti niitä kirjoja kotiin ja yhdessä isän kanssa niitä luettiin. Monesti oli isä sanonut, että tuoppas nyt se tai tämä kirja. Aino ei katsonut tätä hyvällä, kun ilta istuttiin nenä kirjassa (1920-luvun loppupuolella ja 1930 luvun alkupuolella

Ale s. 17.7.1890 ja Aino os. Laukkanen s. 17.1.1890. Tässä kuvassa noin 40 luvun puolivälissä

9 comments for “Hynysten elämää Värtsilässä 1920 -1952

  1. Kiitos Jouko hyvästä tekstistä. Vanhat kuvat ovat aarteita sinänsä. Tämänlaiset muistelukset tekevät Värtsistä paikallishistorian aarrearkun.

    On kiva lukea henkilöstä, lapsuuden sankarista, jonka on tuntenut ja joka on jättänyt miellyttävän muistijäljen omaan elämään.

    Itse olen nyt saanut asioita tarkennettua ajatuksissani niin, että omaksi ihmeekseni olen ollut Alen elämän päättyessä vasta 7-vuotias. Vaikka paremminpa noita silti muistaa kuin viime viikkoisia.

  2. Tekstit on äidin kirjoittamia muisti in v. 2010 sellaisina kuin isä on aikoinaan kertonut.
    Tarkennusta tuon ensimmäisen kuvan ottohetkeen: jos se olisi otettu v. 1910, niin silloin pikkupoika ei voi olla Väinö. Väinö on syntynyt n. 1916. Pitäisi jostain kaivaa Samuelin ja Juhon syntymä- ja kuolinvuodet. Ja koska Juho on mennyt naimisiin, ja kenen kanssa?

  3. Ja Sakarille ja muille kiitokset muisteluista tuolla aiemmissa jutuissa (Alen mökki Sääperillä) Alen kalaretkistä ja muista asioista. Nämä elävöittävät tapahtumia ja ovat aikalaisten kokemia.

  4. Omien sukujeni kuvista muistelen, että paikalla otettuja potretteja alkoi harvakseltaan ilmestyä 1920-luvulla. Aiemmin kuvia oli tosi vähän ja nekin aina kuvaamossa otettuja.

    Näillä oletuksilla Hynysten (1920-luvun?) perhekuvaan mahtuisi Väinökin iältään passelina vesselinä.

  5. Tarkennusta tuohon ensimmäiseen kuvaan. Nyt vuosilukuja saatuani päättelin seuraavaa:
    Kuvassa istumassa Samuli s. 5.2.1849, k. 3.5.1919 ja puoliso Maria s. 6.5.1853, k. 28.12.1937.
    Takana Juho s.18.6.1878, k. 28.12.1938 ja puoliso Hilja Natalia Smontytär o.s. Parviainen s. 3.2.1883, k. 174.1926.
    Oik. takana Aleksander (Ale).
    Pikkupoika edessä on käsittääkseni Juhon ja Hiljan ensimmäinen poika Aarne, s.11.7.1914, k. 23.10.1920.
    Siitä päätellen kuva olisi otettu n. vuonna 1916.

  6. Kiitos jutusta!

    Olisiko Alen mökistä ja elämästä täällä Sääperin rannalla enempi kuvia? Olisin kovasti kiinnostunut niitä näkemään.

    Olen asunut tässä vanhalla Sääperin vartiolla viimeiset 21 vuotta ja kaikki tieto sekä vanhat valokuvat kiinnostavat mitkä paikan historiaan liittyvät.

    Kuvia voi lähettää sähköpostiin erakkoranta@gmail.com

    Terveisin, Eero-Matti Lintunen

  7. Hieman lisätietoa:
    Jutun ensimmäisen kuvan pikkupoika Aarne hukkui 6-vuotiaana syksyn ensijäille (ehkä Ryösiöjärvi) luistimet jalassa. Oli nuoremman Väinö veljen kanssa menossa luistelemaan. Nopeampana ja hieman vanhempana ehti kiinnittää luistimenterät ensimmäisenä ja meni jäälle, joka petti alta. Kuva otettu ehkä n. 1918–1919 ja Aane olisi n. 4-5 vuotias

  8. Ale asui Ainonsa kanssa meidän naapurissa.Kerrotaan,että hän oli myymäläautolta menossa kotiinsa rinkelipussi kainalossa,kun hän lyyhistyi tielle.
    Alen kalastuksesta Sääperillä tiesivät veljeni kertoa,kun olivat hänen kalassa.Ale oli pohjaongella koputtanut veneen reunaan sanoen:Tiälä Ale, tialä Ale ja heti oli alkanut nousta isoja keltamaha-ahvenia.
    Alella oli jossain läheisellä luodolla tietty paikka,josta sai aina kaloja.Ale oli ankkuroinut veneensä vaajalla luodon reunaan,ettei tuuli vie venettä.Ale ei koskaan soutanut airoilla vaan meloi perämelalla,kun oli yksin kalassa.Ale oli joka kesä kutsunut veljiäni kalaan.Pikkjupojista oli varmaan mieluinen kutsu lähteä pyörillä vingertämään 4 kilometrin matka Alen mökille.Poislähtiessä olivat aina katsoneet katiskat.

  9. Kiitos Sirkka muisteluista.
    Taas saimme hieman lisäinfoa Ale- kalamieheen liittyen. Pieniä tiedonmurusia jälkipolville muistiin laitettavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *