KARPALOREISSU

Jos on muutaman päivän lojunut laiskana Värtsilän Eldoradossa, tulee meleko varmasti synnin tuntoon.

Alakaa tuntua, että on varkaissa ku ei mittään tee. Töiksihän ei lasketa esimerkiksi huushollihommia.

Jottain pitäs teherä. Joko lähtiä kottiin tai ruveta tekemään jotaki hyödyllistä. Kotia lähtöä voi siirtää, ei oo kaverikaan kotona hirvenmettästysaikana. Ja siellä jos saalista tullee, saa saaliin jatkojalostettua iliman minuaki.

Pakkasaamuna hoksaan, että nytpä taldon olla karpalonpoimija! Mutta mihinkäs menisin? Yksin ei uskalla kaukaisille isoille soille, siellähän voi olla karhu. Tai jos hirvenmetästys käynnissä, ampuvat meikämummon hirvenä.

Muistanpa, että naapurikylässä lammen ympärillä on joskus ollut karpaloakin. Ajan sinne. Parkkeeraan auton tuttavan pihhaan.

Lammen viereisellä harjulla lie tehty harvennustöitä metsässä joku aika sitten, keskellä harjua on hyvin käveltävä leveä polku. Intoa täynnä harpon menemään.

Eihän ne karpalot siellä harjun päällä kasva, pitää mennä alas lammen rantaan. Sujuuhan se. Siellä onkin märkää ja toinen kumisaapas ilmoittaa, että on muuttunut semmoseksi kuivan kelin saappaaksi. Mikä risu lie tökännyt vai joko vanhuuttaan haprastunut omasta mielestä meleko uus kenkä. Hörppää vettä kenkään ihan kunnolla. Hyi. Son tympiä ku villasukan terä kastuu kokonaan.

Nyt on heleppo tehä päätös marjastuksen keskeyttämisestä! Taas todistus siitä, että laiska ihiminen keinot keksii. Oikiastihan se sukka ei niin kovin mahottomasti kastunut, mutta ku ei karpaloitakaan näy.

Nappaan rantapöheiköstä jotakin varpuja, näitähän voi tukkia täytteeksi ikkunoitten calluna-astioihin.

Pittäähän sankossa jotakin olla kun marjasta tullee.

Tuula



Share

7 comments for “KARPALOREISSU

  1. jore
    16.10.2020 at 15:29

    On se kumma vaiva tuo synnintunto.
    Mieli tekis syyttää M Lutheria kun meihin
    tuon vaivan laiskottelusta istutti.
    Vaan älä sitä Tuula kovin isona rikoksena pidä
    varsinkaan kun risujen lisäksi sait tämän mainion
    jutun väännettyä👍

    Tykkään sun juttujen rytmistä.Niissä on tuttu poljento. Ylävaaran Annilla Ylitorniolta on samanlainen,tunneko?

  2. Tuula
    16.10.2020 at 15:50

    En tunne henk.koht, vaan tiijänhän minä Rosan..

    Hirviän iso työ oli kyllä saada tuokin verran tekstiä väännettyä. Ihan nyt henkiä pakottaa. Vai miten sanos.
    Lisäksi vielä tuli pää kipiäksi ko piti puhelimmeen tehä mobiilipankkiin päivitys. Oikein haluttaa kirvata.

    Ja on kiva jos tykkäät..

  3. Poikamies kolmannessa polvessa
    16.10.2020 at 16:06

    Tuosta Eldoradosta tul mieleen, kun entisellä työkamulla oli Niiralassa Palaneen leivän karjatila. Jotta lännen jutut tuloo mieleen samalla:-)

  4. Poikamies kolmannessa polvessa
    17.10.2020 at 6:29

    Hieno murresana tuo kirvata, vähän niinkun
    täpästää tjms:-)

  5. alpoaatos
    18.10.2020 at 11:37

    On se mukavoo luvettavoo tahi kuunneltavoo tuo Tuulan tarinan kerronta. Siinä jiäp ihan suu hyäle lukiessaki.

  6. erkki lintunen
    19.10.2020 at 11:48

    Käytiin pari kolme kertaa Kaustajärven suolla – rajavyöhykkeellä !!! – karpaloita poimimassa – ja mikä olikaan reissujen perimmäinen syy: selkäjumpaa harjoittamassa. Hyvin olivat vyöhykekyltit varjelleet karpaloita mättäillään. Riitti meille ihan hyvin pakastimeen asti ja sitten kuukausikaupalla muistuttamaan Universumin Helmestä, liki rajaa SUOMEN puolella.

  7. irene peuhkurinen
    21.10.2020 at 8:32

    Kun taas ollaan katvealueen ulkopuolella, oli ihan saatua tuo tuulan kirjoitus. Kun vuosi vanhan vanhentaa , niin kaikkinainen luominenkin katoaa.Pitkää luomiskautta Tuulalle toivottelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *