Alku aina hankalaa
Muutama vuosi sitten Erkki Lintunen sai muutamia Värtsilän mustan perunan siemeniä Värtsilään. Myöhemmin minäkin sain niistä vastuulleni yhdeksän ( 9 ) perunaa. Ensimmäisenä vuotena eivät paljoakaan lisääntyneet. Niin olivat pieniä, etten olisi siemeneksi laittanut, mutta kun ovat niin arvokkaita niin säästin jokaisen siemeneksi.
Meillä ennen kotona perunat jaettiin karkeasti kahteen lajiin.. toiset olivat ”syöntiperunoita” ja toiset ”pieniä perunoita”. Kellarin talvisäilytyksessä nämä ohjattiin eri laareihin. Pieniä perunoita annettiin eläimille talven mittaan. Nämä minun mustat perunat olisivat kaikki joutuneet sen mittapuun mukaan eläinten ravinnoksi.
Toissa vuonna perunoita oli jo 49 kappaletta, jotkut niistä ihan ”siemenperunan” kokoisia. Laitoin ne itämään aikaisin koronakevään kurimuksessa ja sitten sisälle maitotölkkeihin esikasvatukseen. Taimet kasvoivat hyvin sisällä ja myöhemmin kasvinuoneessa.
Kasvupaikat Liperissä ja Värtsilässä
Ylläoleva kuva Liperistä. Maa ravinteikasta jossa vanhaa kompostimultaa
Varret kasvaa hyvin. Saadaanko juhannuksesksi uutta perunaa.. sillikin ostettiin valmiiksi
Tiesin kyllä ennestään, että olen hyvä perunanvarren kasvattaja, mutta jospa tällä kertaa olisi mukuloitakin.. Nyhtäisin yhden Timon varren.. muutama herneen kokoinen alku vain. Siihen tuli tuhottua yksi hyvin kasvanut Timo perunan alku. Mustaa perunaa en häirinnyt muuten kuin multaamalla. Varret annoin kasvaa niin kauan kuin vain vihreinä pysyivät. Timo-perunan varret ruskettuivat aikaisemmin ja niitin ne pois.
Vanha kansa opetti, että ei saa kaivaa perunoita ennen kuin se kukkii. Minusta on ruvennut tuntumaan, ettei vanhat neuvot pidä aina paikkaansa. Tässäkin pottumaassa oli vain muutama kukka koko kesänä. Hyvä varsisto kasvoi korkeutta kunnes ensimmäinen rankkasade kaatoi sen kumoon.
Timo peruna kasvoi erittäin hyvin. Ehkä liiankin suureksi. Ehkä olisi pitänyt nostaa aikaisemmin. Timon nostoaikaan Mustan perunan kuori oli niin ohutta, että pienestä hipaisusta irtosi eikä sitä voinut vielä kosketella. Vasta myöhään syyskuulla nostin Mustan perunan.
Harvinaisen hyvä sato. Noin 10 kookasta mukulaa joka juuressa. Pieniä perunoita ei ollut lainkaan. Kaikki olivat saaneet kasvaa aikuisiksi.
Vaikka varret olivat pitkät, niin oli siellä satoakin. Nämä siis Liperin kasvupaikasta.
Kasvupaikka Värtsilässä. Noin 40 siemenperunaa.
Maa kuiva ja melko köyhää, lannoituksena ripaus Biolan kanankakkaa.
Tässäkin maassa varret kasvoivat pitkiksi ja keskikesällä varret välillä kuivuivat. Mukuloita oli kohtalaisen paljon, 5-10 per juuri, mutta pieniä. Varsiston kuivumisen vuoksi lienevät jääneet keskenkasvuisiksi, koska herneen kokoisia alkujakin oli juurissa. Samassa maassa oli pari penkkiä punaista. Se kuivui vielä pahemmin, eikä satoa tullut lainkaan.
Mustia perunoita maistamaan
En ole mustaa perunaa maistanutkaan yli viiteenkymmeneen vuoteen. Tästä ”viljelyksestä” tuli pieniä perunoita niin paljon, että uskalsi jo itsekin syödä ”kuormasta”. Pikku perunoita tuli reilu puoli sankollista.
Peruna on todella maukas ja mukavan kova tai ”sitkeä” eikä hajoa keitettäessä. Ehkä syötävät mustat Värtsilän perunat pitää ostaa Nylanderin Eskolta ja laittaa nämäkin siemeneksi kelpaavat kasvamaan.
Lisäys 2021
Samat kasvupaikat kuin vuonna 2020 sekä lisäksi muitakin paikkoja.
Kesä oli kuiva ja perunan lehdet kuivivat ja osa perunanvarsistakin näytti kuolleen kokonaan. Kuitenkin voimakkaalla maan kastelulla lehtiä alkoi muodostua uudelleen lehtisilmuista, vähän samaan tapaan kuin tomaatin varren ”varkaat”
Vanhan kaadetun kuusen juurien välissä kasvoi erittäin hyvin. Maassa ei vielä ollut rikkakasveja, mutta maahumala ja nokkonen alkoivat vallata maata. Uutena tulokkaana on tullut elämänlanka, jota en meillä ei ole ollut koskaan. Todella huolestuttavaa.
Muita kasvupaikkoja
Wärtsilän mustaa oli kasvamassa myös Pykälävaarassa kahdessa penkissä. Turvemaassa kasvoi hyvin eikä kuivuus näyttänyt haitanneen sanottavasti. Vierellä hiekkamaassa kuivuus kuivatti varret, mutta kohtalaisen kokoisia mukuloita oli jo ehtinyt kasvaa. Nämä mukulat olivat rupisia.
Näitä samoja siemeniä oli kasvamassa Kaustajärvellä Erkki Lintusella, Kyläyhdistyksellä, Hassisen Vekellä sekä Jorella kaukana Etelä-Suomessa. Ehkä saamme tietoa näistä kommentteihin.
Mielenkiintoinen aihe tässä! Jos haluaa perehtyä perunan historiaan perusteellisesti, voi hankkia luettavakseen kirjan
John Reader, Peruna – eräs maailmanhistoria.
Alpon esille nostama Wärtsilän musta eli Karjalan musta voisi olla kiintoisa aihe vaikkapa opintokerholle. Yhteys Maaseudun Sivistysliittoon. Saa neuvoja, miten opintokerho voi saada jopa valtionapua. Tilaamalla kirjan voi jakaa tietoa koko porukalle.
Perunan tarina Andeilta Eurooppaan ja Aasiaan on osittain myös – poliittista historiaa.
Mitä tulee sitten tähän Wärtsilän mustaan, niin siitä pari ajatusta. Ensinnäkin se katosi Värtsilästä, koska se ei sovi tehoviljelyyn. Mutta toiseksi, se on maukas uuniperunana – pellillä kypsytettynä – ja voisilmällä höystettynä. Sopii vaikka korona-aikaan pienen piirin pippaloihion kotipöydän ympärillä. Kolmanneksi Wärtsilän musta on kotiseututyön aihe.- Mallia voi ottaa vaikkapa Lemiltä. Siellä vaalitaan Lemin punasen viljelyä, ja muutama vuosi sitten rinnalle ilmestyi Lemin kirjava -peruna. Lemin verkkolehtikin on saanut tästä nimensä Lemin kirjava, mitä ihan päivittäin seuraan.
Alpon perunaharrastus ja Esko Nylanderin potaattituotanto ovat värtsiläistä kotiseutuharrastusta parhaimmillaan. Tätä voi harrastaa kuka tahansa, kun istuttaa kasvimaahansa Wärtsilän mustaa. Siemeniä saa Eskolta – ehkä myös Alpolta. Sekin voisi olla miettimisen väärtti, että Arpen pihaan laitettaisiin muutama penkkirivi Wärtsilän mustaa ja ne myytäisiin sitten syksyllä halukkaille. Tämä ei haittaisi ammattiviljelijöitä. Päinvastoin, se olisi mainio mainos.
Nopea lisäys edelliseen: Klikkaa – lemin kirjava – siellä kerrotaan Lemin kirjava -perunan sadosta sanoin ja kuvin.
Nyt on tarkka paikka. Hupi on muuttumassa tieteeksi. Hyvä siitä seuraa. Se on varma.
Nautitaan voin kanssa, hyvin kypsytettynä.
On miunnii kotona kasvatettu mustaa perunaa aikoinaan, äitin herkkua, tykkäsi kovasti mustasta perunasta.
Voin kanssa sitä syötiin ja hyvää oli.
Olispa kivä lukea värtsistä, kuka ja missä on istuttamassa tänä kesänä Wärtsilän mustaa.
Erkille ja muillekin tiedoksi; minulla on Wärtsilän Mustaa itämässä. Minulla on vain vähän muokattua maata ja annan mielelläni pienet määrät mukuloita muillekin kasvatukseen.
Ottaakaa yhteyttä.
Alpolle kiitos Wärtsilän mustan siemenperunoista! Tänään pantiin maahan jatkamaan satoa.
Kun minä olin laittamassa mustia perunoita maahan, niin siihen tuli vieras katselemaan ja huomasi Mustat perunat. Mies sanoi, että katos vaan, sulla on mustaa perunaa, ennen hänenkin kodissa oli ollut Mustaa perunaa, sanoi, että se oli sellaista ”kesäperunaa”. Sitä en ymmärtänyt, sanoin että eihän Musta peruna ole varhaista perunaa, vaan pikemminkin hyvin myöhäistä. Mies tarkensi, että mikään muu peruna ei säilynyt talven yli seuraavaan kesään, ainoastaan Musta säilyi. Siksi sitä hänen kodissa oli sanottu kesäperunaksi
Lisäsin tähän viimevuotisen jutun loppuun kuvia ja kokemuksia Wärtsilän Mustan perunan tämän vuoden vaiheista.
Muutama kommenti Alpon juttuun. Minullakin on Värtsilän mustaa ja kasvaa kuten muutkin perunat. Malto kovaa ja keittoaika pitempi kuin monella muulla perunalajikkeella. Soppaperunaksi hyvää ja saa siitä muusiakin, pienistä perunoista perunarieskaa. Istututa harvaan niin varret eivät kasva mahdottomasti pituutta. Lajike on altis perunaseitille ja siitä Alpolla kuvaa, jossa peruna kasvaa maan pinnalla. Perunaseitti näkyy loppukesästä perunanvarren tyvellä harmaana nukkana, on silloin leviämisen vaiheessa. Värtsilän musta ei myöskään kestä perunaruttoa, mutta kasvaa riittävään kokokoon ennen varsien poistoa. Jatkossa pidän noin kymmenen siemenperunaa seuraavaa kesää varten. Kun tarvitsen kunnon perunat kalasoppaan niin laitan Värtsilanmustaa.
Kiitos Alpo.Tein antamillesi Wärtsilän mustan siemenille uuden perunamaan koska vanhassa pottumaassa esiintyi ruttoa.
Uuden perunamaan maa-aines on hienoa hiekkaa mutta alla on hauta jossa ovat muhineet muutaman vuoden maasta haravoidut lehdet.
Epäilin kuitenkin istuttaessa että mahtaako viljely onnistua kun maassa on hiekkaa kuin Patsolan soramontulla.
Alkukesän kuivuus kituutti kasvua.Sitten peurat söivät varsien latvukset.Elokuussa,kun alkoivat sateet peruna pääsi kunnon kasvuun.
Perunannostolomaa vietin vasta lokakuussa.Sato yllätti.Oli runsaapi kuin uskalsin toivoa.
Perunat puhtaita ja kaikkea muuta kuin symmetrisen muotoisia.Väri kaunis violetti ja niiden parin taimen,mitä peurat eivät syöneet,kukka oli valkoinen.
J.K Nämä kasvustot joista peurat söivät alkukesästä latvustot,kasvoivat uudet komeat varret ja juuristo teki sadon.Kukinta jäi kuitenkin väliin.
Onko kenelläkään antaa vinkkiä missä säilyttäisin ensi kevään siemenperunat kun kellaria ei ole?
Onpa mukavaa, kun Wärtsilän musta elää! Säilytetään tätä aarretta, vaikka sen tuotto ei dollareita siitäkään! W.m. on yksi Värtsilän PITÄJÄN tavaramerkki.
Jore jos on kylmiö niin siellä paperisäkissä. Ellei ole kylmiötä voisi perunat laittaa takaisin maahan noin 20 cm tai vähän syvempään. Sitten keväällä ne kaivetaan ylös itusia kasvattamaan. Vielä on naapuriapu josko sellaista löytyisi.
Kiitos Kalevi. Siinä tulikin aimo annos ihan uutta asiaa
Kiitos Kalevi neuvoista.