Pohjois-Karjalan Kylät ry:n ja Pohjois-Karjalan
maakuntaliiton perinteinen Vuoden kylä -kilpailu on jälleen käynnissä.
—
Kisassa päätettiin myöntää kunniamaininta Joensuun itärajalla,
Tohmajärven Kaustajärven naapurina sijaitsevalle Saarivaaran kylälle.
Perusteluissa mainitaan, että pieni Saarivaaran kylä on omassa
kokoluokassaan erittäin aktiivinen ja vireä kylä…..
*
Saarivaarassa on myös Värtsin lukijoita, joten
onnittelut mennevät tätä kautta perille!
Joku oli pistänyt kirjekuoripaketin Lappeenrannan Sammonlahden kirjastoon ( lähikirjastoni). Aukaisin, ja siellä oli tämmöinen kirja ihan nimikoituna Joukolle. Tuntuuko kirjailija tutulta. Kivoja Wanhan kansan nostalgioita siinä
oli P-Karjalasta Kitsinjärven tienoilta, Joensuun hallintopiiristä. Ihan rämpi heikkouskosteus silmänurkkaan, kun
tuli Omiakin muistojani.
Anna Liisa Tajasvuo: Polku lähteelleni
Sehän on siinä
Pohjois-Karjalaista nostalgiaa
Anna Liisa Tajasvuo: Polku lähteelleni
Tajasvuo vietti lapsuutensa Joensuun hallitopiiriin kuuluvan Kitsanjärven maisemissa. Kovin muistattavat hänen lapsuusmuistonsa omiani Värtilässä, susirajalla. Niinpä teki ihan höpöä näitä lueskella ja joskus pyrki jopa kosteaa silmänurkkaan. Sitä en vaimolle näyttänyt. Olen tehnyt välini selväksi menneen ja tulevan kanssa. Elelen mieluusti tätä päivää ja tuotan iloa ihmisille. Se lienee tärkeää vaikka Tajasvuo vannookin rakkauden nimiin. Itse löisin vetoa vähemmän rankatun ystävyyden puolesta. Kas kun nuorukaiset nykyään heitttelevät rakkaus-sanaa huolimattomasti likaisinkin tarkoitusperin.
Mutta mitä minä taas höpisen. Kirjahan on hyvä ja lähestymistapa nostalgis-naivistinen. Tiettyjä stereotypioitakin vilisee. Mutta voi hyvänen aika ja kertakaikkiaan. Itse Alarieston Andreasakin välähti mieleeni kun katselin kirjan piirroksia. Niissähän on sitä perinnettä ihan visuaalisessa muodossa. Ja mikäs muu sieltä rämpikään taas esille muu kuin kostea heikkous silmänurkkaan.
Totuushan lienee, että runomuotoon kirjoitettu kirja on paremminkin lyhytproosaa, ihan kivaa muuten. Joskus kirjailija intoutuu kalevalaiseen mittaan alku-, loppu- ja sisäsointuineen.
Taitajat semmoista osaavat.
Että todella julkaisemisen arvoinen kooste. Saattaapa ns. Wanha kansa innostua tuommoisen mukana vaikka viettämään päivän ja saamaan terapeuttista antia. Itse vedin työväenopiston kirjoittajapiiriä vuosikausia ja siellähän ne mummot ja papat kirjoittelivat tämmöisiä. Hymyiltiin ja nyyhkittiin. Kyllä joskus laitoin jutun palautteeksi, että syventelehän vähän. Ei ne muistot voi noin kultaisia pelkästään olla. Itse sen tiedän ja pidän minäkin suuni kiinni, 24 kirjaa kaupallisilta julkaisseena. Ketä ne murheet pidemmän päälle kiinnostaisivatkaan. Iloa pitää olla ja kirpeää huumoria.
Se stimuloi lukemaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Ja minä sanon tähän, että hyvä, kiva ja mukava kun Jouko Varonen on tullut palstalle.
Saisipa tulla niitäkin kirja-arvosteluja.
Tuollahan noita juttuja on taideblogi-linkeissä Värtsin oikeanpuoleisella palstalla.
Minulta on lupa mielihyvin, jos joku jaksaa ne siirtää vaikka tälle palstalle. Joillekin olis
varmaan kiva lukea teksteistä eikä linkeistä. Minä itse olen semmonen kirjoittelija ja juttelija
jota eivät kiinnosta keisarin uudet vaatteet ja valkoiset valheet. Varmaan kupsahtamisen
jälkeen siirryn alakerran ukon kanssa makkaran paistoon. Ainahan mie olen lämpimästä
ja käristemakkarasta tykännyt.
Vieläkö, Jouko, pidät kursseja? Tommoset ”vanhat muistot teksteiksi-kurssit” ovatkin oikein kunnon parkutilaisuuksia. Mutta kyllä maailmaan kyyneleitä mahtuu. Minä voin tulla oppiin (ja parkumaan), jos olen elossa ja kulukukunnossa ja paikka korkeintaan yhden päivämatkan päässä. Pitkä viikonloppu muvasti sujahtais. Hotelli Joessakin hyvä pitopaikka.
Kiitosta kiitosta. Eihän se postimaksu konkkaan
Vie. Laita tekstiä tulemaan jos neuvoni kiinnostavat.. ( Jouko Varonen
Katajakatu 7 c 16
53810 Lappeenranta.)
Kiitos, pistänpä osoitteen talteen. Jos saisin jotakin kirjoitettua…
Minä oon tähän mennessä saanut oppia vain koulussa äidinkielen tunnilla ja sitten muutamalla Taija Tuomisen kurssilla.
Ote Koti-Karjala -lehdestä 19.8.2020:
Pohjois-Karjalan Kylät ry:n ja Pohjois-Karjalan
maakuntaliiton perinteinen Vuoden kylä -kilpailu on jälleen käynnissä.
—
Kisassa päätettiin myöntää kunniamaininta Joensuun itärajalla,
Tohmajärven Kaustajärven naapurina sijaitsevalle Saarivaaran kylälle.
Perusteluissa mainitaan, että pieni Saarivaaran kylä on omassa
kokoluokassaan erittäin aktiivinen ja vireä kylä…..
*
Saarivaarassa on myös Värtsin lukijoita, joten
onnittelut mennevät tätä kautta perille!
Joku oli pistänyt kirjekuoripaketin Lappeenrannan Sammonlahden kirjastoon ( lähikirjastoni). Aukaisin, ja siellä oli tämmöinen kirja ihan nimikoituna Joukolle. Tuntuuko kirjailija tutulta. Kivoja Wanhan kansan nostalgioita siinä
oli P-Karjalasta Kitsinjärven tienoilta, Joensuun hallintopiiristä. Ihan rämpi heikkouskosteus silmänurkkaan, kun
tuli Omiakin muistojani.
Anna Liisa Tajasvuo: Polku lähteelleni
Sehän on siinä
Pohjois-Karjalaista nostalgiaa
Anna Liisa Tajasvuo: Polku lähteelleni
Tajasvuo vietti lapsuutensa Joensuun hallitopiiriin kuuluvan Kitsanjärven maisemissa. Kovin muistattavat hänen lapsuusmuistonsa omiani Värtilässä, susirajalla. Niinpä teki ihan höpöä näitä lueskella ja joskus pyrki jopa kosteaa silmänurkkaan. Sitä en vaimolle näyttänyt. Olen tehnyt välini selväksi menneen ja tulevan kanssa. Elelen mieluusti tätä päivää ja tuotan iloa ihmisille. Se lienee tärkeää vaikka Tajasvuo vannookin rakkauden nimiin. Itse löisin vetoa vähemmän rankatun ystävyyden puolesta. Kas kun nuorukaiset nykyään heitttelevät rakkaus-sanaa huolimattomasti likaisinkin tarkoitusperin.
Mutta mitä minä taas höpisen. Kirjahan on hyvä ja lähestymistapa nostalgis-naivistinen. Tiettyjä stereotypioitakin vilisee. Mutta voi hyvänen aika ja kertakaikkiaan. Itse Alarieston Andreasakin välähti mieleeni kun katselin kirjan piirroksia. Niissähän on sitä perinnettä ihan visuaalisessa muodossa. Ja mikäs muu sieltä rämpikään taas esille muu kuin kostea heikkous silmänurkkaan.
Totuushan lienee, että runomuotoon kirjoitettu kirja on paremminkin lyhytproosaa, ihan kivaa muuten. Joskus kirjailija intoutuu kalevalaiseen mittaan alku-, loppu- ja sisäsointuineen.
Taitajat semmoista osaavat.
Että todella julkaisemisen arvoinen kooste. Saattaapa ns. Wanha kansa innostua tuommoisen mukana vaikka viettämään päivän ja saamaan terapeuttista antia. Itse vedin työväenopiston kirjoittajapiiriä vuosikausia ja siellähän ne mummot ja papat kirjoittelivat tämmöisiä. Hymyiltiin ja nyyhkittiin. Kyllä joskus laitoin jutun palautteeksi, että syventelehän vähän. Ei ne muistot voi noin kultaisia pelkästään olla. Itse sen tiedän ja pidän minäkin suuni kiinni, 24 kirjaa kaupallisilta julkaisseena. Ketä ne murheet pidemmän päälle kiinnostaisivatkaan. Iloa pitää olla ja kirpeää huumoria.
Se stimuloi lukemaan.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
Ja minä sanon tähän, että hyvä, kiva ja mukava kun Jouko Varonen on tullut palstalle.
Saisipa tulla niitäkin kirja-arvosteluja.
Tuollahan noita juttuja on taideblogi-linkeissä Värtsin oikeanpuoleisella palstalla.
Minulta on lupa mielihyvin, jos joku jaksaa ne siirtää vaikka tälle palstalle. Joillekin olis
varmaan kiva lukea teksteistä eikä linkeistä. Minä itse olen semmonen kirjoittelija ja juttelija
jota eivät kiinnosta keisarin uudet vaatteet ja valkoiset valheet. Varmaan kupsahtamisen
jälkeen siirryn alakerran ukon kanssa makkaran paistoon. Ainahan mie olen lämpimästä
ja käristemakkarasta tykännyt.
Vieläkö, Jouko, pidät kursseja? Tommoset ”vanhat muistot teksteiksi-kurssit” ovatkin oikein kunnon parkutilaisuuksia. Mutta kyllä maailmaan kyyneleitä mahtuu. Minä voin tulla oppiin (ja parkumaan), jos olen elossa ja kulukukunnossa ja paikka korkeintaan yhden päivämatkan päässä. Pitkä viikonloppu muvasti sujahtais. Hotelli Joessakin hyvä pitopaikka.
Kiitosta kiitosta. Eihän se postimaksu konkkaan
Vie. Laita tekstiä tulemaan jos neuvoni kiinnostavat.. ( Jouko Varonen
Katajakatu 7 c 16
53810 Lappeenranta.)
Kiitos, pistänpä osoitteen talteen. Jos saisin jotakin kirjoitettua…
Minä oon tähän mennessä saanut oppia vain koulussa äidinkielen tunnilla ja sitten muutamalla Taija Tuomisen kurssilla.