Viime viikko mennä livahti sukkelaan, laskiaispullat syöty ja Kalevalan päivä unohtui.
Pitää katella Kalevalasta joku rivi kuiteski..
Vanhapoika Väinämöinen oli menossa kosimaan neitoa Pohjolasta ja kun
Seppä Ilmarinen sai siitä tietää niin lähti myös samalle reissulle, samaa neitoa kosimaan. Tapasivat toisensa matkalla ja syntyi keskustelu:
Kuulepa Väinö kuoma, tehäänpä sula sovito
Nii ei tarvihe tapella, riiata rystyset ruvella,
nii ettei vängällä viiä, vasten mieltä valloteta.
Vastas vanha Väinämöinen, kättä piäle, Seppo -kuoma,
neittä ei vängällä viiä, vasten mieltä valloteta:
Sille mänköön morsijameks, jok` on mielesä mukanen.
Eikä sitten änkyröijä, viikkokausia vihata
Kyllä tänään on hyvä päivä! Sain nähdä telkkarista iki-ihanan elokuvan ”Juurakon Hulda”. Yksi vanhoja helmiä!
Antaa sen päivän kulua. Päivän tulla toisen tulla. Mukana ajankulussa me matkaajat kusjetaan.
Polttopuita näytelmän nopeesti on vain tahdosta kiinni. Värtsilän kesäteri voisi kertoa tätäpäivää moniuloitteisesti ja kertoa tulevaisuuden näkemyksistä.
Tekaskaa monologiesitys yhdelle näyttelijälle.
Tai sitten näyttelijäpari pistää vähän dialogia.
Helppoha semmonen on tehdä:
Mies esittelee itsensä:
Mie olen maalaismies Lille Kantunen.
Tosi rehti ja jämäkkä luonteeltani.
Miten olis jos rupateltais elämästä kahvikupposen kanssa.
Ja tyttö sanis:
Juu, se sopii kyllä. Mie olen Varja Mironen.
Entinen puhelinkeskuksen hoitaja. Olen ihan kiltti ja siveellinen.
Voisin heti puhaista teille opettavaisen käsikirjoituksen
kahdelle ikäihmiselle kahvikupposen ja känttypalan ääressä.
( No jos myöhemin siirryttäisiin fingerporilliseen,
ja riehaannuttais syvällisempään henkiseen analyysiin, niin sehän
menisi läpi kesäteatterissa jossa pitää olla monenmoista
ja hauskaa, niin että kyynel tulee silmänurkkaan kuulijalla.)
Viime viikko mennä livahti sukkelaan, laskiaispullat syöty ja Kalevalan päivä unohtui.
Pitää katella Kalevalasta joku rivi kuiteski..
Vanhapoika Väinämöinen oli menossa kosimaan neitoa Pohjolasta ja kun
Seppä Ilmarinen sai siitä tietää niin lähti myös samalle reissulle, samaa neitoa kosimaan. Tapasivat toisensa matkalla ja syntyi keskustelu:
Kuulepa Väinö kuoma, tehäänpä sula sovito
Nii ei tarvihe tapella, riiata rystyset ruvella,
nii ettei vängällä viiä, vasten mieltä valloteta.
Vastas vanha Väinämöinen, kättä piäle, Seppo -kuoma,
neittä ei vängällä viiä, vasten mieltä valloteta:
Sille mänköön morsijameks, jok` on mielesä mukanen.
Eikä sitten änkyröijä, viikkokausia vihata
Kyllä tänään on hyvä päivä! Sain nähdä telkkarista iki-ihanan elokuvan ”Juurakon Hulda”. Yksi vanhoja helmiä!
Antaa sen päivän kulua. Päivän tulla toisen tulla. Mukana ajankulussa me matkaajat kusjetaan.
Polttopuita näytelmän nopeesti on vain tahdosta kiinni. Värtsilän kesäteri voisi kertoa tätäpäivää moniuloitteisesti ja kertoa tulevaisuuden näkemyksistä.
Tekaskaa monologiesitys yhdelle näyttelijälle.
Tai sitten näyttelijäpari pistää vähän dialogia.
Helppoha semmonen on tehdä:
Mies esittelee itsensä:
Mie olen maalaismies Lille Kantunen.
Tosi rehti ja jämäkkä luonteeltani.
Miten olis jos rupateltais elämästä kahvikupposen kanssa.
Ja tyttö sanis:
Juu, se sopii kyllä. Mie olen Varja Mironen.
Entinen puhelinkeskuksen hoitaja. Olen ihan kiltti ja siveellinen.
Voisin heti puhaista teille opettavaisen käsikirjoituksen
kahdelle ikäihmiselle kahvikupposen ja känttypalan ääressä.
( No jos myöhemin siirryttäisiin fingerporilliseen,
ja riehaannuttais syvällisempään henkiseen analyysiin, niin sehän
menisi läpi kesäteatterissa jossa pitää olla monenmoista
ja hauskaa, niin että kyynel tulee silmänurkkaan kuulijalla.)