Vieläkö muistatte, kun Sakarin pyynnöstä noin kaksi ja puoli ajastaikaa taapäin Oiva Tikka lauloi Värtsin lukijoille Värtsilän laulun.
Nyt Oiva haluaa tervehtiä Värtsin lukijoita lauluin, jotka ovat hänelle merkitykselliä ja rakkaita. Laps olen Karjalan, Särkynyt saviruukku ja Viimeiset veneet.
Laps olen Karjalan.
Särkynyt saviruukku
Viimeiset veneet.
Oivan 18.7.2016 laulama Värtsilän laulu
Oivalta oivallinen oivallus
tämä laulutervehdys!
Kiitos. Myös Telle, veit jauhot suustani tms.
Oivaa kannattaa kuulla muullakin tavoin. Sydän sykkii Värtsilässä. Ja sen sävel on alkanut soida Värtsilän kirkossa.
Toivon, että edessä olevan kesän jälkeen voimme siellä laulaa virttä 949:
Kirkko olkoon niinkuin puu,
se kodin luona saakoon kasvaa.
Olkoon rukous ja riemu aina lehviensä alla.
Juuret työntäköön se maahan,
oksat korkeuksiin taivaan.
Hedelmää se kantaa, suokoon lohdun, myötätunnon.
Puu istutettu
partaalle vetten,
Luojamme luota
voiman se saa.
Terveyttä ja voimia Oivalle!!!
Kiitos tervehdyksestä, Oiva !
Värtsilässä on ”piilotaitajia”. Oiva on yksi heistä. Tulee mieleeni toinenkin: Martti Lipponen Jumpurasta. Olen bongannut pari hänen runoaan Koti-Karjalasta. Tuotokset ovat mielenkiintoisia ja huumoriakin löytyy.
Minäkin bongasin Martin runon Koti-Karjalasta. Olin yllättynyt. En ollut tiennyt, että hänellä on tuollainen taito. Voisiko joku ”nörtti” siirtää hänen runonsa tänne Värtsiin?
Kyllä naapuripitäjästä voi hakea lainaa,
ei tarvitse itse runoa paperille painaa.
Savotassa voi monenlaista puuta kaatua.
On kirjavaa sekametsän laatua.
On isoa ja pientä kuusta,
niinkuin lasten ja ukkojen runosuusta.