Piha Bongaus 27.-28.1.2018

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä, ja siihen kuluu vain tunti!
BirdLifen Pihabongaus on Suomen suurin lintutapahtuma. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pihabongaus järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna

Pihabongauksen tavoitteena on innostaa tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen, vaikka havaintona olisi yksi lintu. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista.

Pihabongaus on järjestetty vuodesta 2006. Viime vuonna pihabongattiin jo 12. kerran, ja tapahtumaan osallistui yli 20 000 ihmistä noin 15 000 paikassa ympäri maan. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja.

Pihabongaukseen osallistuminen on helppoa:

  • Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai muussa sopivassa paikassa tammikuun viimeisenä viikonloppuna joko lauantaina tai sunnuntaina.
  • Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.
  • Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
  • Ilmoita havaintosi Birdlifen Suomen sivulle avattavalla verkkolomakkeella viimeistään perjantaina 2.2.
  • Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla:
    BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.
    Postikortissa on lintuhavaintojen lisäksi oltava havainnoijan nimi, osoite ja havaintopaikan osoite, havainnointiajankohta (päivä ja kellonaika) ja havainnoijien määrä.

Talvilintukurssi 2018 osa 1

osa 2, osa 3, osa 4, osa 5

Teksti: https://www.birdlife.fi/tapahtumat/pihabongaus/

21 comments for “Piha Bongaus 27.-28.1.2018

  1. Osallistukaa pihabongaukseen. Jos saatte napattua kuvan niin lähettäkää toimitukseen emaililla verkkovartsi@gmail.com Kuvat julkaistaan tämän jutun kommenttina. kuvaajan nimi, kuvauspaikka ja kohde mainittava.

  2. Ensin ajattelin, että johan Eira vitsin murjalti, ”JOS saatte napattua kuvan”…
    Oikeassa hän taisi kuitenkin olla, koska bongauspäivä on kohta puolessa eikä linnuista näy merkkiäkään, vaikka näin aamusyönnin aikaan niitä on tavallisesti kymmenittäin. Olisiko vaaliväsymys iskenyt lintuihinkin.

  3. Kyllä ne linnut ovat nyt lumisateelta suojassa. Ehkä jokin ladon sisällä tai jossain muualla. Pitää kahlata sinne kuvaamaan. Vaan jos ei se lato olekaan pihapiirissä!

  4. Näillä pikku lintusilla ei ole varaa pitää syönnissä välipäiviä niinkuin meillä ihmisillä.

    Kyllä niitä lintuja vielä tuli pikaisesti näyttäytymään. Ensimmäiseksi tuli Rouva mustarastas ja sai valita parhaat mestat. Sitten tuli närhi ja yritti hätistellä mustarastasta muualle, mutta tämä ei lähtenyt mihinkään. Sitten mustarastas yritti hätistää närhin pois, mutta sekään ei antanut perikisi. Sitten syötiin yhdessä. Ei ehkä ystävinä, mutta kuitenkin. Valitettavasti näin hämärällä ei minun taidoilla saa kelvollisia kuvia.

  5. Urpiaiset kävi iltahämärissä meillä.Kyllä niitä pörähtelee aina pitkin päivää,kun menee ulos ni kuuluuvaan ” purff ” eikä niitä näy missään.
    Bongaustunnilla näkyi Keltasirkkuja, tali-sini- ja hömötiaisia sekä tikkoja. Harakoita närhiä mainihempa viel’ 4oravaa.

    t:Kalle

    Vaatimaton,huonolaatuinen,ikkunanläpi kuvattu iltapäivän hämärään.Linnut ehkä laskettavana kappaleina lajimääritys ”selvä” .urpiaisia 40 kpl+puussa 1 tikka.Ja jokunen puihen takana piilossa.
    Pikapihabongaus Kamera näyti 1/100 s. klo 15:01

    Toinen kuva Peippo 24.01.2018 kaverien kanssa. Ei sattunut ”päässyt” pihabongaus listalle,nähnyt sen useanviikon aikana ruokintapaikalla.

    Terv:Kalle

  6. Närhin ja mustarastaan ruokailusta olisi opittavaa poliitikoille – ja myös eri kirkkojen paaveille ja patriarkoille ja meille kaikille kristityille – silloin kun katetaan ehtoollispöytä: pitäisi saada vierailla toisen kirkon ehtoollisella – esimerkiksi silloin kun KULUTTAA turistina matkailufirman palveluita. Ajattelee tämä Lintunen.

  7. No onhan se ehtoollinen jokaisen oikeus. Mutta kun pappi ei viitsi edes katsoa silmiin, kun antaa ehtoollista vaan keskittyy heittämään maljan jo seuraavalle, niin minulle tuli monen kuukauden tauko kirkossa käynnissä. Mie
    olen tottunut nostamaan katseeni ehtoollisen jakajan silmiin. Voiko sen selvemmin näyttää, että tämä on semmonen joutava rituaali.

  8. Tarkoittaako Susrajan poikanen, että ehtoolliset voisi tarjoilla Bongaustapahtumassa.

  9. Puhuttaisiinko nyt kuitenkin näistä siivekkäistä?!

    Pidän lintujen elämän ja ylensäkin luontoon liittyvien asioiden seuraamista ehdottoman hyvänä harrastuksena.
    Aikoinaan koulupoikana ollessani olin varsinkin aktiivinen; erinäisiä aikoja tuli vietettyä metsissä ja vainioilla sekä tietysti rannoilla. Hommattiin kiikarit ja pidettiin havaintokirjoja, etsittiin ja myös löydettiin valtaisat määrät lintujen pesiä joita sitten tarkkailtiin. En tyytynyt pelkkiin suomalaisiin lintujen nimiin, vaan totta kai ne piti opetella myös latinaksi; muistan monien yllätykseksi vieläkin ulkoa kymmenittäin lintujen tieteellisiä nimiä.

    Minulla ja yleensäkin meillä muutamilla innokkailla oli etuoikeus kulkea myös hyvien opettajien matkassa. Edesmenneen haitarimestari Teuvo Varosen poika Kari oli innokas lintumies ja hän oli hyvin nöyrä sietämään meitä poikasia mukanaan. Eihän silloin ollut mitään lintutorneja, vaan pyhäpäivät istuksittiin ja makailtiin tähystämässä Kukkolammenpuron vallipenkereillä. Kari antoi tutkia lintukirjojaan ja katsella kaukoputkellaan sekä vastaili kysymyksiin mielellään.
    Toinen ehdottoman hyvä kannustaja luontoasioissa oli Pusan Seppo. Hänen tulonsa Kenraalinkylästä Patsolaan oli ainakin minunlaiselleni oppilaalle todella merkittävä juttu.

    Oman jälkikasvuni kohdalla nämä asiat eivät valitettavasti ole toteutuneet kaikilta osin aivan yhtä hyvin. Kaikki lapsemme ovat jonkinlaisia luontoihmisiä, mutta Mirja – tyttärellä tämä palo on ollut aina suurinpiirtein isänsä luokkaa. Hänelle sitten olikin mm. aikanaan valtava pettymys, kun hän lintutornilla retkellä käydessään oli yrittänyt tehdä tuttavuutta jonkun bongarin kanssa ja oli saanut vastauksena vain ynseitä murahduksia ja mikä pahinta, tämä välinpitämätön häiskä ei ollut edes vaivautunut laskemaan kiikaria missään vaiheessa silmiltään.

    No, voidaan tietysti ajatella , että K.V. edusti toista ääripäätä ja tämä jälkimmäinen heppu vastaavasti toista mutta mielestäni meidän pitää ystävällisesti ohjata ja opastaa lapsia luonnon pariin; eivät ne siiveniskut niin tärkeitä liene etteikö joku niistäkin saa jäädä huomaamatta ja merkitsemättä!

    Kevennetään tätäkin Pihabongaustapahtumaa, ettei vaan mene vahingossakaan liian vakavaksi:
    Säännöissä ei näytä olevan yksiselitteistä mainintaa siitä, pitääkö siivekkään olla elossa tai pitääkö sen edustaa välttämättä jotakin villiä lajia. Jos näissä voidaan joustaa, niin voin laittaa havaintoihin kaksi vanhassa puutarhakiikun rungossa riippuvaa valkoposkihanhea (varattu ketun syöteiksi) sekä pihalla tepastelevat kolme maatiaiskanaa ja samoin kolme mainitun lajin kukkoa eli yhteensä kahdeksan (8) lintua!

    Selvyyden vuoksi kerrottakoon vielä, että vaikka varsinaiset aktiivivuodet tämän asian tiimoilta näyttävät olevan kohdallani jo aikoja sitten ohi, niin siitä huolimatta seuraan kyllä yhäkin lintuja ja muutakin luontoa ”sillä silmällä” etenkin keväisin!

  10. Lintunen kyllä alotti ehtoollisesta, joka on mielestäni joutava rituaali.

  11. Tänään oli meidänkin linnuilla syöntipäivä. Välillä niitä vilisti pitkin hankea niin että oikein silmät valehteli. Yritin ottaa kuvia ihan oikealla kameralla eikä vain kännykällä. Vaikka yritin kuvata sekunnin sadasosan nopeudella niin silti myöhästyin monta sekuntia. Kuviin tuli enimmäkseen vain tyhjä lintulauta.

    Tuo talvilintukurssi on oikein hyvä. On pitänyt katsoa pariin kertaan että erotan talitiaisen ja kuusitiaisen.

  12. Tänä aamuna meillä Kaurilan lintulaudalla kävi sinitijaisia, talitintejä ja närhi joka vei talipallon rauhallisempaan paikkaan, jossa voi ruokailla ulkopuolella pienten tinttien jatkuvaa häirintää.

  13. Pistin urpiaisen, talitintin, kesykyyhkyn, harakan ja sinitiaisen.
    Tuskin ehtivät kiittämään kun jo pyysivät 35 e. 🙂
    Jos herrat vie rahat seurakunnalta, miksei myös linnuilta.

  14. Pappilantie kolmessa Sunnuntaina klo 10.30-11.30 bongaus ajalla tulokset:
    Varpuset 23, Talitiaiset 7, Sinitiaiset 2, Puluja 5, Harakoita 4, Orava 1.

  15. Liperi, Viinijärvi sunnuntai. Yhdeksän lintulajia. Ehdottomasti eniten keltasirkkuja 30-50. Talitiaisia yllättävän vähän. Pikkuvarpusia, kuusi- ja sinitiaisia ehkä yhtä paljon. Hömötiaisa vähän. Mustarastaita uros ja naaras. Lukumäärät yritän laskea valokuvista. Närhit ja harakka. Varpusia ei lainkaan, elleivät sitten sitten lymyile keltasirkkulauman seassa.

  16. Nuo ylimpänä olevat keltasirkkujen kuvat kauralyhteellä kaipaavat hiukan taustatietoja. Välillä lyhteen päällä oli niin monta lintua kun siihen vaan sopi. Välillä siinä oli sellainen tilanne, että lyhteellä oli vain muutama lintu, mutta aivan lähellä oksilla oli useita keltasirkkuja jonottamassa vuoroaan, vaikka minun mielestä syömään olisi mahtunut hyvin. Mitä ne siinä odottivat?? Koska syöttöpaikalla välillä käy niin kiireinen hyörinä, ettei kuvaa kerkiä tarkentelemaan, niin minäkin otan kuvia melkein sokkona yhteen paikkaan ja katson myöhemmin olisiko niistä jotain otettavaa. Myöhemmin huomasin kuvan suurennoksesta tuon ylimmäisen kuvan tilanteen. Siinä on kaksi keltasirkkua nokakkain nokat auki kummallakin. Siinä varmaan lajitoveri saa kuulla kunniansa. Sitä välienselvittelyä ne oksillaistuvat olivat seuraamassa. Kännykästä katsottaessa kannattaa suurentaa kuvaa niin asia saattaa selvitä. Mielenkiintoista.

    Omenan vierellä on närhi kumartuneena. Siinä närhi yrittää kuoria kauranjyvää. Kyllä näyttää olevan vaikeaa kun ei oikein osaa. Yrittää kuitenkin seisoa jyvän päällä ja nakertaa.

  17. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli pikku pakkanen. Hangen pinta kesti oravien ja pikkulintujen painon. Oravat juoksentelivat hangella. Keltasirkut jalkautuivat myös hangelle ja näyttivät löytävän syötävää joka paikasta. Kävin tänään katsomassa hangen pintaa. Siellä on lumen pinnalla pieniä mustia pisteitä ja ne liikkuvat, ihan kuin hyppisivät. Ovat kirvoista pienempiä ”Hyppyhäntaisiä”. Asuvat massa ja nousevat hangen pinnalle syömään. Ovat kuulemma keltasirkkujen mieluista ruokaa.

  18. Tuossa Hempan toisessa lintulautakuvassa on minun mielestäni pikkuvarpusia, koska niillä on mustat läikät poskissa. 60- luvun lintukirjan mukaan pikkuvarpunen oli tullut kaakosta ja sitä oli tavattu vasta Kitee – Värtsilä väliltä. Nyt se on tainnut vallata alaa niin, ettei tavan varpusia ole täällä juuri lainkaan.

    Ilmeisesti täällä on ollut hyvä käpyvuosi koska oravilla on riittänyt käpyravintoa.

  19. Pihabongauksesra kiinnostuneille tässä viime tapahtuman satoa ja ohjeetkin osallistumiseen.

  20. Onpa Eira kerännyt mittavan satsin asian tiimoilta. Vaikka on lämmin ja lumeton talvi, niin näyttää linnuilla olevan yhtä nälkä kuin ennenkin

  21. Pihabongaus tältä talvelta taitaa kuulua vitsien joukkoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *