Valoilmiöitä Joensuun taivaalla

Sattuipa penkomisieni tuloksena käteeni taas tällainen Karjalaisessa ollut juttu, julkaistu ehkä reilut 50 vuotta sitten. Sain luvan pojaltamme Heikiltä, nyt jo eläkkeellä olevalta VR:n mieheltä, tosin ”pitkin hampain”. Kuvat eivät ole mitenkään laadukkaita, itse ovat kuvanneet. Matolaatikoksi sitä kameraa, Kodakkia, silloin kutsuttiin. Eipä hassumpaa ajanvietettä pojilla, mielestäni!

 

Valoilmiöitä havaittiin taas Joensuun taivaalla 

Tynnyrin muotoinen suurehko esine, jonka pohjassa olevasta reiästä näkyi sisällä palavat tulenlieskat, liiteli eilen Joensuun taivaalla. Esine lensi äänettömästi ja sen perästä ja keulasta tuprusi savua. Sama havainto tehtiin noin kello 16.30 aikaan ainakin Kanervalassa ja Linnunlahdella ja havainnon tekijöitä on ollut useita henkilöitä. Esine lensi lännestä itään päin.

Iltapäivällä seisoskeli Partasten talon pihalla joukko poikia, jotka naureskelivat, että toinen kuumailmapallo on rakenteilla kellarissa. Sieltä ei kuulunut mitään salaperäisiä tai outoja ääniä. Keskellä kellarin lattiaa oli ensi silmäyksellä epämääräinen sanomalehtipaperikasa.

”Ei tämän rakentamiseen mene kuin parisen tuntia. Idean saimme eräästä aikakausilehdestä. Noin metrin halkaisijaltaan olevaan kehikkoon kiinnitetään sanomalehtipaperista tiivis putki, jonka toinen pää sidotaan yhteen. Kehikon keskelle kiinnitetään rautalankoihin rätti, joka on kasteltu valopetroliin. Kun tämän rätin sytyttää, alkaa se kehittää kuumaa ilmaa rakennelman sisään ja sanomalehdistä rakennettu tötterö pullistuu ja lähtee ilmaan”, selostivat pojat auliisti kiinnittäessään kuumailmapallon päätä.

”Kyllähän se on varmaankin lähetettävä, kun olemme näin pitkälle sen rakentaneet”, pohtivat pojat. Pojat eivät olleen ensimmäistä kuumailmapalloa lähettäessään tulleet edes ajatelleeksi sen mahdollista palovaarallisuutta, mutta lupasivat lähettää toisen rakennelmansa Pyhäselän jäältä. Ensimmäinen kuumailmapallo lähetettiin Partasten pihalta ja se oli pudonnut Kottaraisentielle erääseen pihaan lumihankeen. Pojat olivat itse seuranneet pallonsa kulkua Martikkalantielle asti. Vasta eilisestä Karjalaisesta he saivat tietää kuumailmapallonsa aiheuttaman kohun.

”Luulimme kaikkien arvaavan, että se olisi kuumailmapallo.” Pallon, jonka lentoonlähtö oli pojille yllätys, kohosi heti noin 200 metrin korkeuteen ja matkaa se ehti tehdä ennen laskeutumistaan kilometrin verran.

Pojilla oltava jotain puuhaa

Rautatievirkamies Aarre Partanen, Heikin isä totesi, että pojillahan on aina oltava jotain puuhaa ja ellei heidän touhuissaan ole mitään vaaraa, ei heitä myöskään kielletä.

”Tämän kuumailmapallon rakentamista en oikein ehtinyt seurata, enkä oikein tiennyt mitä oli tekeillä. Mutta vaikka olisin tiennytkin, tuskin olisin kieltänyt sitä, sillä nythän on palovaara mahdollisimman vähäinen kun on joka paikassa lunta.” Hetken emmittyään hän kuitenkin totesi, että tietenkin se asutuskeskuksen yllä lentäessään saattaa pudota johonkin palonarkaan paikkaan. Heikin äiti, Hilkka Partanen oli tietoinen poikien rakentelemisesta. Hän oli torstaina auttamassa eräässä läheisessä myymälässä, minne ryntäsi kiihdyksissä oleva asiakas ilmoittaen maailman lopun olevan tulossa ja kehottanut muitakin toteamaan sen mitä näki taivaalla lentävän. Rva Partanen oli heti arvannut, että siellä menee se poikien rakennelma.

Ensimmäisenä ilmoitti näkemästään autonasentaja Johannes Martiskainen, joka oli Iiris-tyttären kanssa katsellut esineen lentoa 4-5 minuutin ajan.

”Näimme sen ensin keittiön ikkunasta. Se tuli idästä ja lensi Pyhäselän jäälle päin. Esine oli noin 200-litran suuruisen öljytynnyrin kokoinen, sen pohjassa oli reikä, mistä näkyi sisällä palavat tulenlieskat. Pohjassa olevasta reiästä tuprusi savua, samoin jonkin verran keulasta. Se oli väriltään vaaleahko, kuin sanomalehtipaperilla päällystetty ja lensi aivan äänettömästi. Katselimme sitä aluksi keittiön ikkunasta ja juoksimme jonkin ajan kuluttua kadulle sen perään. Esine lensi noin 300-500 metrin korkeudessa ja arvioni mukaan noin sadan kilometrin tuntivauhtia. Se oli hämmästyttävä näky aivan kirkasta taivasta vasten. Emme olleet Iiriksen kanssa ainoat, jotka sitä ihmettelivät, sillä kadulla liikkui monia ihmisiä, jotka pysähtyivät katsomaan sitä. Teknillisen koulun poikia oli samaan aikaan harjoituslenkillään ja hekin tuntuivat pohtivan, että mikähän tuo oikein on. Ensimmäinen mietteeni oli nähdessäni moisen esineen lentävän, että onpa kumma, kun nykyään öljytynnyritkin lentävät. Luulisin, että se on joku poikien rakennelma. Ei sitä tosin aivan pienet pojat pysty aikaansaamaan.

Hilkka Partanen

1 comment for “Valoilmiöitä Joensuun taivaalla

  1. Voi pojat ja Immonen.. Kaikkea ne pojat keksii. Ihan selvä UFO:han tuo olisi ollut jos vain UFO:t olisi olleet keksitty?? Lieneekö täällä susirajoilla vielä tunnettu sellaista sanaa. Tosi ”makee” juttuhan tuo kuitenkin on. Etsihän Hilkka lisää noita lehtijuttuja. Käyvät hyvin Värtsiin vaikka kevennökseksi. Täällä Liperin suunnalla uutisoitiin aikoinaan lentävästä puhelinkioskista. Siitä ei tullut savua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *