Kuparipannua ihaillessa


Katselin äskettäin vanhaa kuparipannua, joka on kulkenut mukanani aina Pussinpohjasta tuohon meidän keittiökaapin päälle asti. Tiedän, että pannu on yhtä vanha kuin Suomikin, koska se on häälahja vuodelta 1917. Olisi ihan mukava tietää, kuka sen aikoinaan on valmistanut. Oikean kuparisepän takomalta se näyttää eikä miltään tehdastekoiselta. Samalla tuli siinä mieleeni, että jokainen kodin esinehän on jonkun suunnittelema ja tekemäkin. Useimpien tekijästä ei sen käyttäjillä ole useinkaan mitään tietoa.

Kodeista löytyy myös monien suomalaisten muotoilijoiden suunnittelemia tavaroita, jotka kuitenkin ovat minun ihailemieni taitavien lasinpuhaltajien, puuseppien, seppien, keraamikkojen ja kutojien valmistamia. Näitten taitavien ihmisten nimiä harvoin mainitaan missään. Suuri osa muotoilijoiden suunnittelemista esineistä on kuitenkin tehdasvalmisteisia.

Olof Bäckströmin Fiskarsille muotoilemia saksia on muun muassa valmistettu jo yli miljardi kappaletta. On siinä sakset poikineen lähteneet maailmalle ihmisiä auttamaan.

Onhan se niin, että luonto se kuitenkin paras muotoilija on. Kun otan vaikkapa vain kuivuneen männynkävyn käteeni tai katselen kastepisaroissa kiiltelevää hämähäkinseittiä kesäisenä aamuna, nekin ovat mielestäni pieniä taideteoksia, joilla on omat tärkeät tehtävänsä. Luonnosta ei löydy mitään turhaan luotua. Miten olisi käynyt vaikkapa männyn siemenille, jos kävyn suomut eivät olisi auenneetkaan kesälämpimällä, tai miten hämähäkki
pyydystäisi ruokansa. Joka vuodenaika luonnossa tarjoaa paljon ihailtavaa ja ihmeteltävää. Ei kukaan pysty kilpailemaan luonnon kanssa, vaikka monet muotoilijat ja suunnittelijat hakevatkin sieltä mallia luomuksiinsa.

Maamme itsenäistyttyä suomalaiset urheilijat juoksivat Suomen maailmankartalle. Sodan jälkeen taas suomalaiset taiteilijat tekivät kotimaataan tunnetuksi maailmalla kahmimalla palkintoja Milanon trienalessa. Se on joka kolmas vuosi Italiassa järjestetty taideteollisuustapahtuma.

Kolmisenkymmentä suomalaista taiteilijaa on sieltä tullut tunnetuksi maailmalla: Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Kaj Franck, Saara Hopea, Dora Jung, Yki Nummi, Kirsti Ilvessalo, Vuokko ja Antti Nurmesniemi ja moni muu. Timo Sarpanevan Orkidea-maljakko valittiin v.1956 Amerikassa maailman kauneimmaksi esineeksi.

Tekstiilitaidettamme edustaa Kirsti Ilvessalon Palokärki-ryijy Lontoon Viktoria & Albert Museumin kokoelmissa. Muidenkin suomalaisten muotoilijoiden luomia esineitä löytyy eri museoista ympäri maailmaa.

Suomen täyttäessä 100 vuotta ajattelin muistella näitä taiteilijoita, koska hekin ovat osaamisellaan ja työllään lisänneet Suomen mainetta ulkomailla.

Siitä heille suuret kiitokset!

Pussinpohjan Masa

11 comments for “Kuparipannua ihaillessa

  1. TV-toimittaja kysyi tällä viikolla pikkutytöltä, mikä tytön mielestä
    on taidetta. Lapsi tuumaili hetken ja vastasi sitten kirkkain
    silmin: ”Sellainen, mitä ei osaa itse tehdä!”

  2. Hyvä kirjoitus Masalta.

    Menneiden sukupolvien tuottama esineistö (ja myös rakennukset) ovat 100-vuotiaan ja paljon sitä vanhemmankin Suomen korvaamattoman arvokasta perintöä, jota tulisi vaalia.

    Vaikka tekijät jäävätkin nimettömiksi, voimme osoittaa kunnioitustamme säilyttämällä käden tuotteita ihan yksityishenkilöinä. Kaapin päälle vain – Wirkkalan ja Sarpanevan pystien rinnalle.

    Sotien jälkeisessä kasvun huumassa paljon arvokasta on hävitetty ja osaksi se on ymmärrettävää. On ollut kipeämpää ja kiireisempää ajateltavaa.

    Mutta kädentaitojen ja historian arvostajina meidän olisi aika nousta sivistyskansojen joukkoon uuden ajan kansalaisiksi ja kenties siten säilyttää kunnioituksen rippeitä myös meitä fiksumpien jälkipolvien silmissä.

  3. Huutokuoppakeikari pistäisi sinunkin pannusi lihoiksi. Nimmareilla ihan, tietty.

  4. Noita kuparipannuja meilläkin on muutama.Paraatipaikalle ovat päässeet, oiskohan 4, 2 litran pannut . Kolmannesta on kansi kadoksissa. Se on ollut aikanaan savottalaisten käytössä. Myös kahvimylly ja -rännäli (paahdin) löytyvät. Tässä joku aika sitten tarvittiin kuvia öljylampusta ja petromaksista. Siinä yhteydessä tuli itsekin kuvattua ne ja laitoin peräti Facebookiin.Olen jonkinverran hurahtanut vanhoihin kirjoihin ja asiakirjoihin joita on jemmassa. Erikoisin lienee kirja ”Kunniamme päivät ”joka oli pitkään kiellettyjen kirjojen joukossa ilmeisesti siitä syystä että siinä kuvattiin neuvostoliittolaisia sotavankeja.

  5. Sattuipa somasti; olin tänään nauttimassa päiväkahvia Kuparipannussa ja luin kännykästä Värtsin ja muut tärkeät uutiset. Olipa mukava lukea Masan tarinaa arvokkaasta kuparipannu-muistoesineestä.

    Istuin siinä kymmenien kuparipannujen keskellä Kuparipannu- nimisessä ravintolassa. En tiedä, millaisesta kuparipannusta ravintola on nimensä saanut, mutta vuosien mittaan sinne on kertynyt suuri määrä toinen toistaan kauniimpia antiikkiesineitä. Ihmettelin jällen kerran kippuraa pannun nokkaa. On siinä kuparisepällä ollut takominen. Monet russakkaläpätkin olivat erittäin taidokkaita.

  6. Tuttu on kuparipannun malli. Monet savottakahvit ennätin minäkin nauttia vastaavan näköisellä pannulla keitettynä. Lieneekö pannu veljeni hallussa enää vai onko ”hilippa” vienyt.
    Reino kertoo edellä ( Reinokertoo tuossa edellävenhijen kirjojen keräily harrastuksesta ), siis tietynlaisten. Minä katselen kirppareilta vanhoja puutarha-alan kirjoja tai maatalousoppilaitosten koulukirjoja. Vanhin puutarhakirja on vuodelta 1903 KASVITARHAKIRJA. Siinä esitellään myös valkosipulin viljely ja todetaan lopuksi, ”Meillä valkosipulilla ei keittiökasvina ole mitään arvoa. Apteekeissa sitä vielä käytetään, mutta sielläkin hyvin vähän.”
    Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, nyt valkosipulin kotipuutarha kasvattaminen on runsaampaa kuin koskaan ennen.

  7. Mitähän Kalevi tarkoitat tietynlaisilla kirjoilla. Mainitsemani kirja on mielestäni erikoisin. Löytyy myös maatalouden ja varsinkin karjatalouden oppikirjoja sekä Perheraamattu jossa on nämä Syyrakit ym apokryyfikirjat.

  8. Onneksi on alettu ymmärtää vanhojen esineitten päälle. Meilläkin on pieni kotimuseo. Siellä on kuvatunlainen kahvipannu, kuparinen kattila (vanhempieni häälahja), ja kuparinen kaatokannu lapsuuteni Ruotsin kodista. Muita esineitä :pulikka, jolla mankeloitiin liinavaatteita, keritsimet,puusta vuoltu voiveitsi (50cm pitkä), jolla muotoiltiin kirnusta satu voi paketiksi, samoin käsin vuoltu kapusta.

  9. Hei,Telle! Olipa se pikkutytön kommentti ihan oikea ja sopi
    hyvin tuohon minun juttuuni. Lasten suusta ne totuudet usein
    tulevat.

  10. Taas viisastuin, Reinon tietynlaiset kirjat ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin minun tietynlaiset, jota ovat lähinnä puutarhaan liittyviä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *