Valpurin Espanjan vuosi
Päivi Artikainen: Adiós!, Nordbooks 2017
” Täällä on ihan toisenlainen meininki kuin Pohjanmaalla. Miehet tarjoilee baareissa cavaa, kukaan ei örvellä kännissä, ja vaalea jopa punapäinen nainen on aina eksoottinen ilmestys, jopa nuorempien miesten silmissä.”…
Valpurin äiti on ihan haltioissaan, kun pääsee Espanjaan ja iltarientoihin. Valpurin isä on alottanut uuden elämän toisen naisen kanssa. Valpurin taas on totuttauduttava paikalliseen ysiluokkaan, jossa opetetaan myös espanjaa. Mutta vähitellen kaikki alkaa sujua paremmin, ja joskus Valpuri jopa ajattelee, että voihan sitä viettää ysiluokan näinkin. Ja ystäviäkin löytyy, kuten ihana José.
Valpurin ja äidin ystäväperhe on muuttanut myös vuodeksi Espanjaan ja tytöillä on tietysti seuraa toisistaan. Mutta Kukkamaarialle sattuu onnettomuus, joka olisi voinut pahimmassa tapauksessa tehdä matkasta traagisen.
Mummakin käväisee katsomassa Valpuria ja äitiä. Ja tietysti paikallisten kaksilahkeisten kanssa on säpinää äidillä ja mummalla, kuinkas muuten. Artikainen on sujuvasanainen kirjoittaja ja kun mukaan tulee vielä elävää dialogia, niin teksti on ihan hauskaa luettavaa.
Toisaalta kokonaisuus tietysti on hieman tavanomaisen ulkomaanloman kirjaamiselta vaikuttavaa. Nuoria voi tietysti kiinnostaa tällainen kevyehkö tarina, jossa on riittävästi samaistumisen mahdollistavaa ainesta. Kirja on ihan kiltti nuortenromaani, viihteellinenkin. Valpurin vuosi on lopultakin ihan onnellinen kokemus ja isänkin kanssa päästään yhteisymmärrykseen.
Jos puutteista puhuisi, niin hivenen mielikuvitusta ja heittäytymistä olisi kirjoittajalta odottanut. Nyt lukijan mieleen tulee usein tietty ulkomaanmatkan kuvaus, jossa on liian vähän fiktiota.
Jouko Varonen