Kulunut vanha sanonta, kuitenkin jollakin tavoin vielä nykyisinkin voimassa olevaa tekstiä. Palvelu pelaa postin kohdalla vielä kohtalaisesti, vaikka purnaustakin kuullaan.
Päivänä muutamana sain ilokseni Järvenpäästä kirjeen, jossa oli valokuvia vanhasta Värtsilästä. Kirjeen lähettäjä oli Kari Haglund. Karin äiti oli edesmennyt Saima Haglund os. Vanninen. Saiman isä toimi yhteiskoulun vahtimestarina. Saima asui aikoinaan viimeksi Joensuussa. Hän oli myös Värtsilä -seuramme jäsen kuolemaansa asti.
Kari kyseli, että tunnistaisinko kuvista henkilöitä ja kenties rakennuksiakin. Niin kuin hän itse arvelikin, tuossa hienossa valokuvaamo Ikosen ottamassa ryhmäkuvassa on Osuusliike Yhteishyvän henkilökuntaa. Vasemmalla eturivissä johtaja Takkunen, siitä eteenpäin muun muassa Saima Vanninen ja neiti Muhonen. Komeassa ”kostuumissa” on Eino Saharinen, joka teki elämäntyönsä myöhemmin Kaurilan Yhteishyvässä. Vieressä johtaja Tuovinen. Monet kasvot näyttävät tutuilta, vaan nimiä en tiedä taikka muista. Olisikohan tuossa kuvassa esimerkiksi sivumyymälöiden myymälänhoitajiakin. Voisi arvella, että kysymyksessä saattaisi olla jonkinlainen koulutustilaisuus, vai meneekö metsään? Löytyisikö vielä Värtsin lukijoista sellaisia henkilöitä jotka ehkä tunnistaisivat tuttuja kasvoja?
Osuusliike Yhteishyvän väkeä.
Lotta Svärdin kuva on otettu tietenkin Suojeluskunnan talolla. Tunnistan ainoastaan lehtori Ervi Laakkosen edessä, enpä muita. Vanhat valokuvat kertoivat paljon erilaisista elämäntilanteista. Ne ovat hienoja muistoja menneiltä ajoilta, jolloin ei vielä ollut sodan syttymisestä harmainta aavistusta.
Lottia Suojeluskunnan talolla Värtsilässä.
JK. Posti toi juuri kirjeen Kari Haglundilta. Sisällä oli komea kuva Värtsilän rautatieasemalla toimineesta rautatieläisherrasmiehestä virka-asussaan. Taas valokuva Ikosen laatutyötä. ”Tietäisinkö kuka hän on?”, kysyy Kari Haglund. Tunnistimme heti henkilön, hän on Tauno Turunen, asemamiesten esimies Värtsilän rautatieasemalta. Taunon sukua asuu Joensuussa kolme pojanpoikaa.
Tauno Turunen
Hilkka Partanen
Hilkka, teet todella tärkeää muistityötä! On hyvä, että ”työllistäjänä” on Kari Haglund, jonka äiti on entisen kouluni vahtimestari Vannnisen tytär. Hän ja rehtori Helmi Kokki sekä lehtori Evi Laakkonen olivat Joensuun Keskikoulussa ”siirtolaisina”. Tässä yksi syy, miksi Värtsilän poika tunsi tämän koulun omakseen. Ikosen Valokuvaamon säilynyt kuva-aineisto saattaa olla hyvinkin laajan museoinnin kohde! Olisikohan Wärtsilä Oyj Abp halukas sponsoroimaan tämän hankkeen?
Läksi ukot Liperistä
koulun penkille kapusi
alkeisluokka aikuisille
”Tietotekniikka tutuksi”
luki oven lappusessa.
Saatiin kartat kännyköihin
ipadiin elävät kuvat.
Jopa joutuin posti kulki
kuvaviestit vilkkahasti
joka penkiltä perille.
Ennen, jos vain Kusti polki
kulki postikin perille.
Jouten on nyt Kustin pyörä
ketjut, kaikki ruostehessa.
Ehkä Kusti katselevi
ajanrajan tuolta puolen.
Harvoin sieltä näkee kirjeen,
kukkakortin kulkemassa.
Raskas nyt ois Kustin reppu
täynnä jotain joutavata.
Kansalaisopiston seniori / senjorita iltakurssilla kirjoitin jotain harjoitustekstiä.
Ei nyt ihan aiheeseen kolahda, mutta toivottavasti ei loukkaakkaan.
Kiitos Hilkka ja kaikkea hyvää.
Nyt ei tarvita postia, vaan voin kertoa
Hilkka Partaselle terveiseni tässä Värtsin
välityksellä. Pälkjärven tarinaillan päätteeksi
virisi keskustelua eilisestä ev.lut.seurakuntasalilla
pidetystä Karjalaisesta illasta, jossa oli runsas
osanotto, ehkä satakunta henkeä.
Yksi illan esiintyjistä oli Hilkka Partanen, joka
kertoi evakkomuistoistaan.Läsnäolleet kertailivat
muisteluasi Värtsilän ajoista ja ihailivat kuuluvaa
ääntäsi. Oli kuulunut vaikeuksitta peräpenkkiin saakka.