Pia Perkiö/Minna L. Immonen: Kaipauksella

Lohdutus on kirkas tähti

Miniatyyrejä suruun

Pia Perkiö/Minna L. Immonen: Kaipauksella, Kirjapaja 2017

” Älkää laskeko surun päiviä, murheen öitä. Istuttakaa lempeiden laulujen lehto, kutsukaa itkevät sydämet lohdun lähteelle. Olkaa lähellä, sanattomat tuen tuojat.”

On hetkiä, joissa eivät sanat auta. On vain läheisyys, käsi olkapäällä, kyyneleet. Pia Perkiö on löytänyt tien surun ytimeen. Joskus hänen miniatyyrinsä ovat tutun tuntuisia. Mitäpä uutta me voisimme tuoda näihin tunnelmiin, kun suru vyöryy ylitsemme ja tarvitaan voimaa, vaikka pieni kuiskaus, joka kasvaa toivon kipinäksi.

Olen ollut monessa surujuhlassa mukana. Surullisten tunnelmien jälkeen on sukulaisilla ja ystävillä mahdollisuus muistella poismennyttä, antaa tilaa parantavalle hymyllekin. Vielä on toivoa, elämä antaa meille ikuisuuden, joka on toivomme viimeisellä hetkellä. Sydämet ovat tässä tilanteessa täynnä surua, mutta myös kiitollisuutta. Ystävän lähdettyä meillä on vain muistot. Ne antavat voimaa ja lohtua.

Erityiskiitoksen annan Minna L. Immoselle tyylillä ja sydämellä tehdystä kuvituksesta. Jotenkin ymmärsin että kirja antaa meille toivon tähden loistamaan myös surun hetkellä. Immonen on tuonut kirjaan oman taiteellisen näkemyksensä surun olemuksesta joka kietoutuu kauniisti luonnonläheisyyteen.

Jouko Varonen

1 comment for “Pia Perkiö/Minna L. Immonen: Kaipauksella

  1. ”Surulla on monet kasvot, mutta yksi mieli. Jokaisen elämään ilmestyy jonakin päivänä suru kuin kutsumaton vieras. Siitä alkaa pitkä matka tuntemattomassa maisemassa, joka näyttää autiolta, mutta on täynnä intensiivistiä merkityksiä ja kokemuksia.
    Vähä vähältä surusta tulee ystävä ja opas, joka suojelee katkeruudelta ja itsetuholta. Vaikka monet kysymykset jäävät avoimiksi, elämä alkaa kasvaa uutta tarkoitusta ja luottamusta. Elämä luo nahkaansa luopumisen kautta.”

    Tässä lainaus teologian tohtori Martti Lindqvistin kirjasta ”Näkymättömän paino.” – Kirja tarjoaa ymmärtävän peilin, jonka ääressä lukija voi tutkia omia kokemuksiaan ja kysymyksiään. Hän on kirjoittanut paljon kirjoja, jotka käsittelevät surua.

    Monille surevan kohtaaminen on vaikea, ei tiedetä mitä sanoa? Pelkäävätkö he omia mörköjään, usein sureva jätetään yksin? Ei sanoja tarvita, riittä halaus. Ei jätetä surevaa yksin, ollaan läsnä.

    Joukon esittelemä kirja on varmasti lukemisen arvoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *