Siitä on pian kymmenen vuotta, kun tyttäremme sanoi, että he aikovat ottaa koiranpennun. Me emme olleet ollenkaan ihastuneita ajatuksesta ja taisimme tuoda sen heille tiedoksikin. Olimme varmoja siitä, että meidän hoidettavaksihan se sitten jää, kun he joskus reissuun lähtevät. Minä näin jo kauhukuvia siitä, että joutuisin jossain puistossa ulkoiluttamaan suurta koiranronttia ja vanhan miehen voimillani pitämään sitä kurissa, ettei se hyökkäilisi ihmisten ja toisten koirien kimppuun. Tosin muistui siinä myöskin mieleeni työkaverini Pertun Irlannin susikoira, joka lienee niitä roduista suurimpia, mutta nimestään ja koostaan huolimatta se oli hyvin rauhallinen ja kiltti koira.
Niin sitten eräänä päivänä onnelliset koiran omistajat ilmoittivat koiranpennun saapuneeksi. Pitihän meidänkin sitten mennä katsomaan sitä uutta perheenjäsentä. Ihastuminen oli heti molemmin puolista. Eihän ole olemassa suloisempaa olentoa kuin pieni koiranpentu. Sisälle päästyämme se pieni karvakerä taapersi heti vastaamme, ja sai meidät ihastumaan ensi silmäyksellä ja unohtamaan aikaisemmat puheemme koiranpennun hankkimisesta, ja minulta ne omat kauhukuvani koiran ulkoiluttajana.
Pennulle oli annettu nimeksi Stella, ja aikamoinen tähti siitä sitten kasvoikin. Rodultaan se on Bichon Havanese, joka on Kuubasta lähtöisin, ja on aikoinaan ollut havannalaisten hienostorouvien seurakoirana. Ensimmäinen Bichon Havanese tuotiin Suomeen vuonna 1989. Stellassa on kaikki sille rodulle kuuluvat ominaisimmat luonteenpiirteet. Se on seurallinen, ystävällinen, erittäin oppivainen ja tulee hyvin lasten kanssa toimeen. Välillä se voi olla aika vekkuli ja miellyttämisen haluinen. Sen silmien katse saattaa olla niin vetoava, että sitä on vaikea vastustaa. Me olemme sen niin monesti kokeneet ja olleet valmiita lähtemään heti lenkille.
Neljävuotiaana Stella synnytti kuusi pentua, joista yksi tyttöpentu jätettiin sitten emon iloksi ja seuraksi. Tätä uutta tulokasta kutsutaan Kikiksi. Hyvin Stella ja Kiki viihtyvät keskenään päivisin toisten ollessa työssä ja koulussa. Kun sinne menee käymään, niin vastaanotto on todella sydämellinen ja riemastuttava. Olisi siitä opiksi otettavaa meille ihmisillekin varsinkin näin ystävänpäivän aikoihin.
Me nautimme siitä, kun saamme kesällä viettää pari viikkoa Stellan ja Kikin kanssa mökillä toisten ollessa reissussa. On hauskaa katsella, kuinka ne nauttivat vapaudestaan mökkimaisemissa. Kuullessaan sanan sauna ne ovat heti saunan ovella odottamassa löylyyn pääsyä, ja kun menemme uimaan, niin ne seuraavat meitä laiturille vahtimaan, etteivät mummi ja vaari vaan huku.
Emme varmasti olisi olleet koiranpennun hankkimista vastaan, jos olisimme jo silloin tienneet, miten suloisia koiria voi olla olemassa kuten Stella ja Kiki.
Pussinpohjan Masa
Suloisia ovat Stella ja Kiki tuossa kuvassa.
Tätä juttua lukiessa tulivat kaikki omat edesmenneet koiramme muistoihin mukaan.
Koira tai kissa olisi mukava ottaa, mutta minne sen laittaisi matkojen ajaksi?
Riesaahan lemmikeistä on, mutta ei ole lemmikin voittanutta. Kaikkia entisiä lemmikkejä ikävöin, kissoja koiria, kaneja , possua, varista, harakkaa,no, vähän sitäkin pässiä.
Voihan pihkasika! Vein tänään Avensiksen korjaamolle tutkittavaksi, voiko ja kannattaako korjata vaihdelaatikko, kun se on hajoamassa tien päälle. Jos Avensista ei korjata, niin millä menopelillä kuljemme Ellinooran kanssa? Ikävä hänellekin tulee sitä peräronttia, jonne on niin mielellään oppinut hyppäämään. Ratkaiseeko raha vai rakkaus? Katsotaan, kun korjaamosta soitetaan ja ilmoitetaan kustannukset. Voihan pihkasika!
Jostain vuosien takaa löytyy Värtsistä Erkki Jormanaisen juttu, jossa kerrotaan Ellinooran Helsingin matkasta.
Avensis korjattu. Ellinoora hyppää kyytiin. Ja kohta Ullukkaan.