Eeva Kilpi: Talvisodan aika, lapsuusmuistelma.

Porvariselämää talvisodan aikana
Eeva Kilpi muistelee

Eeva Kilpi: Talvisodan aika, lapsuusmuistelma. WSOY

”…Hän oli hakenut sanomalehden postilaatikosta, työntänyt samalla korkeissa lastenvaunuissa pientä veljeään, perheen kahdeksatta lasta, jota hänen piti ”likottaa”. Hän avaa lehden ison koivun alla ja näkee, kuinka etusivun yli on painettu korkein mustin kirjaimin: Suuri maailmansota on alkanut. – Minä aloin itkeä kauheasti, sanoo äiti. – Minä heittäydyin nurmikolle ja itkin ja rukoilin.”

Eeva Kilpi muistelee sota aikaa ja lapsuuttaan suurperheen tyttönä. Isä on liikemies, joka tekee puukauppoja. Sodasta tultuaan, hän on heti kaupanteossa. Lähelle rajaa jääneet metsät ovat halvalla myynnissä. Kilven tapa kuvata porvarillisen perheen elämää on samalla runollinen ja myötäelävä. Hän muistaa itsensä tyttönä, jolle äiti antoi uskonnollisen kasvatuksen ja joka luuli pystyvänsä estämään sodan rukoilemalla.

Kilven kerronnan sävy on surumielinen, mutta siinä on jotakin positiivista. Paneutuminen 11-vuotiaan tytön kokemuksiin kotirintamalla on joskus viiltävää. Pommitusten kokeminen ja
lähteminen kotiseudulta evakkoon tuntuvat pienen tytön tajunnassa asioilta, jotka hän kestää omalla tavallaan, mutta pelkää ja ahdistuu niin kuin vain pieni tyttö voi, muuttamalla joskus mielikuvituksen avulla tilanteita valoisammiksi.

Kilven kirja on dokumentti ajalta, jolta ei enää ole paljon muistelijoita. Kotirintaman kurjuus pyritään tässä perheessä kestämään omilla keinoilla. Nuori tyttö ajattelee paljon, mutta hänet viedään mukana tapahtumiin, jotka jättävät arpia. Onneksi kirjailija on tallentanut muistonsa jälkipolville. Sodan raakuuksia ei kirjassa korosteta. Se on pikemminkin selviytymistarina, jossa monilapsinen perhe kestää paineet yhteisvoimin ilman isää, joka on rintamalla.
Kyllä tytöllä käyvät mielessä jopa itsetuhon ajatukset mahdollisessa tilanteessa, jossa perhe joutuisi vankileirille. Häneltä riittää myötätuntoa myös sodassa heitteille jääviä eläimiä kohtaan. Armottoman sodan kuvajaiset saavat Kilven avulla kaunistelemattoman kuvauksen. Erityisesti varakkaan perheen kotirintaman sodan kuvauksena kirja on ansiokas ja koskettava. Ehkä lukija olisi toivonut tähän muistelmatekstiin lisää jäntevyyttä.

Jouko Varonen

Share

1 comment for “Eeva Kilpi: Talvisodan aika, lapsuusmuistelma.

  1. Kilven teksti on tosi nautittavaa. Turhat jorinat jätetty pois.Kerronta pitää hallinnassaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *