13 comments for “Viikon puheenaiheet, viikko 52

  1. esko tarvainen
    26.12.2016 at 18:22

    Me mielemme pahoittajat olemme oman aikamme tuotteita. Meille paljon vitsaillaan, mutta meidän opit myös perille menee, kun pelimaailmaan jähmettynyt kohtaa realielämän.
    Kyllä minä taas mieleni pahoitin kun tytär pyysi joulua viettämään Helsinkiin. Ehdon hänelle lausuin: Helsingin Tuomiokirkossa haluan jouluaamun messun kuulla ja aattoiltana haluan Suomen suurimman hautausmaan muistelu kivelle kynttilän viedä. Tyttäreni lupasi ja toteutti toiveeni. Helsinki on minulle tullut tutuksi niinä vuosina, kun asuimme siellä, mutta joulu Helsingissä oli uusi kokemus.

  2. Martti Törrönen
    29.12.2016 at 20:17

    Kovin pienistä asioista sitä vanha mies saattaa mielensä pahoittaa. Lähetimme vaimon kanssa joulutervehdyksen
    värtsiläläisille Värtsiin ennen joulua, mutta ei sitä siellä näkynyt. Yritämme tätä kautta nyt toivottaa oikein onnistunutta
    uutta vuotta kaikille tätä lukeville ja niille muillekin.

    Pussinpohjan Masa vaimoineen (Ei minulla ole kuin yksi vaimo, mutta kun tuo suomenkielen komitatiivi on niin outo
    sijamuoto.)

  3. Hemppa Turunen
    29.12.2016 at 22:51

    Elä sie välitä Masa, se on Värtsin nykyinen tapa ihan. Kenen juttuja ja mitä halutaan enää nykyään julkaista. Kokemuksela terveisin.

  4. Alpoaatos
    30.12.2016 at 10:15

    Kyllähän se mielenpahoitus on ihan luonnollista. Kiitos kuitenkin lämpimästä ajatuksesta Pussinpohjan väelle ja kaikille muillekin.

    En tiedä missä määrin juttuja jää julkaisematta, mutta jokainen niistä aiheuttaa lähettäjälleen vähintään lyhytkestoisen mielenpahoituksen tai sitten pitkän. Syykin voi olla ihan yksinkertainen; ruuhka, joko jutuissa tai toimittajan muissa töissä.

    Gmail sähköposti on myös sellainen, että jos siihen tullutta postia ei jouda heti hoitamaan niin sinne häviää vanhat viestit uusimpien alle, ainakin minulla.

    Viimeisin minun lähettämä, julkaisematta jäänyt juttu koski Tohmajärven kirkkokuoroa. Kuvassa oli tuttuja värtsiläläisiäkin. Juttu oli valtakunnallisessa musiikkijulkaisussa, olisi saanut kelvata Värtsiinkin.

    Juttuaiheita ja kuvamateriaalia olisi täälläkin jonkin verran jonossa, mutta mutta..

  5. Mikko
    30.12.2016 at 10:55

    En tiedä mikä on Värtsin tapa valikoida julkaistavia kirjoituksia. En kuitenkaan usko, että jutuista on ruuhkaa. Aika ihmeellistä on jos juttuja jää julkaisematta toimituksen muiden kiireiden takia.

    Minusta Värtsi on muuttunut Ilmoitustolpaksi.

    Toimitus voisi kertoa mikä on Värtsin tapa toimia tulevaisuudessa.

  6. Telle
    30.12.2016 at 11:09

    Kun viimeisin Värtsiin kirjoittamani juttu viime
    vuoden alussa oli “hautunut” muutaman viikon,
    kysäisin sen perään kun tuntui, että ajankohtaisuus
    menee ohi jos se vielä viipyy.

    Minulle vastattiin, että “eikö ole ihan sama julkaistaanko
    juttu jouluna vai juhannuksena”.

    En minä tästä sen kummemmin mieltäni pahoittanut,
    ihmettelin vaan ja aattelin, että onhan noita tarinoita tullut jo
    kirjoitettua omiksi ja muidenkin tarpeiksi.

    Eli jos sama linja jatkuu, Masan joulutoivotus saattaapi
    ilmestyä vaikkapa juhannuksen tienoilla. Heh!

    *
    Näitähän siis sattuu. Kiitos kuitenkin kaikelle Wärtsin Wäelle
    kuluneesta vuodesta, niin toimitukselle, kirjoittajille kuin
    kommentoijillekin. Toivotaan, että lehti porskuttaa eteenpäin
    vielä pitkään. Tietenkin olisi mukava kuulla ja lukea Värtsin
    tulevaisuuden linjauksista.

    Sainkin tässä idiksen, että kun ensi vuosi on Suomi 100, niin
    jospa Värtsi ehtisi julkaisemaan vaikkapa sata eri tarinaa eri
    kirjoittajilta. Kuulostaako utopistiselta?

  7. Jussi Raerinne
    30.12.2016 at 13:10

    Värtsin linjauksista keskusteltiin jossain määrin Pitäjäyhdistyksen syyskokouksen yhteydessä reilut pari viikkoa takaperin. Olisi keskusteltu varmaan enemmänkin, jos hallituksen eli PTK:n ulkopuolisia osanottajia olisi ollut paikalla muitakin kuin minä ja toimittaja-Irina; samana iltana järjestetyt Kauneimmat joululaulut kaiketi verottivat muutaman henkilön. Mikäli oikein ymmärsin, Pitäjätoimikunta aikoo kutsua tästä syystä uuden Värtsi-palaverin koolle heti alkuvuodesta.

    Sitten muutama rivi toisesta asiasta, jota ei ole verkkolehdessämme (vielä) mainittu. Eräs Värtsilän seurakunnan entisistä kirkkoherroista – rovasti Timo Paukkunen – on siirtynyt ajasta iäisyyteen 15. marraskuuta. Hän oli syntynyt 1.10.1943 eli jatkosodan lapsena. Virkakausi Värtsilässä kesti muistaakseni n. kolme vuotta eli 1980-83. Tunsin hänet ja koko perheen hyvin, koska kotipihani sijaitsee aivan Pappilan naapurissa. Hän oli myös esimieheni toimiessani Värtsilän kirkon suntiona vajaan vuoden verran 1982-83.
    En ryhdy sinänsä sen kummemmin analysoimaan Timo-rovastia, hänellä oli luonnollisesti omat vahvuutensa ja heikkoutensa niin kuin meillä jokaisella. Tahdon kuitenkin kiitoksella tuoda esille asian, jonka hän hoiti ja joka hänen aikanaan Värtsilän seurakunnassa hoitui mielestäni erinomaisen hyvin – nuorisotyö! Meitä n. 15-20 v. nuoria oli silloin parhaastaan kymmenisen henkeä käsittävä porukka, joka kokoontui säännöllisesti ympäri vuoden.
    Talvikaudella Timo piti itse nuortenillat joko kirkolla/pappilassa tai vuorollaan kodeissamme ja kesäisin hommasta vastasivat Raamattukoulun opiskelijaharjoittelijat. Se oli mukavaa aikaa, jonkalaisesta olisin toivonut sittemmin mm. omien lasteni ikäluokkienkin pääsevän osalliseksi!

  8. Leo Härkönen
    30.12.2016 at 15:13

    Minä lähetin tuon Tiernapoika-jutun vain muutama päivä ennen joulua – siis aivan liian myöhään asian ajankohtaisuutta ajatelln. En odottanutkaan sitä julkaistavan ennen joulua. Tosin ei selvästi myöhästynyttä juttua olisi enää ollut tarpeen julkaistakaan.

    Toistan kuitenkin aiemmin esittämäni havainnon verkkouutisoinnista yleensä. Pelin henki on uutisten julkaiseminen heti eikä vasta 15. päivä. Siis tämän kommentin tapaan.

    Senkin ymmärrän, ettei se Värtsin systeemissä ole mitenkään mahdollista.

  9. Alpoaatos
    30.12.2016 at 15:17

    Laita Jussi tuo kommentti “oikeaksi jutuksi” Paukkusen nimellä niin hakukoneet sen löytävät. Minulle hän on outo mutta monille varmasti tuttava ja tärkeä. Hän on monet kastanut ja siunanut viimeiseen lepoon.

  10. Jussi Raerinne
    30.12.2016 at 20:52

    Kuukkelista löytyy haulla Paukkunen/Värtsi kaksi juttua, jotka on julkaistu verkkolehdessämme v. 2010: Markus Kontiaisen “Värtsilän kirkossa näkyy paikallisten ihmisten kädentaito” ja Erkki Jormanaisen kirjaesittely “Lämpimiä muistelmia”. Edellinen kommenttini olisi ilman muuta sopinut paremmin viimeksimainittuun kuin tähän viikon puheenaiheisiin, mutta lähinnä tahdoin vain tiedottaa värtsiläisiä asiasta. Käsittääkseni monikaan ei ole sitä tiennyt, koska hautajaisten jälkeen julkaistu kuolinilmoitus on ehkä ollut vain Koti-Karjalassa josta sen itsekin luin.
    Mielestäni en ole välttämättä oikea henkilö väsäämään varsinaista muistokirjoitusta vaan se kuuluu ennemmin esim. jollekin hänen aikaiselleen luottamushenkilölle tai perhetutulle.

  11. Jussi Raerinne
    31.12.2016 at 17:37

    Sääennusteiden valossa näyttää taas käyvän klassinen juttu eli tällä kertaa Tohmajärven isännöimä hiihdon Maakuntaviesti jää sivakoimatta pakkasen vuoksi; Forecan tuottaman täsmäsääpalvelun mukaan loppiaispäivänä livoskellaan tiukasti -30 C!
    Maallikko ei ymmärrä, miksi mainitusta ajankohdasta täytyy härkäpäisesti pitää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kiinni, koska hyvin usein silloin on jopa näinäkin “kasvihuonetalvina” nykyiselle kilpahiihdolle eli välineurheilulle ja nykyisille kilpahiihtäjille eli astmaatikoille liian kuivat kelit.
    Hiihtämistähän pakkanen ei sinänsä estä; olenhan itsekin ollut ladulla mainitunlaisissa lämpötiloissa, jopa kylmemmässäkin ja ainakin Rajaviestejä on aikoinaan hiihdetty säätilasta riippumatta enemmän tai vähemmän onnistuneesti läpi. Tiedetään myös, että ainakin neuvostoliittolaiset maajoukkuehiihtäjät pitivät aikoinaan omia maan sisäisiä mestaruuskilpailujaan todistetusti erittäinkin kovissa keleissä.
    Vaatevarustustahan tänä päivänä löytyy ja liike pitää lämpimänä, mutta pakkasilman hengittäminen rasituksenalaisena on kuulemma epäterveellistä. Voihan se ehkä osin näin ollakin, mutta käsitykseni mukaan perusterve ihminen sen kyllä – ainakin väliaikaisesti – kuolematta sietää; olosuhteethan ja näin ollen myös vauhdinpito ovat tässäkin tapauksessa kaikille yhtäläiset!

  12. Alpoaatos
    31.12.2016 at 18:21

    Tänään paistoi aurinko.En muista milloin viimeksi. Sain viimeinkin kalaverkot järveen.
    Jäätilanne täällä; raudusjäätä noin 10 senttiä sen päällä vettä noin 5 senttiä ja kohvajäätä vajaa 10 senttiä.

  13. Pentti Pakarinen
    3.2.2017 at 12:04

    Viikon puheenaiheet palsta on poistettu,kirjoittelen vanhalle sektorille.Sitten kun huumeet alkoi rantautua Suomeen,ennustajat sanoi tämä ei ole ongelma Suomelle.Kuinkas kävi,nyt ennustustajat on muuttaneet tyylin nekatiiviseksi.
    Jos nyt juuri valittu presidentti niin sanotusti “pierasee”se on ongelma Suomen taloudelle.
    Parempia tuloksia saivat vanhat kahvinporoista ennustajat.Toinen vanha ennustusväline oli rihmanpäähän ripustettu sormus, siitä sai aina toivomansa vastauksen heiluttamalla lankaa toisesta päästä pitävää kättä.
    Sää tidodus saatiin etanalta, etana etana nosta sarves onko huomenna pouta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *