Hiliman päivä

Viänäse Hilima ol ollu jo muutama vuuvve eläkkeellä ja ol iha tyytyväine elämääsä. Tänäki uamuna herättyvvää ei kehannu het nousta sängystä, ku ulukonaki näytti vielä nii turkase pimmeeltä. Hetke loikoiltuvvaa nous sitte kuitennii uamupesulle ja kahvin keittoo. Petivuatteet hiä jätti tuulettummaa, niinku jossai lehessä ol neuvottu. Siinä uamukahvii juuvessaa Hilima huomas, jotta ikkunalauvalla pelakuu lurpotti kummasti. Hiä otti kastelukannu ja täytti se veillä. Vettä tul vähä liikoo, ja osa siitä lorahti keittiö lattijalle. Hilima laski kannu takasi tiskpöyvälle ja repäs tallouspaperrullasta palase pyyhkiäksee lattijan, jott ei sukat kastu. Viskatessaa paperitolloo roskiksee huomas senkii oleva tuas tyhjentämistä vailla. Nii hiä otti roskapussi ja kiikutti sen eteiseove vieree, jotta muistas ottoo sen ulos lähtiissää. Postluukusta roikku päivä sanomaleht, ja sen Hilima levitti olohuonee pöyvvälle lukemista varte.

Sillon seinäkello löi jo yheksä ja Hilima muisti, jotta ratiosta tuloo kohta Muistojen bulevardi, joka o häne lempohjelmasa. Siinä ration vieressä oleva saniaine ei tykkee liia kuivasta huoneilimasta ja tiputtelloo lehtijää lattijalle. Nyttii se lattija näytti Hilimasta nii siivottomalta, jott ei auttanu muu ku hakee harja ja kihvel siivouskomerosta.

Piästyvvää siivouskomerolle, ovkello soi. Hilima siinä ihmettel, kuka kumma mahtanoo jo tähä aikaa
soitella. No, sehä ol Suastamoise Lemp siitä seinän takoo. Lemp on niitä talo innokkaimppii kaikesta valittajjii. Entuuvestaa Hilima ties, jottei siitä hevillä selevitäkkää ja istuutu siihe etteise jakkaralle Lempii kuuntelemmaa. Peremmälle hiä ei kehannu pyytee, ku se olohuonee lattijaki ol siivoomatta. Tällä kertoo Lempii tuntu risova se, ku monet talo asukkaista lotroovat liikoo vettä. Lopuks hiän piäs vielä kehumaa ihteesä siitä, mite siästäväine hiän on vein kanssa. Pyykkiiki hiän sano peseväsä kerra kuussa. Sen muute näk Lempi esliinastaki, jott ei sitä oltu iha eile pesty. Suihkussakii nuapur sano pistäytyvän vuan sillon tällön.

Ku Lemp ol suanu kaikk ”huolesa” kerrottuu ja kehuttuu ihtesä, se läht soittelemmaa seuraavan nuapurin ovkelloo. Sillo Hilima huomas, jott ois aika varmaa jottai syyväkkii. Onneks jiäkuapista löyty eilistä lihasoppoo mikrossa lämmitettäväks. Ruua jäläkee Hilimalla on tapana ottoo pienet tirsat olohuonee sohvalla. Just ku hiän ol unee piäsemässä nii puhelin soi jossai. Kulu aikoo ennen ku Hilima löys sen ostokassisa sivutaskusta. Kauvvan sitä kännykkeesä näpelelöityää huomas soittajan olleen kortteli piässä samalla kavulla asuvan Hilija-siskon. Hiän ol just paistanu ves´rinkelijä ja pyys sen tähe siskoosa päiväkahville. Hilimaha lupas het, ku ei pitkää aikaa ollu suanunna kunno ves`rinkeliä.

Eihä kyllää voi männä minkä näkösenä tahasa. Ensiks ol pestävä hivukset ja sitte valakattava kuapista sopivat vuatteet piällee. Vaikk kuap ol pullollaa vuatetta, ni sopivoo ei meinannu löytyy ni millää. Kaike lisäks avvainki ol vielä hävveissä, mutta löyty kuitennii sen samase ostoskassi pohjalta. Siinä tul Hilimalle jo niin kiire, jotta se roskapussikii unohtu sinne etteise nurkkaa.

Aika kulu Hilijan luona rattosast. Huastamista riitti sukulaisista ku tuttavistaki ja tais välillä männä melekei juoruamiseks. Ves`rinkelit maistu oikei hyviltä, ja Hilija anto niitä muutama mukkaanki. Alako jo hämärtee, ku Hilima sai ajoiks lähtee kottii sen rinkelpussisa kanssa. Ulukona sato vettä, mutt onneks matka ol nii lyhyt, jott ei iha läpmäräks kerennä kastuu.

Loppilta Hilimalta kulu mukavasti lempohjelmiisa kahellessa telekkarista. Tullooha sieltä millo Emmerteilii ja millo Kauniita ja rohkeita ja sen piälle vielä Salattuja elämiiki. Niitähä Hilima on kahtonu jo vuoskauet. Puolyheksä uutiset Hilima ylleesä vielä kahtoo, jos vuan pyssyy herreillä.

Yöpuulle käyvessää Hilima huomas petivuatteitte oleva vieläkii tuulettumassa. Peito alle piästyvvää
Hilima muisti, jotta se pelakuu tais kuitennii jiähä kastelematta. No, päivähä se o huomennaki, aattel Hilima. Sitä hiä ei ennee muistanu, jotta Muistojen bulevardi jäi kuuntelematta ja se päivä sanomaleht lukematta. Olohuonee lattija ol vieläkii yhtä siivottoma näköne, ja roskapussi oottel yhäti etteise nurkassa ulos viejee.

Tää päivä ol ollu niin kiireine, jotta hiä ol iha rättiväsyny. Niinpä Hilima suluki silimäsä, risti kätesä ja jäi oottelemmaa unen tuloo.

Se päivä Viänäse Hiliman elämässä ol sitte sellane.

Pussinpohjan Masa

P.s. Nimet jutussa ovat kirjoittajan keksimiä.

14 comments for “Hiliman päivä

  1. “Aika menee aatellessa, päivät päätä käännellessä”…..

  2. Totisinta totta! Kivaa tuo murre!

  3. Kivaa tarinaa. Huonommistakin tarpeista on kirjoja tehty.
    Siitä tuli hyvä mieli heti aamun alkajaisiksi.

  4. Voe Juukel, se on terttomi näin.

  5. Kovasti polveilevaa se on tämä ihmiselo kun päästään tähän riittävän kypsään ikään. Muistuttaa kovasti hiljattain kävelemään oppineen lapsen touhuja. Hän näkee aina uusia kiinnostavia asioita joihin täytyy tutustua. Kun olin vielä penska, niin äiti aina muistutti, että vie mennessäs, tuo tullessas. Se oli ihan hyvä neuvo ja olen sitä yrittänyt noudattaa. Nyt saan ihmetellä mistä sitä viemistä ja tuomista oikein riittää eikä muista mille asialle sitä tälläkertaa läksinkään.

    Laitetaan kevennykseksi Savonmuan Hilima

    https://www.youtube.com/watch?v=TX23H7dtIDA

  6. ….”Vieläkö muistatte Limperin Hilman”…….
    kysyi Veikko Lavi aikoinaan.

  7. Hieno tarina joka kosketti.
    Mietin että miksi,kaikkihan on hyvin?
    Vai onko?

  8. Tänään perjantaina Tv1 13.30

    Hilman päivät

    Agapetuksen romaaniin perustuva komediaklassikko vuodelta 1954. O: Matti Kassila. N: Tauno Palo, Aino Mantsas, Edvin Laine, Matti Ranin, Tarmo Manni, Pentti Irjala ja Oke Tuuri. Mv. Ohjelmatekstitys (suomi) Kuvasuhde 4:3

    Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa vain suorana

  9. Katselin tuon “Hiliman päivät” – elokuvan. Mikähän yhteys siinä oli “Hilimaan”. Siinä ei ollut ketään sen nimistä. Elokuva vain alkoi siitä, että oltiin viettämässä Hilman päivää jossain talossa. Mikä merkkipäivä lie ollut, se ei selvinnyt. Kuitenkin aika tärkeä, koska palopäällikköä ei saanut puhelinsoitot häiritä, vaikka olisi olleet miten tärkeitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *