VILLASUKKA-AIKA

Suomessa on tunnetusti neljä vuodenaikaa. Kaikki vuodenajat ovat oivia villasukka-aikoja mutta syksy on erityisen hyvä. Ulkona mättää räntää vaaka suoraan. Sohjoa kertyy helposti päivän aikana puoli sääreen. Ei pärjää pihalla enää ”rokseilla” mutta kun on jalkaan pujottaa villasukat ja vielä kumikengät kaveriksi niin a`vot. Ei kastu jalat eikä ensimmäinen syyslentsu rupea eläjää kiusaamaan. Vielä kun löytyisi jostain kumiteräsaappaiden tekijä niin jo vain passaisi ulkona liikkua muutenkin kuin pakon edessä.

Villasukka hipoo keksintönä rakettitiedettä. Nopeli sen keksijälle pitäisi antaa. Villalangan huokosissa pesivä ilma toimii eristeenä. Kosteutta lanka sitoo myös tehokkaasti. Jalat pysyvät lämpimänä ja kuivina. Mutta ei liian kuivina.
Villasukka henkilö ei jalkarasvoja kaipaa.

Sukkia on hyvä olla useampi pari. Kun ulkoaskareet on toimitettu on tupaan tultaessa mukava vetää sisäsukat paljaaseen jalkaan. Se hetki vastaa hyvinkin yhtä terapiakäyntiä. Mielen täyttää lämpö. Yhtään ei sillä hetkellä harmita naapurin hyvinvointi. Kaikki kylille lainatut ja palauttamattomat työkalut tuntuvat joutavilta. Kuka kirveellä mitään tekisi. Ei ole akuutti takkapuun tarve kun on kunnon sukat jalassa. Ja saunanhan voi aina lämmittää vaikka tyhjillä maitopurkeilla.

Olen ajatellut useasti että jos tämän maan päättäjät ymmärtäisivät istua siellä arkadianmäen kellarissa villasukat jalassa niin jo olisi mökineläjän elämä helpompaa. Villatumput jalassa valtakunnan viisaiden päässä veri kiertäisi ja kilvoiteltaisi siitä kuka ehtisi eniten hyvää tekemään neljän vuoden rupeamalla. Ei olisi oma etu ensimmäisenä mielessä.

Ihmisen mieli on vänkyrä kaveri. Villasukistakin se keksii huonoa sanottavaa. Liukkaat ne on,väkyrä muistuttaa. Erityisesti lakatulla lattialla. Ei pysy huonojalakanen pystyssä hiihtämälläkään. Vaikka ihan perinteisellä tyylillä yrittäisi,luistelun venkuttamisesta nyt puhumattakaan.

Ja jos ei ole villalangan sekaan sotkettu keinokuitua niin jo on sukan kantapäät stopolina ennekuin räntäkelit kunnon pakkasiksi kääntyy. Kunnon sukanparsijat ovat vähissä ja miltä se nyt näyttää jos ilmastointiteipillä joutuu sukkansa paikkaamaan. Ei ole hyvä se, ei. Voisihan sitä tietysti vielä yrittää opetella sukanparsimista. Tai jopa kutomista eli neulomista. Lähtöasema on kyllä heikko.Värtsilän koulussa en oppinut edes patalappua virkkaamaan. Eikä ollut opettajassa vika.

Mikähän siinä niin konstikasta oli?

Jorma Penttinen.

Share

20 comments for “VILLASUKKA-AIKA

  1. Tubeless ( sisuskumiton)
    20.11.2016 at 6:36

    Hyvä Jore, täyttä asiaa hienolla kerronnalla, niinkin arkisesta asiasta kuin villasukka. Mutta totta on, ettei sen sukan voittanutta oo, ei kuahookkaan noihen keinokuituräpsyjen kanssa. Ja käyp kelille kuin kelille, hyvon yllä, hyvon olla. Nooppelipaperit vetämään ja villasukkoo jalakaan ehtimmään.

  2. Pentti Pakarinen
    20.11.2016 at 9:11

    Mie köpöttelen tässä sisällä Tikan Kalevin tekemillä tossuilla.
    On ihan mukava kun varpaat kuumana suhisoo.
    Terveisiä Kaleville!

  3. Irene peuhkurinen
    20.11.2016 at 9:40

    Olipa villasukista oiva tarina! On niitä tämäkin mummo joitakin pareja elläissää teheny. Muistan isomummon neuloneen myös. Mikähän siinä oli, kun ikää karttui, sukan terä lyheni lyhenemistään. Niitä sitten joutui jatkamaan.
    Meikäläisen sukat eivät lyhene, mutta leviävät Mikähän siinäkin on?

  4. Sakari H
    20.11.2016 at 9:59

    Lämpimästi 24/7 villasukkien kannattajana ilmoitan kylmästi, että patalappukin tuli virkattua. Tuli niin tiukka miniatyyri, että kopina kuului, kun pöydälle pudotti.

  5. Telle
    20.11.2016 at 10:10

    Olipa leppoisaa luettavaa pimeänä ja räntäsateisena
    pyhäaamuna. Olenkin kaipaillut näitä Joren juttuja –
    kuten monen muunkin (ex) vakikirjoittajan…..

    Monessa liikkeessä vietettiin eilen joulunavajaisia.
    Joensuussa erään tavaratalon käytävällä oli
    muun menon keskellä neulontatapahtuma:
    Villasukat Veteraaneille. Se on yksi Suomi 100 vuotta
    tempauksista.

    Villasukat on mieltäkin lämmittävä lahjaidea
    vauvasta vaariin ja muksusta muoriin.

  6. Martti Törrönen
    20.11.2016 at 10:23

    Oli mukavaa luettavaa Penttisen Jormalta. Toivotaan lisää!
    Vieläkii minnuu harmittaa, ku se patalapu tekele jäi sinne pulupettii
    sillo talavisovan syttyissä. Olis nii mukavoo näytellä, jotta on sitä
    meikäläinenki virkata osannu.

  7. Pentti Pakarinen
    20.11.2016 at 10:48

    E n ole neulonut en virkannut,koulussa joutu ompeluhommia tekemään.
    Nästyyki pit ommella,siinä män tikit melekosesti sikin sokin,kyllä siitä
    tul aikamoinen turilas.
    Vaimo on neolonut sukkia ,niitä riittää joka lähtöön

  8. Maija Varonen
    20.11.2016 at 13:04

    Kiitokset kerronnasta! Olisipa holotna olo talvelle lähtiessä, jos ei kaapista
    löytyisi villasukkia jalkoihin vedettäviksi.

    Pitkällisen prosessin villasukka käy läpi lampaankasvatuksesta valmiiksi villasukaksi.
    Siinä on useita työvaiheita ennen hienoa lopputulosta.

  9. Johannes
    20.11.2016 at 14:42

    Luin tätä Joren sujuvaa tekstiä puolisolle ääneen ja
    sanoin, että kerronpa minäkin patalapunvirkkuustani.
    Tähän puoliso, että oot laittanut siitä kommentin
    Tellervon juttuun “Villaa ylle” jo vuonna 2012.

    Mutta koska kertaus on opintojen äiti, niin…..

    Koko syksyn väkersin patalapun tekelettäni Kaustajärven
    kansakoulun alaluokilla. Kevättalvella opettaja Maija
    Jaloma ehdotti, jospa käyttäisin keskeneräisen työni
    kotona pesussa. Äiti sen sitten pesi ja taisi viimeistelläkin.

    Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun
    suppilomainen luomukseni ei päässyt
    koulun kevätjuhlan käsityönäyttelyyn.

  10. Tubeless( sisuskumiton)
    20.11.2016 at 14:53

    No eihän ne patalapun virkkuukokeilut ihan tyhjään männeet, vaan niistähän sai NiksiPirkan tyyliin kätevästi polkupyörän satulaan piällisen , sen nahkalämpsän niskaan. Jo vain päti ajoo luikuttoo uuvven piällisen kera.

  11. erkki lintunen
    20.11.2016 at 14:59

    Armeijakaveri Helsingistä ihastui jalakarätteihin ja sanoi hankkivansa sellaiset siviilin päästyään. En ole tarkistanut, toteuttiko aikeensa.

    Minulla on erikseen yösukat, tietysti villaiset, ja erikseen päiväsukat, aika usein nekin villaiset.

    Patalappu tuli koulussa valmiiksi. Mutta siinä oli yksi reikä keskellä. Ei kuitenkaan niin iso, että olisi sormi palanut.

  12. Alpoaatos
    20.11.2016 at 15:31

    Ihan kävi lämmin henkäys talvisäässä
    kun oli villasukat, eikä varpaat jäässä.
    Todella mukava jutustelu Jorelta.

    Ei ole minullakaan kuin yhdet ihan aidot villasukat. Naapurin emäntä antoi joskus kehräämänsä oman lampaan villoista neulotut sukat. Niitä pidetään harvoin, kutojan muistoa kunnioittaen.

    Kaikki kaupa olevat “villalangat” lienevät nykyisin kompromisseja villan ja jonkun kestävämmän materiaalin kesken. Ihan hyvä niin.

    Minäkin olen ihmetellyt tuota villasukkien liukkautta lattioilla. Vaarallista liukkautta esiintyy lattioilla siellä täällä. Varsinkin mattojen alla. Liukkaus tuntuu vaikka ei ole villasukkiakaan.
    Olisi kiva tietää mistä nämä liukkaudet johtuvat. Kukahan tietäisi?

    Kaupoissa on myytävänä tähän liukkauden torjuntaan liukuestenestettä, josta voi töhriä sukan pohjiin lisää kitkaa.

  13. Tubeless( sisuskumiton)
    20.11.2016 at 15:58

    On tieteellisesti tutkittu, että liukkaus johtuu pääasiassa siitä, että villasukilla tullaan kurviin tahi tasaiselle liian suurella tilannenopeudella, jolloin villikset tapailevat lähteä niinsanottuun vesiliirtoon. Tuttu ilmiö vesisateella ja sohjokelissä.

  14. Mikko
    20.11.2016 at 17:01

    Olen kiitollinen omalle äidilleni kutomistaan villasukista. Niitä on riittänyt tähän päivään saakka, vaikka hänen tuonilmaisiin siirtymisestä on kulunut jo 11-vuotta. Ne ovat olleet lämpimiä ja kestäviä.

    Voitin arpajaisista viime vuonna villasukat pukinkontista jouluun laskeutumisen juhlassa. Sukat oli kauniin raidalliset, mutta laadultaan tosi heikot. Käytin niitä sisätöppösinä vain muutaman viikon, kun ne hajosivat. Ei niitä voinut edes parsia, mistä lie lumppulangasta tehty. Ilo oli lyhytaikainen.

  15. Lissu
    20.11.2016 at 18:23

    Kiitos Jore mieltä lämmittävästä villasukkatarinasta!

    Kenenkähän kutomat lie nuo kauniit joulunpunaiset villasukat tarinan kuvituksena? Kantapääkin niin vimosen päälle.

    Mä en vois elää ilman villasukkia. Käytän niitä ympäri vuoden. Villasukkaa parempaa kotijalkinetta ei ole. Ja entä miten ihanaa onkaan nukkua villasukat jalassa! Kovin romanttiselta tuommoinen villasukat jalassa nukkuminen ei tietysti kuulosta, mutta väliälö sen…

    Olen elämässäni neulonut vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon, käsin ja koneella, mutta villasukkien neulomisesta en ole jaksanut innostua. Onneksi aina riitti äidin neulomia sukkia. Kun äiti kuoli, ystävät ovat pitäneet huolen siitä, että mulla riittää villasukkia. Tälläkin hetkellä niitä on useampi pari. Ja on minulla vielä yhdet ihan iskemättömät äidin kutomatkin.

  16. Kalevi Tikka
    20.11.2016 at 19:21

    Joren tekstistä tuli mieleeni kirjailija Veikko Huovinen, niin hersyvän hauskasti tehty lyhyt tutkielma villasukan monipuolisuudesta. Ei Huovinen olisi parempaan pystynyt vaikka olisi apua Konstan Pylykkeröltä hakenut.

    Anoppi piti minut villasukissa ja vaikka hän on tuonpuoleisessa niin villasukissa löytyy edelleen.
    Eräs villasukan käyttötapa oli sujauttaa puolikkaan pullo sukan sisään, ei kolissut eikä kilikattanut ja sisältö pysyi sulana.

  17. Tuula-Riitta Kärkkäinen
    20.11.2016 at 23:09

    Lastenlaulun sanoin:

    Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
    Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

    Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
    Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa
    taivaan punertamaan.
    Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´
    maailman, paljon paremmin.
    Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että
    oppimasta koskaan lakkaa en.

    Niin villasukkia, kuin ystäviäkin tarvitaan elämässä, ja monesti niitten arvon huomaa vasta sitten kun niitä ei ole.

  18. Alpoaatos
    21.11.2016 at 12:30

    Kalevi sivusi jo yhtä tärkeää villasukan käyttötarkoitusta.. mutta tarkennetaan sitä vielä.
    Muistan kuinka usein joku lapsi lähetettiin viemään viemään isälle kumaa kahvia ulkotöihin. Kahvi oli lasipullossa ja pullo villasukassa. Se oli tärkeä tehtävä kahvin viejälle, varsinkin lapselle, ja tärkeä nautinto kahvin saajalle.

  19. Raija Träff
    21.11.2016 at 15:45

    Villasukka on paras sukka!minä käytän villasukkia kesät talvet sisällä.itsekin olen kutonut sukkia.

  20. esko tarvainen
    21.11.2016 at 20:06

    Oli isossa leikkauksessa Etelä-Karjalan Keskus sairaalassa tasan vuosi sitten. Sairaalan leikattujen potilaiden eli petipotilaiden osasto ei riitä kapasiteetiltään ottamaan vastaan leikattujen potilaiden määrää. Osa potilaista on käytävillä. Minusta oli hyvä ratkaisu hoito-henkilökunnalta kysyä meiltä huoneessa olevilta miehiltä mielipide: voiko raaja leikattu naispotila sijoittaa teidän huoneen vapaaseen paikkaan. Meillä miehillä ei ollut mitään sitä vastaan. Minusta juttelu on elämän suola ja tarinat meidän huoneessamme luisti moni muotoisesti hereilläoloajat.
    Kun pääsin huoneesta kotiutumaan ensimmäisenä kysyi vierelläni toipuva nainen minulta: haluatko viedä vaimollesi villasukat lahjaksi häneltä kun hän harrastaa villasukkien neulontaa. Vastasin myönteisesti ja ne sukat löysivät kodin jossa villasukkia arvostetaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *