Myötätunnon voima
Lohdutus ja läheisyys on tärkeää
Hyvä kirja kanssakulkijuudesta
Mirja Sinkkonen: Mielen hoiva, Myötätunto ja lohdutus
voimavaraksi, Kirjapaja 2016
Lienee totuus, että jokainen tarvitsee jossakin vaiheessa lohdutusta ja läheisyyttä. Yksin elävä hakee seuraa ystävistä ja joskus lohdutusta tarvitseva hakeutuu ystäväpiiriin, jossa voi keskustella vaikeuksista ja traumoista tai läheisyyden puutteesta.
Itse tein työtä työpaikassa, jossa työntekijät vaihtuivat tiheään. Niinpä itseenikin kohdistui paineita ja siinä joutui myös auttamaan ystäviä, jotka näkivät kohtelun ylivoimaisen traumaattisena. Moni ratkaisi asian niin, että vaihtoi pikaisesti työpaikkaa. Varsinkin nuoret olivat halukkaita tekemään tämän ratkaisun. Itse otin toisen roolin. Pyrin auttamaan muita, kuuntelemaan ja osallistumaan. Joskus kaltoin kohdeltu tuli jopa kotiin juttelemaan.
Työpaikkakiusaaminen on vain yksi traumaattisista kokemuksista. Joltakin kuolee lähiomainen. Toinen voi menettää ystävän. Joku ajautuu aviollisiin vaikeuksiin, jopa eroon. Lasten tilanne on tällöin erittäin altis traumatisoiville tekijöille. Lapsi osoittaa pahan mielensä jo vauvana itkemällä. Itkeminen ja yltyvä liikehdintä eivät lopu ennen kuin tilanne korjautuu ja lapsi saa ”sylihoitoa” ja helliä sanoja. Lapsen pahin pelko on yksin joutuminen. Tämä kysyy vanhempien auttamistaitoa. Helposti eroriidoissa lapsi on kuitenkin se riepoteltava osapuoli. Myös alkoholin käyttö perheessä traumatisoi perheväen.
Tärkeää on myös myötätunto itseä kohtaan. Olisi pyrittävä pääsemään painavista taakoista ja traumoista, antamaan itsellekin anteeksi ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Joskus kirjoitin runon ” ole itsellesi kaveri”. Siinäkin tuli esille tämä ongelma. Läheinen ihminen joka jaksaa kerta toisensa jälkeen antaa hoivaa, kun vanhat traumat tulevat esille, on kultaakin kalliimpi.
Sinkkonen selvittelee asioita selkeästi, eikä haksahda joutaviin liturgioihin, joista puuttuisi selkokielinen lähelle tuleminen. Kirja tietysti myös toistaa jokaisen tiedossa olevia auttamisen käytäntöjä, mutta onnistuu tulemaan lähelle lukijaa, kuin lähimmäisen käsi hädän hetkellä.
Jouko Varonen