Akuja vuodelta 1974 Arvokas maljakko ja muita juttuja
Aku ja ystävät viihdyttävät jälleen
Walt Disney: Aku Ankka, näköispainos vuodelta 1974 osat
I ja II, Sanoma Media Finland Oy 2016
Aku Ankka oli lapsuuteni ystävä. Tutuksi tulin sen kanssa kun siskoni, lupaavat 4-h – kerholehden tekijät saivat palkintomatkan Helsinkiin ja toivat tuliaisiksi Aku Ankan vuosikerran kovissa kansissa. Kun olin opuksen ahminut
piti tietysti käydä vaihtokauppaa koulukavereiden kanssa ja kun lainasin Aku-kirjan johtajaopettajan lapsille, sain repun täyteen Tex Willereitä ja Villi Länsi vihkosia. Eivätkä vaihtokaupat siihen päättyneet. Aku-kirjalla sain myös reppuuni Seura-lehden vuosikerran. Tykkäsin erityisesti pakinoista ja niinpä tieni johtikin myöhemmin kustantajan pakeille ja nuortenkirjailijaksi. Mielikuvitukseni lennosta saan osaltaan kiittää Ankkalinnan väkeä.
Moni muukin maalaispoika lienee saanut Aku Ankoista mielikuvitukselleen vauhtia ja usein harmaaseen arkeen
värikkyyttä. Ei se elämä ennen televisiotakaan ollut niin yksitoikkoista kuin olisi voinut luulla.
Öh, mutta asiaan. Näissä 1074-vuoden Akuissa näkyy mestari Carl Barksin käsiala. Hän oli ilmiömäinen tarinoiden
kehittelijä ja piirtäjä. Myöhemmistä työn jatkajista mm. Don Rosa piti kunnia-asianaan pitää kiinni Barksin tyylistä.
Näiden kokoelmien jutuissa esiintyvät kaikki Akun ystävät ja viholliset aina Isosta pahasta sudesta Karhukuplaan
ja Pelle Pelottomasta Hessu Hopoon vain muutaman mainitakseni.
Ystäväni kertoi, että heidän pappila-kodissaan oli kymmenen lasta, jotka jonottivat vessan ovella, kun isä luki pytyllä Aku Ankkaa. Jokainen sai lehden vuorollaan tietysti, vaikka se usein luettiin hiirenkorville.
Itse muistan miten isoveljeni toi minulle opiskelupaikkakunnalta Aku-lehden joka viikonloppu, kun hän kävi kassillisen ruokatarvikkeita kotoa. Itse tein samalla tavalla vähän myöhemmin, koska pikkuveljeni oli myös
Ankka-fani.
Tälläkin kertaa kirjoissa on esillä mielikuvituksen juhlaa ja joskus myös tärkeää ihmissuhdeoppia. Niinpä pahiskin voi olla lapsille rakas, niin kuin Iso paha susi Pikku hukalle ja itara Roope Ankka veljenpojilleen.
Jouko Varonen