On se muute aikamoine hajusyöppö tuo kerrostalo hissi. Se imöö ihteesä kaikk talo nii hyvät tuoksut ku pahatkii hajut. Ku mään hissii nii melekein tiijän, kuka o enne minuu sitä tarvinna. Ku sielä haisoo tupakka, ni sillo o iha varmasti männy se kolomanne kerrokse pulskahko naisimmeine poikakaverisa kanssa. Tietääksen meijä rapussa ei kukkaa muu polta tupakkoo. Pitkää aikaa ei ou muute haissu tupakka hississä, ovatkoo nuo muuttanneet pois koko talosta. Ku sielä uamusi tuoksuu hyväluatune partaves, ni se o se ylimmä kerrokse herrasmies, joka o just männynnä töihisä. Mieki joskus nuorena miehenä käyti semmosta ku Tabak Originalia. Sanottii, jos sitä käyttää, ni naiset juoksoo putkena perässä. Ei se miun kohalla ainakaa tepsinnä. Iha sai rauhassa naisilta kulukee ja olla vuoskauet.
Sitä mie en ou tullunna tietämmää, kuka se mahtaa meijä rapussa olla tohveekarkkie suurkuluttaja. Siitä ku jiäp hissii nii houkutteleva tuoksu, jotta rupevaa ihelläänki tekemää tohveeta miel. Harmi vuan, ku se karamellie imeskely ilo o meikäläiseltä jo aikoja sitte kielletty.
Viikoloppusi ku immeiset mänöö teatterii ja muihi rientoloihisa, sillo sitä vasta hississä on monelaisii
hajuja. Ainoo hajuves, jonka miekii tunnistan on Chanel 19, siinä ku o iha selevä tuoree saunavasta tuoksu. Siitä tulloo aina nii lauantaine olo.
Jotkut tuoksut tuas kertoo, missä kohe vuotta ollaa jo mänössä. Munkkirasva käry kuuluu vapu-uattoo, ja piparkakkuja erlaisilla reseptilöillä paistetaa melekei joka huusholissa joulu eellä. Iha sitte just enne jouluu paistetaa kinkkua nuapurissa, mutta kalakkunnoo ei taija meijä rapussa kukkaa syyvvä, vai eiköön siitä lähtene mitää tuoksuja paistaissa. En tiijä, ku en ou ihe ikinän paistanna kalakkunnoo. Porilaiset ovat sitte kovii silaka syöjii, ja sen kyllä huomoo ussei hississä ja rapkäytävässä. Kualruuista mie tykkeen kovasti, mutta mikähää siinä o ku se kuali haju hississä tuntuu tos epämiellyttävältä, iha niinku joltai ois piässynnä vahingossa ”paukku.”
Tuoree ruisleivä ja vehnäse tuoksu ovat miusta niitä miellyttävimpii tuoksuja kerrostalo hississä. Teköö
miel soittoo ovkelloo ja pyytee lämpimäisii. Ei sitä kuitenkaa kehtoo männä nuapurii kerjuulle. Oma vaimo leivonnaiset ja ruuvat ne kuitennii aina parrailta tuoksuu ja maistuu. Nii se vua o.
Mitä hajuja mahtanoo meikäläisestä hissii jiähä? Ei ilikee oikei männä muilta utelemmaa. Onneks myö asutaa toisessa kerroksessa, jote ei sillä välillä kerkii paljoo tuoksahella muihe nuuskittavaks.
Pussinpohjan Masa
Herra hississä ja herrahississä.
Teeveestä tuli sarja Nuuskija, olihan se alkeellinen Masaan verrattuna.
Kyllä savusaunan haju on yks niitä parraita. Mökissä ei ole liesituuletinta, joten siellä kyllä ruuat haisoo, milloin miltäkin.
Tämä seikkailu sattui tänään erään palvelutalon
hississä, tai oikeataan sieltä poistuttua. Meitä
oli neljän hengen porukka tervehdyskäynnillä palvelutaloon
muuttaneen ystävämme luona. Hän asui nyt viidennessä
kerroksessa. Hissi- ja ovikoodit saimme alakerran neuvonnasta.
Kun vierailu oli ohi hurautimme hissillä alas, mutta tulimme
pihamaalle ”väärästä” ovesta. Alue oli aidattu korkealla
lauta-aidalla ja ovi tietenkin sulkeutui takanamme. Nyt
ei ollut ovikoodia! Miehet ehdottivat, että kiipeäisimme aidan
yli, vaan me naiset emme suostuneet. Olishan se ollut näky
kun neljä ikäimmeistä olisi ”karannut” palvelutalosta. Joku
olis saattanut hälyttää henkilökunnankin paikalle. Ratkaisu
oli se, että porukan vanhin – vaan ehkä ketterin – kiipesi aidan yli,
kiersi pääovelle ja tuli muina miehinä avaamaan meille oven
Näin pääsimme takaisin pääaulaan. Hissiin emme enää menneet.
On se hyvä, kun tuollaisessa pulmatilanteessa sattuu yksi ketteräkin paikalle. Eikä se aina ole
iästä kiinni. Kerran olimme vaimon kanssa Helsingissä ja yövyimme paremman luokan hotellissa, jossa hissin ovet avautuivat itsestään. Totuimme heti hissien vaivattomaan käyttöön.
Menimme sitten Arabian tehtaalla olevaan museoon, jossa hissit olivat vanhan sorttiset. Tultuamme alas hissillä eivät ovet avautuneetkaan, ja luulimme hissin olevan epäkunnossa
Siinä me sitten pähkäilimme ja ihmettelimme kotvasen, kunnes tajusimme, että ovihan pitikin omin käsin avata.
Hauska kertomus luettavaksi myös hissittömässä talossa elävälle
Hissitkin temppuilevat joskus ja onhan niitä huolettava ja siivottavakin.
Eräs kolmikerrostaloyhtiö jolla oli yksihissi portaikkoineen. Oli palkannut nuoren harjottelijan siivoojaksi ja talkkari tehtäviin.
Innokkaan toimeen ryhyneenä oli joka kerroksessa käynyt hissin siivoamassa.
Kerran hissi oli mennyt epäkuntoon oli laittanut laput kerroksiin hissin ovelle.
TÄMÄ HISSI EPÄKUNNOSSA, LÄHIN HISSI KADUN TOISELLA PUOLEN VASTAPÄISESSÄ TALOSSA.
Mukavaa tarinaa Masa onkin vääntänyt ihan elvästä elämästä. En ole koskaan asunut hissitalossa, joten omakohtaiset kokemukset puuttuvat. Ilmavissa rappukäytävissä kokee vain niitä voimakkainpia tuoksuelämyksiä.
Näin Vapun jälkeen on saattanut jossain hisseissä tai rapuissa lemahtaa ns vanha viina. Sitä tuoksua sanoisin löyhkäksi.