21 ajatusta aiheesta “Viikon puheenaiheet, viikko 15”
Irene Peuhkurinen
Eilen nähtiin melkein västäräkki. Lähemmin tarkasteltuna se olikin kaislan tupsu, joka tuulessa huojui.Näyn aiheutti tietysti kova odotus, koska jonain vuonna pariskunta heilutti pyrstöään avannon reunalla jo näinä aikoina.
Mutta peipposen laulu on parina päivänä ollut todellista.
alpoaatos
Mutta eikös tehnyt mukavaa tuollainen ”melkein” havaintokin. Siinä on syvänalaa kutkuttanut somasti..
Muistan tuollaisen ”melkein” asian kun eräs siivooja luki pöytälaatikkorunojaan.. kun hän teki yksinäistä, vähäarvoista työtään ja pesi kerrostalon ikkunoita, niin joku vilkutti hänelle vastapäisen kerrostalon ikkunasta. Voi että sydän sykähti iloisesti kun joku tuntematon vilkutti hänelle. Iloissaan hänkin vastasi vilkutukseen, mutta toinen jatkoi vilkutteluaan verkalleen.. sitten se selvisi; siellähän oli vain toinen ikkunanpesijä työssään..
Joka tapauksessa hän oli saanut kokea pienen iloisen hetken yksinäisessä työssään.
Ilonhetkiä Värtsin lukijoille !
Hemppa Turunen
Kyllä Västäräkkejä on jo vähäsen. Pappilatieltä on havainto lauantailta.
Mitenkäs loru kulkikaan. Kuu kiurusta kesään puolikuuta peipposesta. Västäräkkejäkin vähäsen ja ei päivääkään ettei pääskysiä niin ollaan jo kesässä. Lienenkö muistanut ihan oikein.
Pentti Mielonen
Olimme päiväkahvilla Pentinrannassa, kun veli-Jussi huomasi
hirviäidin kahden vasan kanssa ylittävän järvenjään Riikunniemestä
vastarannalle. Ei näillä ylittäjillä ollut tietoa, oliko jää kantavaa.
Pääsivät onnellisesti metsikköön.
Telle
Onneksi ovat päässeet, ei soisi sen viime kevään
tragedian toistuvan.
*
Pielisjoen jäät ovat melkein tipotiessään. Utran
saarissa kävi mahoton lokkien mekkala ja siipien viuhke
päämme päällä kun yritin selittää paikkakunnan historiaa
parille samanaikaisesti sillalle sattuneelle mieshenkilölle.
Aivan kuin linnut olisivat sanoneet, että nyt on heillä
puheenvuoro! Sulapaikassa uiskenteli sorsiakin.
Pentti Mielonen
Lokkiarmeija oli saapumassa pohjoiseen, tänään aamulla lokit lepuuttivat
siipiään Saarion pelloilla ja niitä oli paljon. Kaustajärvellä lokkeja ei vielä näy.
martti törrönen
Kyllä lähellä luontoa on hienoa asua, kun voi seurata sen tapahtumia omalta kotipihalta. Me tässä vaan katselimme vaimon kanssa naakkaparin kuhertelua vastakkaisen kerrostalon katon reunalla. Joskus on kyllä komea rusakko tullut vastaan kerrostalomme pihalla ja orava loikkinut pitkin kevyenliikenteen väylää. Eilen oli ollut jo joutsenpari kesämökin rantamilla.
Eero-Matti Lintunen
Jos nurkissanne pyörii oranssin värinen, nuori uroskissa (tuntee nimen Okra) niin pirautelkaa, p. 040 377 3612.
Käyn noutamassa omalle ruokakupille.
Panin tänään vanhan vinyylisoittimen toimimaan ja sen ääniä kuuntelin. Panin ensin pyörimään Tapsa Rautavaaran levyn, jossa yhtenä kappaleena soi reppu ja reissumies. Tämä levy puhuttelee minua ja menee minun syömmeni sisään. Vaihdoin Juisen levyn lautaselle. Istuin soittimen vieressä ja kuuntelin sanojen sisältöä lumoutumatta kertosäkeistöihin. En koskaan ollut lähestynytä hänen tuotantoon ajattelemalla. Vasta kuulemalla ja ajattelemalla sanoja Juisen teksteissä voi Juisen merkityksen Suomen taiteilijoiden kirjossa ymmärtää.
Lea Koukku
Enpä oo tänne ihan äskettäin kirjotellu, mutta nyt oli pakottava tarve pistää tänne muutama sananen ! Kun nyt näyttää siltä että Värtsilästä on ravintola tarjonta hiipumassa, niin ehdottaisinpa että käykäähän kemien yrittäjiä tukemassa. Käytiin tänään ystäväni kanssa Tikkalan kylältä muuttaneessa HEKARIINISSA. Mukava ja ystävällinen palvelu ja ruoka oli hyvää ja edullista! Kertokaa käydessänne ideoita yrittäjille itselleen, he ovat hyvin innostuneita ottamaan kaikki uudet ideat vastaan! Tilaakin näyttää olevan kun virolaisten tuotteiden kauppa on lopetettu!
Terveisiä ja kesän kiireitä odotellen, yks tyytyväinen asiakas
Tuula Turunen
Niin, minäkin siellä tänään kävin ystäväni kanssa. Saimme syödä pitkän kaavan mukaan, kelpo borssia ja saslikki-vartaita ! Ja mukava oli isäntäväki, toivotaan, että paikkakunnan immeiset osaavat osua paikalle, jotta tämä palvelu säilyisi!
Hyvät jatkot yrittäjille.
alpoaatos
Hienoa !! Missäs tämä Hekari on? Enpä ole kuullutkaan. Sitä jää paljosta paitsi kun ei tule sitä paikallista paperilehteä.
Muuten, eilen oli punarinta tullut ruokintapaikalle.
eero tarvainen
Esko, Helismaa muokkasi runosta laulun Reppu ja reissumies. Reppu peilaa vertaukuvllisesti ihmisen omatuntoa. Todella hyvät sanat.
Ihan käsittämätön juttuhan yleensäkin on tämä Facebookin ”tuntemattomien tuttujen” ilmiö, varsinkin kaltaiselleni vanhemman polven somettajalle.
Muinainen sähköposti on edelleenkin erinomainen kahdenvälinen viestintäväline mutta eihän sekään korvaa fyysistä kontaktia sen paremmin kuin paperikirjeidenkään kirjoittelu.
Nokakkain tapahtuvassa viestinnässä ollaan aidoimmillaan, jos nyt ihminen toiselle koskaan täysin vilpitön pystyy olemaankaan. Väärinkäsityksiä sentään voidaan välittömästi korjata.
Mielenkiintoista kirjoituksessa oli yksinäisyyden ja yksinolon käsitteiden pohdiskelu. Suurin osa some -kontaktoinnista täyttää suunnilleen samaa tehtävää kuin viimeaikojen robottikoirat vanhusten lemmikkeinä.
Mutta varuillaan jokaisen järki-ihmisenkin pitää olla, ettei some-elämästä kehittyisi arkielämää ja lähisuhteita järkyttävä riippuvuus.
seppoilmari
Kun noita muuttohavaintoja on tälläkin palstalla ollut silloin tällöin, niin kerronpa minäkin, että jo kuului kuovin ääni – älä mene järven jäälle.
Jussi Raerinne
Alpolle:
Hekariin toimii Kemiessä K-market Tiilikaisen vastapäätä sijaitsevassa vanhassa kauppakiinteistössä. Mainittu ravintola on aiemmin tunnettu kulloisenkin yrittäjän aikaan ainakin nimillä Tetritupa ja Marinka.
alpoaatos
Kiitos Jussi, tuota paikkaa vähän ounastelinkin. Olen varmaan huonosti seurannut Värtsiä kun en ole aikaisemmin huomannut omistajan tai nimen vaihtuneen. Aikoinaan Rammari-Rami soitti siellä tanssimusiikkia ja tupa oli pullollaan väkeä. Toivottavasti kansa löytää tämänkin paikan, osoitehan on sama.
Onnea ja menestystä uudelle yrittäjälle !
pera
Eikö Hotelli Joessa ole ystävällinen palvelu ?
On Lähempänä Värtsilää
Tai Huoltoasema ,Sinilintu, Väentupa jne.
Ei ihme .että yritykset ei menestyVärtsilässä
Tuula Turunen
Pakko tähän nyt kommentoida Peralle, käsitykseni mukaan vain Niiralan ”huoltoasema” Cafe noista on auki ruoka-kahvipalvelun suhteen. Ja on ystävällinen palvelu, ja on käytetty palvelua siellä.
Telle
KEVÄÄN MERKKEJÄ
Kevään ensimmäiset ulkoilmakahvit mökin kuistilla
on nautittu. Aurinko paistaa, mutta navakka tuuli sai
aikaan melkoisen tuulikellokonserton. Ennen tälläisesta
tuulesta sanotiin että ”jäitä tuuloo”.
Lintukonserttoa emme ole kuulleet. Paitsi peipposta,
joka on säestänyt pihamaan rapsutusta. Aikamoisia
lehtikasoja alkaa olla siellä sun täällä. Naapurin isännältä
aikoinaan opittiin, että ne on helppo vetää pois lumikolalla.
Eilen nähtiin melkein västäräkki. Lähemmin tarkasteltuna se olikin kaislan tupsu, joka tuulessa huojui.Näyn aiheutti tietysti kova odotus, koska jonain vuonna pariskunta heilutti pyrstöään avannon reunalla jo näinä aikoina.
Mutta peipposen laulu on parina päivänä ollut todellista.
Mutta eikös tehnyt mukavaa tuollainen ”melkein” havaintokin. Siinä on syvänalaa kutkuttanut somasti..
Muistan tuollaisen ”melkein” asian kun eräs siivooja luki pöytälaatikkorunojaan.. kun hän teki yksinäistä, vähäarvoista työtään ja pesi kerrostalon ikkunoita, niin joku vilkutti hänelle vastapäisen kerrostalon ikkunasta. Voi että sydän sykähti iloisesti kun joku tuntematon vilkutti hänelle. Iloissaan hänkin vastasi vilkutukseen, mutta toinen jatkoi vilkutteluaan verkalleen.. sitten se selvisi; siellähän oli vain toinen ikkunanpesijä työssään..
Joka tapauksessa hän oli saanut kokea pienen iloisen hetken yksinäisessä työssään.
Ilonhetkiä Värtsin lukijoille !
Kyllä Västäräkkejä on jo vähäsen. Pappilatieltä on havainto lauantailta.
Mitenkäs loru kulkikaan. Kuu kiurusta kesään puolikuuta peipposesta. Västäräkkejäkin vähäsen ja ei päivääkään ettei pääskysiä niin ollaan jo kesässä. Lienenkö muistanut ihan oikein.
Olimme päiväkahvilla Pentinrannassa, kun veli-Jussi huomasi
hirviäidin kahden vasan kanssa ylittävän järvenjään Riikunniemestä
vastarannalle. Ei näillä ylittäjillä ollut tietoa, oliko jää kantavaa.
Pääsivät onnellisesti metsikköön.
Onneksi ovat päässeet, ei soisi sen viime kevään
tragedian toistuvan.
*
Pielisjoen jäät ovat melkein tipotiessään. Utran
saarissa kävi mahoton lokkien mekkala ja siipien viuhke
päämme päällä kun yritin selittää paikkakunnan historiaa
parille samanaikaisesti sillalle sattuneelle mieshenkilölle.
Aivan kuin linnut olisivat sanoneet, että nyt on heillä
puheenvuoro! Sulapaikassa uiskenteli sorsiakin.
Lokkiarmeija oli saapumassa pohjoiseen, tänään aamulla lokit lepuuttivat
siipiään Saarion pelloilla ja niitä oli paljon. Kaustajärvellä lokkeja ei vielä näy.
Kyllä lähellä luontoa on hienoa asua, kun voi seurata sen tapahtumia omalta kotipihalta. Me tässä vaan katselimme vaimon kanssa naakkaparin kuhertelua vastakkaisen kerrostalon katon reunalla. Joskus on kyllä komea rusakko tullut vastaan kerrostalomme pihalla ja orava loikkinut pitkin kevyenliikenteen väylää. Eilen oli ollut jo joutsenpari kesämökin rantamilla.
Jos nurkissanne pyörii oranssin värinen, nuori uroskissa (tuntee nimen Okra) niin pirautelkaa, p. 040 377 3612.
Käyn noutamassa omalle ruokakupille.
Kuva kissasta löytyy linkin takaa
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=631566620331392&set=gm.10154145299754809&type=3&theater
Panin tänään vanhan vinyylisoittimen toimimaan ja sen ääniä kuuntelin. Panin ensin pyörimään Tapsa Rautavaaran levyn, jossa yhtenä kappaleena soi reppu ja reissumies. Tämä levy puhuttelee minua ja menee minun syömmeni sisään. Vaihdoin Juisen levyn lautaselle. Istuin soittimen vieressä ja kuuntelin sanojen sisältöä lumoutumatta kertosäkeistöihin. En koskaan ollut lähestynytä hänen tuotantoon ajattelemalla. Vasta kuulemalla ja ajattelemalla sanoja Juisen teksteissä voi Juisen merkityksen Suomen taiteilijoiden kirjossa ymmärtää.
Enpä oo tänne ihan äskettäin kirjotellu, mutta nyt oli pakottava tarve pistää tänne muutama sananen ! Kun nyt näyttää siltä että Värtsilästä on ravintola tarjonta hiipumassa, niin ehdottaisinpa että käykäähän kemien yrittäjiä tukemassa. Käytiin tänään ystäväni kanssa Tikkalan kylältä muuttaneessa HEKARIINISSA. Mukava ja ystävällinen palvelu ja ruoka oli hyvää ja edullista! Kertokaa käydessänne ideoita yrittäjille itselleen, he ovat hyvin innostuneita ottamaan kaikki uudet ideat vastaan! Tilaakin näyttää olevan kun virolaisten tuotteiden kauppa on lopetettu!
Terveisiä ja kesän kiireitä odotellen, yks tyytyväinen asiakas
Niin, minäkin siellä tänään kävin ystäväni kanssa. Saimme syödä pitkän kaavan mukaan, kelpo borssia ja saslikki-vartaita ! Ja mukava oli isäntäväki, toivotaan, että paikkakunnan immeiset osaavat osua paikalle, jotta tämä palvelu säilyisi!
Hyvät jatkot yrittäjille.
Hienoa !! Missäs tämä Hekari on? Enpä ole kuullutkaan. Sitä jää paljosta paitsi kun ei tule sitä paikallista paperilehteä.
Muuten, eilen oli punarinta tullut ruokintapaikalle.
Esko, Helismaa muokkasi runosta laulun Reppu ja reissumies. Reppu peilaa vertaukuvllisesti ihmisen omatuntoa. Todella hyvät sanat.
Tässäpä pohdittavaa myös Värtsin lukijoille
http://nyt.fi/a1460513010008?ref=nl-hs-iltapaiva
Ihan käsittämätön juttuhan yleensäkin on tämä Facebookin ”tuntemattomien tuttujen” ilmiö, varsinkin kaltaiselleni vanhemman polven somettajalle.
Muinainen sähköposti on edelleenkin erinomainen kahdenvälinen viestintäväline mutta eihän sekään korvaa fyysistä kontaktia sen paremmin kuin paperikirjeidenkään kirjoittelu.
Nokakkain tapahtuvassa viestinnässä ollaan aidoimmillaan, jos nyt ihminen toiselle koskaan täysin vilpitön pystyy olemaankaan. Väärinkäsityksiä sentään voidaan välittömästi korjata.
Mielenkiintoista kirjoituksessa oli yksinäisyyden ja yksinolon käsitteiden pohdiskelu. Suurin osa some -kontaktoinnista täyttää suunnilleen samaa tehtävää kuin viimeaikojen robottikoirat vanhusten lemmikkeinä.
Mutta varuillaan jokaisen järki-ihmisenkin pitää olla, ettei some-elämästä kehittyisi arkielämää ja lähisuhteita järkyttävä riippuvuus.
Kun noita muuttohavaintoja on tälläkin palstalla ollut silloin tällöin, niin kerronpa minäkin, että jo kuului kuovin ääni – älä mene järven jäälle.
Alpolle:
Hekariin toimii Kemiessä K-market Tiilikaisen vastapäätä sijaitsevassa vanhassa kauppakiinteistössä. Mainittu ravintola on aiemmin tunnettu kulloisenkin yrittäjän aikaan ainakin nimillä Tetritupa ja Marinka.
Kiitos Jussi, tuota paikkaa vähän ounastelinkin. Olen varmaan huonosti seurannut Värtsiä kun en ole aikaisemmin huomannut omistajan tai nimen vaihtuneen. Aikoinaan Rammari-Rami soitti siellä tanssimusiikkia ja tupa oli pullollaan väkeä. Toivottavasti kansa löytää tämänkin paikan, osoitehan on sama.
Onnea ja menestystä uudelle yrittäjälle !
Eikö Hotelli Joessa ole ystävällinen palvelu ?
On Lähempänä Värtsilää
Tai Huoltoasema ,Sinilintu, Väentupa jne.
Ei ihme .että yritykset ei menestyVärtsilässä
Pakko tähän nyt kommentoida Peralle, käsitykseni mukaan vain Niiralan ”huoltoasema” Cafe noista on auki ruoka-kahvipalvelun suhteen. Ja on ystävällinen palvelu, ja on käytetty palvelua siellä.
KEVÄÄN MERKKEJÄ
Kevään ensimmäiset ulkoilmakahvit mökin kuistilla
on nautittu. Aurinko paistaa, mutta navakka tuuli sai
aikaan melkoisen tuulikellokonserton. Ennen tälläisesta
tuulesta sanotiin että ”jäitä tuuloo”.
Lintukonserttoa emme ole kuulleet. Paitsi peipposta,
joka on säestänyt pihamaan rapsutusta. Aikamoisia
lehtikasoja alkaa olla siellä sun täällä. Naapurin isännältä
aikoinaan opittiin, että ne on helppo vetää pois lumikolalla.
Vitivalkoinen metsäjänis puputti eilen vihertävää ruohotupsua
Kellarpellolla. Oliskohan senkin vaihtaa karvat jo kesäaikaan,
jottei jouvu suven suuhun. Suden jälkiä näimme läheisellä
mökkitiellä ohkaisessa lumikerroksessa.
Eikä perjantaina satanut pisaraakaan lunta, vaikka näin ennustettiin.
Kesärenkaiden vaihto onnistui, kiitos naapyurikylän monitoimi-
miehelle.
Eilen näkyi jo ”merkkisavujakin” Kaustajärven rannoilta. Ensimmäisiä
kesäksimuuttajia on jo bongattu. Kuin myös joutsenpariskunta Risti-
lammella.