Souvarit vauhdissa

souvaritrajantaa_mlSouvarit ja Lapin taika

Souvarit ja sali täynnä

Lapin nostalgioita

Souvarit, Kiireen rajan taa, Lasse Hoikka 2016

Etelän mies menee Lappiin ja tietysti kultapurolle. Siinä pitää taivaltaa pitkä huikonen, ellei joukko porokusemia, ennenkuin sopiva paikka löytyy. Sinne pitää rakentaa asumus ja tietysti pystyttää ränni. Ja eikun hommiin. Kevät muuttuu kesäksi ja syksyksi. Löytyy toki luonnon kultaa, kun ruska näyttää kauniit värinsä ja maalikylistä löytyy todellista Lapin kultaa, nimittäin ruskeasilmäinen Lapin tyttö, jonka kanssa sopii vaikka tanssahdella Lapin orkesterin, Souvarien tahdissa.

Souvarit on punonut uusia lauluja, joissa on romantiikkaa ja Lapin taikaa. Kun etelän mies eksyy Lappiin, hän saa niin kovan Lapin kuumeen, että tulee sinne aina uudestaan. Souvarien laulut kulkevat tuttujen Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan jalanjäljissä. Lappi on kaunis. Kesällä voi vaeltaa ja vaikka kaivaa kultaa, tutustua reiluihin Lapin jätkiin. Talvella odottavat valkoiset hanget ja tunturivaellukset.

Souvarit on tehnyt lukuisia levytyksiä. Rovaniemeläisen iskelmäyhtyeen menestys alkoi 70-luvulla Lappeenrannan humppafestivaalien humppaorkesterikilpailun voitosta. Nykyisin yhtyeeseen kuuluvat laulusolisti Lasse Hoikan lisäksi Timo Salmela, Mikko Keskimaunu, Jouni Ruokamo ja Pauli Ruuskanen. Melkein kaikki orkesterin jäsenet ovat myös tarvittaessa laulumiehiä. Upeasta harmonikkamusiikista vastaa Keskimaunu.

Yhtyeen laulaja-perustajajäsen Lasse Hoikka tuumii, että Suomen tanssilavakulttuuri elää ja voi hyvin, on jopa ainutlaatuista. Lapissa pitää Souvarien vetää keikkoja ravintoloissa, sillä tanssilavakulttuuri alkoi siellä kadota 80-90 – lukujen tienoilla. Hoikka tietää, että Lapissa on enää yksi hyvä Tanssilava, Suukosken keidas.

Uudelta levyltä löytyy myös vanhoja ja toivotuimpia Lapin lauluja, kuten Lumiperhonen, Pariiseja, Kultakuume, Neljän tuulen tie, Lapin kesä, jne…

Itse olen mieltynyt Souvareiden musiikkiin, vaikka teemasto liikkuu usein kapealla alueella. Mukana on eron ikävää, ihastumisen ihania tunteita, Lapin kaihoa, jätkäkulttuuria, jne…

Oletettavasti tämä uusi CD löytää paikkansa suomalaisten autojen hansikaslokeroista. Itse aion sitä ainakin soittaa, kun Lapin ikävä alkaa keväällä poltella.

 Jouko Varonen
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *