Evakkomunkit Heinävedellä

457px-Evakkomunkit_heinavedella_kansiMahtava kuvamateriaali Uuden Valamon arjesta
Papinniemen munkit
Arkistoja ja elämää

Elsi Takala: Evakkomunkit Heinävedellä, Uuden Valamon arkea 1940 – -73, Valamon luostari

” Kirja on tarkoitettu kunnioituksen osoitukseksi Laatokan Valamosta Papinniemeen saapuneelle veljestölle, uskon sankareille arjessa, jotka juuriltaan reväistynä nöyrästi jatkoivat hengellistä kilvoitustaan ja ruumiillista uurastustaan tilanteessa, jossa vain harvat jaksoivat uskoa luostarin tulevaisuuteen Suomessa.”…

Ensimmäiseksi täytyy antaa kiitokset kirjan ansiokkaasta kuvamateriaalista, joka on saatu Valamon arkistosta. Näitä kuvia tuskin on julkaistu aiemmin ja ne antavat vaikuttavan elämyksen, kertovat ahkerista munkkiveljistä, jotka hevospelissä muokkasivat peltoja, kalastivat ja hoitivat karjaa. Munkeilla oli myös omia puutarhoja, joista he saivat satoa yhteiseen pöytään.

Valamon luostarin perustivat perimätiedon mukaan Pyhät Karjalan valistajat Sergei ja Herman Valamolaiset. On esitetty arvioita, että luostari olisi perustettu 800 – 900 – luvulla. Yleisempi käsitys on, että luostari perustettiin 1100 – 1200 – luvulla.

Valamon luostarin veljestö evakuoitiin Laatokan Valamosta
talvisodan loppupuolella. Neuvostoliiton koneet pommittivat luostarisaarta ankarasti ja elämä siellä muodostui mahdottomaksi. Tuohon aikaan veljestön määrä oli parisataa henkilöä. Aluksi sijoituspaikkana oli Kannonkoski, mutta loppusijoituspaikaksivalittiin Papinniemi osittain muutamien ennusmerkkien vuoksi.

Elämä luostarissa tulee kirjassa hyvin kuvatuksi. Pääelinkeino munkeilla oli maanviljelys, yhdistyneenä karjanhoitoon, kalastukseen ja puutarhaviljelyyn. Näistä aiheista tarjoaa kirja seikkaperäistä tietoa tilastojen ja laskelmien avulla, mutta ennen muuta ansiokkaan kuvamateriaalin siivittämänä. Itse sain kuulla 70-luvulla munkkivanhusten joskus vaikeasta arjesta kirvesmieheltä, joka kertoi näkemästään.

Oma kosketukseni vanhan Valamon asukkaisiin rajoittuu keskusteluun Uuteen Valamoon nuorimpien joukossa muuttaneen Munkki Savvan kanssa. Savva tuumi, että ihmisillä ei saisi olla kiire. Hän suositteli omaa elämäntapaansa kerätä mansikoita ja tehdä niistä hilloa. Mutta paikalla sattumalta vieraillut lääkäri oli kuitenkin vähän huolestunut punaposkisen Savvan verenpaineesta ja yleiskunnosta.

Kirja on tarkka kuvaus Uuden Valamon lähihistoriasta
sodan aikana ja sotien jälkeen. Tilastointi toimii joskus aivan
hengästykseen asti, mutta kokonaisuus on punnittua ja vaikuttavaa kuvausta.

Jouko Varonen

Share

4 comments for “Evakkomunkit Heinävedellä

  1. Tämä kirja on luettava. Kun Pälkjärven pitäjäseura
    vieraili syyskuussa 2015 Heinäveden Valamossa,
    mieleen jäi kytemään ajatus, että näistä evakkomunkeista
    haluaisi lisää tietoa. Täytyykin tutkailla onko tekijä Elsi
    Takala sukua Isä Vesa Takalalle.
    *
    Retkestämme olen kertonut Värtsissä 20.9.15 jutussa
    ”Luostarin puutarhassa”. Sama tarina on myös Pälkjärven
    pitäjäyhdistyksen kotisivuilla hieman runsaammin
    kuvitettuna.

  2. Jos olisi kiinnostusta lähteä luostariin vaikkapa puutarhatöihin niin halukkaita kerätään parhaillaan.

    Konevitsan luostarissa on vuosittain käynyt paljon talkoolaisia myös täältä ”meiltä päin”.
    On kylvetty, istutettu, kitketty, pesty ikkunoita ja lattioita.. Työtä kyllä tekevälle riittää.

  3. Jossakin vaiheessa munkit olivat evakossa Kannonkoskella ja heitä kuoli siellä noin kymmenkunta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *