Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä. Osa 3

Niiralan Sahan historiaa ja toimintaa 1953-55, Juho Hiltusen johtamassa yrityksessä. Pauli Hiltusen, Juhon pojan, muistelmina.

Tämän artikkelisarjan kahdessa ensimmäisessä osassa (Värtsi 13. ja 14.1. 2015) käsittelimme sahan toimintaa yleisemmässä asiayhteydessä sekä asuinpiiriä Niiralan Hovissa Hiltusen perheen näkökulmasta. Tämä täydentävä osio inspiroitui viime heinäkuussa paikan päällä, kun Pauli Hiltunen ja hänen poikansa Juha kävivät vierailulla Värtsilässä ja tutustuivat mm. Myllymuseoon Erkki Lintusen opastuksella. Tässä yhteydessä pääsimme katsomaan myös tämän entisen sahan tiloja, joista valitettavasti oli jo aikapäiviä sitten poistettu kaikki sahakoneet ja muu laitteisto. Tilojen näkeminen tyhjilläänkin ja ränsistyneenä palautti mieleen yhtä ja toista siitä mitä täällä joskus on ollut ja yhteistuumin syntyi ajatus laatia sahan käytännön toiminnasta jonkinlainen selostus. Tässä auttoi paljon myös Seppo Kososen muistelot, sillä hän oli noihin aikoihin sahalla töissä mm. kaapparina. Niinpä Pauli Hiltunen on tehnyt kaaviohahmotelman sahatilasta sellaisena kuin hän sen muistaa ja lisää senkin, että hänen veljensä Erkki oli paljon enemmän käytännön toimissa mukana sahalla. Valitettavasti hän ei kuitenkaan ole siitä enää kertomassa. Koska sahalaittesto on purettu, niin meidän oli turvauduttava etsimään internetistä mahdollista kuva-aineistoa vastaavanlaisesta raamista ja kantista, jotka olivat siellä käytössä. Nämä kuvat ovat ohessa ja ne löytyivät Tyngän Myllyä (Kalajoki) koskevista tiedostoista. Lupa kuvien julkaisuun tässä yhteydessä on saatu.

Höylätavarakatokset nykyään

Höylätavarakatokset nykyään

Niiralan saha oli melko pieni, yksiraaminen. Työntekijöitä oli metsämiehet mukaan lukien parikymmentä. Juho Hiltunen oli sahan hoitaja, Erkki työnjohtaja ja Pauli hoiti pääasiassa kirjanpidollisia tehtäviä. Raamilla oli kaksi miestä: Erkki Turunen sahurina ja Aulis Jaatinen hänen apunaan. Kantissa toimi Martti Kosonen, em. Sepon isä. Kaappareina olivat Seppo Kosonen ja Iita Lempinen. Ja taaplareina Aarne Jaatinen ja Veeri Hooman. Martti Kosonen toimi myös höylässä (joka oli alakerrassa) sekä ajoittain myllyssä, jota myös Erkki Hiltunen hoiti. Tukkien kuljetuksessa oli mukana hevosmies Karvonen, joka toi ne reellä sahan eteen teloille. Hevosen nimikin muistetaan, se oli Seppo. Kyytimiehenä, lähinnä metsäreissuilla, käytettiin kylän taksia Lauri Kettusta, jolla oli Popeda-merkkinen auto. Metsässä toimi viisi kuusi miestä. Niiralan tilan hoitaja oli nimeltään Laukkanen (etunimi?). Ja kunnan sihteerikin, Aulikki Karvonen, jonka kanssa tuli asioitua, asui joen länsirannan sillan korvan talossa.

Mylly

Saha ja myllyn etuosa nykyään

Sahan voimakoneena toimi sähkömoottori, jonka välityksellä saatiin koneet pyörimään. Kuitenkin oli niin, etteivät moottorin tehot riittäneet yhtäaikaisesti sahan ja myllyn pyörittämiseen. Niinpä jauhatus useimmiten piti hoitaa vasta sahan päivätoiminnan jälkeen. Isä Kosonen siis hoiti tätä myllytystä, samoin kuin veljeni Erkki.

mylly

Pohjapiirros sahasta ja myllystä

Sahalla oli myös 4-kutterinen höylä, jonka sijainti käy ilmi pohjapiirroksesta. Viilakoppi sijaitsi aivan raamin läheisyydessä, missä sitten raamin sekä pyöröterät oiottiin ja teroitettiin. Veljeni hoiti pääasiassa nämä tehtävät sekä myös raamiin asetteet (ns. tällit) ja isäni Juho auttoi minkä muilta töiltään ehti. On huomattava, että sahanasettajan oli tehtävä raamin asetukset, sillä se vaati oman ammattitaitonsa. Tämä tehtiin tavallisesti viime töinä seuraavaa työpäivää ja sahausta varten. Lisäksi asettaja hoiti terien teroitukset, oikomiset ja haritukset.

Sahan alakertatila nykyään2

Sahan alakertatila nykyään

Tukit ajettiin rekka-auton kuljettamana sahan plaanille, mistä ne edelleen hevosen vetämällä reellä tuotiin sahan edessä oleville teloille. Tela oli leveähkö ja piikein varustettu, niin että usampi tukki oli mahdollista vetää samalla kerralla.

Sahatilan takaosa nykyään

Sahatilan takaosa nykyään

Ennen kuin tukit menivät sahurin käsittelyyn, ne pyrittiin lajittelemaan määrättyihin tuumakokoihin raamiasetusten helpottamiseksi. Raamilta sahatut lankut ja laudat siirtyivät teloja myöten kanttisirkkelille, joka kanttasi ne säädetyille leveyksille. Kanttarin piti olla ammattinsa osaava, jotta sahatavarasta oli mahdollista ottaa optimaalinen hyötysuhde eli toisin sanoen niin, että siitä jäisi mahdollisimman vähän rimajätettä.

Sahatilan etuosa nykyään

Sahatilan etuosa nykyään

Kanttauksen jälkeen tavara kulki ns. kaapparin kautta, joka leikkasi rimat sekä lankun tai laudan vajaakantit pois. Rimat katkottiin noin puolentoista metrin mittaisiksi ja laskettiin rimarännistä rännin alapuolella olevalle lavalle. Siitä ne lastattiin rillivaunuun, jolla ne sitten kuljetettiin pinottavaksi sahan plaanille.

Tyngän Myllyn yksiraaminen saha

Tyngän Myllyn yksiraaminen saha

Valmis tavara laskettiin luiskaa myöten alas, mistä se edelleen kulkeutui myrkkyaltaan kautta rillivaunuun lastattavaksi. Altaaseen oli sekoitettuna tietyssä suhteessa Ky 5 – merkkistä nestettä sinistymisen estämiseksi. Altaalta valmistavara vietiin vaunuilla lautatarhaan tapuloitavaksi. Tätä työtä hoitivat siis Aarne Jaatinen ja Veeri Hooman.

Tyngän Myllyn sahan kanttisirkkeli

Tyngän Myllyn sahan kanttisirkkeli

Sahasta tuleva puutavara toimitettiin pääasiassa Enso Guzeit Oy:n Lahden tehtaille US-laatuna (so. priima). Samaa parasta laatua vietiin myös Naantalin Jalopuu Oy:lle, joka toimitti sen edelleen Laivateollisuus Oy:lle. Vm. valmisti mm. kuunareita, joiden kansimateriaali koostui näistä lankuista. Kuunarit toimitettiin Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Ja kuten tiedämme, kaikissa sotakorvaustoimituksissa laatuvaateet olivat pilkun tarkat. Niinpä oksia sallittiin erittäin vähän yhtä lankkua kohti, halkeamista puhumattakaan. Kuten olemme aiemmin kertoneet, Juho Hiltunen oli tullut Värtsilään suoraan Jalopuulta, jonka palveluksessa hän oli ollut useampia vuosia. Siten oli luontevaa jatkaa yhteistyötä myöskin näissä merkeissä.

Huonompilaatuinen puutavara (mm. vajaasärmäinen) jalostettiin höylätavaraksi tai myytiin paikallisesti tarvitsijoille. Hyölätavarana käytettiin pääasiassa kuusta. Siitä tehtiin kattolistaa, jalkalistaa, vuorilautaa jne. Se kuivatettiin sahan joenpuoleisissa sivukatoksissa. Höylärinä toimi monitoimimies isä-Kosonen.

Sahan työväki koostui pääasiassa Värtsilän kunnassa asuvista. Monet olivat olleet sahantöissä jo ennen sen vuokrausta. Työt sujuivat yleisesti ottaen hyvin; ne tehtiin kunnolla ja siitä annettiin myös kiitosta. Näin muistan, ja se pyrittiin huomioimaan myös palkassa. Työpäivä alkoi aamulla klo 7 ja päättyi noin klo 17 ja välissä oli tunnin ruokailutauko. Niinä päivinä kun isäni Juho oli paikalla hän johti töitä, mutta muina aikoina se oli Erkin tehtävä. Ylitöitä pyrittiin välttämään kustannus-syistä, jos kohta niitä pakosta joskus oli tehtävä. Palkat räknättiin tunteina ja niiden hoito kuului minulle palkanmaksupäivänä niin kuin muukin kirjanpito.

Vierailulla Myllymuseossa 2015

Vierailulla Myllymuseossa 2015

Onneksi sahan varsinaiseen toimintaan ei sattunut katkoksia tai isompia vikoja, mitä nyt tuo voimavirtavaje kun oli käytettävä myllyä. Ja näin jälkeen päin ajatellen vm. oli kyllä melkoinen puute. Juho Hiltusta pidettiin hyvänä ja säntillisenä työnantajana. Tämä huomioitiin myös hänen 50-vuotispäivillään 20.9. 1954, johon juhliin osallistui sahan työväkeä sekä kunnan silmää tekeviä (mm. Osuuspankin johto sekä Enso Gutzeitin johtaja Suuraho). Syntymäpäiväsankari saikin kuulla mairittekevat onnittelupuheet yhdeltä ja toiselta osallistujalta.

Pauli Hiltunen

Lähteet:
Hiltunen, Juha: Kuva-aineisto Värtsilän Myllymuseolta 2015. Artikkelin editointi.
Hiltunen, Pauli: Piirroskaavio sahasta.
Hiltunen, Juha ja Pauli: Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä, osa 1. Värtsi – verkkolehti. 13.1. 2015.
Hiltunen Juha ja Pauli: Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä, osa 2. Värtsi – verkkolehti. 14.1. 2015.
Kosonen, Seppo. Henk. koht. haastattelut ja konsultaatio, heinäkuu ja joulukuu 2015.
Lintunen, Erkki. Henk. koht. haastattelut ja konsultaatio, heinäkuu ja joulukuu 2015.
Tiinanen, Risto. Tyngän Myllyn raamikuvat. Sähköpostiviestit heinäkuussa 2015 Tiinanen/Hiltunen.

Share

10 comments for “Sahayrittäjän kokemuksia Värtsilässä. Osa 3

  1. Jo vain lähti Uusi Vuosi upealla tarinalla Värtsissä liikkeelle😉Kiitos tekijälle.

  2. Olenpa minä kulkenut silmät ummessa.
    Myllymuseossa olen kyllä käynyt, mutta
    muu on jäänyt näkemättä.

    Pauli Hiltunen et kumppanit ovat tehneet
    arvokasta tutkimustyötä.

  3. Pauli ja Juha Hiltunen, teette arvokasta työtä sotien jälkeisen Värtsilän ajoilta. Kiitos! Ja Sakari H, kiitos lisukkeista, jotka palautit luettavasemme!

    Värtsilästä on mahdollista tehdä aivan ainutlaatuinen valokuvanäyttely, jossa esitellään sotia edeltäneen ja sotien jälkeisen Värtsilän vaiheita. Tämän toteuttamiseksi tajoaa erionmaisen mahdollisuuden äskettäin arkistosta löytynyt Värtsilän kunnan vuonna 2000 teettämä NIIRALAN HOVIN YMPÄRISTÖSUUNNITELMA. Erinomainen dokumentti, jonka hyödyntäminen jäi vähäiseksi kuntaliitoksen tohinoissa. Nyt olisi aika palata asiaan.

    Niiralan hovi oli alkuaan Nils Ludvig Arppen pojan, Nils Edvardin perustama ja omistama. Sieltä sai alkunsa mm. Pälkjärven kuuluisa apila. Sittemmin tila oli Värtsilän Työväen ja Pienviljelijäin yhdistyksen omistuksessa, kunnes se siirtyi Värtsilän kunnalle, joka lopetti tilan pidon 1980-luvulla.

    Niiralan hovi sekäNiiralan saha ja mylly ovat arvokasta historiaa. Mutta nyt on uusi aika, joka voi hyödyntää historiaansa. Niinpä Niiralan hovin tilalle on otettava ehdottomasti käyttöön uusi nimi: ARPPEN PIHA. Niiralan kylä on siitä neljän kilometrin päässä ja opettelee kasvua merkittäväksi osaksi Tohmajärveä.

    Arppen pihan keskellä seisoo erittäin arvokas Nils Ludvig Arppen pysti. Sen ympärillä ovat Arppen puretun kartanon paikalle rakennettu entinen kunnan virastotalo, nykyinen kylätalo. Vanha arvokas aitta seisoo paikallaan, samoin navetta ja viljamakasiini sekä pitkä ulkorakennus. Eteläpuolella on renkitupa ja tien toisella puolella mylly-saharakennus. – Tämä kokonaisuus on e.m. ympäristösuunnitelmassa, jota hyväksi käyttäen voidaan ideoida ja kehitellä Arppen piha. Ensi alkuun se merkitsisi sitä, että renkitupa saatetaan sellaiseen kuntoon, että sinne voidaan perustaa valokuvanäyttely. Se taas muodostaisi mielenkiintoisen osan olemassa olevaa Värtsilän myllymuseota, niin että Arppen pihaan saataisiin museoreitti.

    Onko tämä mahdollista? On. Ensinnäkin, jos pitäjäyhdistys ja nyt museota ylläpitävä kotiseutyhdistys ryhtyvät kunnan kanssa neuvottelemaan ja toiseksi operaatio tarjoaa kohteita työllistämistoimille.

    Silmien eteen hahmottuu mielenkiintoinen Arppen piha, jossa museoreitti, kylätalo ja kesäteatteri tarjoavat käyntikohteita. Ja kyllä siitä hyötyisi myös Hotelli Joki pihan laidalla. Pihalta avautuu näky Valkoiselle talolle, jota yksityisin voimin parhaillaan kunnostetaan. Mainita voi myös lähellä olevan lintutornin ja Hopeakallion lähteen. Jänisjoki virtaa vierellä. Erinomainen kanootti- tai veneretkeilyn mahdollisuus. On myös kirkko, jonka voi palauttaa tiekirkoksi!

    Eiköhän panna töpinaksi!!!!

  4. Sahayrittäjän kokemukset ovat osa arvokasta paikallishistoriaa. Varsinaisesta sahaustoiminnasta minulla ei luonnollisesti ikäni puolesta voikaan olla mitään mielikuvia, mutta myllyyn liittyen kyllä jotakin. Kaikki kolme artikkelia olen tutkinut suurella mielenkiinnolla heti kun ne ovat olleet luettavissa. Omasta käynnistäni saharakennuksessa on jo kulunut reilusti aikaa, mutta tuoreiden valokuvien perusteella näyttää siltä että paikat ovat sahan alakertatilaa lukuunottamatta siistissä kunnossa.
    Erkki Lintusen ideointi Arppen pihasta on kaikkineenkin mielestäni aivan toteuttamiskelpoinen semminkin kun siihen on jo olemassa valmis suunnitelma, jota olen tietysti itsekin 2000-luvun taitteen luottamushenkilönä ollut osaltani varsinkin hyväksymässä. Suunnitelman toteuttaminenhan ei vaadi oikeastaan mitään uusia rakenteita, vaan jo olemassa olevilla palikoilla saadaan homma hyvästi käyntiin ja pyörimään jos vain yhteistä tahtotilaa löytyy.

  5. Olen erittäin iloinen että olette ottaneet vastaan sahaa koskevan muistion ja olette siihen tyytyväisiä.
    Toivotankin lämpimästi teille kaikille Hyvää alkavaa Uutta Vuotta ja kiitokset vielä kerran!
    Pauli Hiltunen

  6. veeri (verttu) hooman kait on kumpulantieltä `lopotin`tiluksen omistaja ,vaimo jenny lähtöjänsä hiltunen ,liekkö kytköstä sahayrittäjään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *