Rokkikukkoja ja -kanoja
Se tavallinen tarina
Opettavainen kirja
Asta Ikonen: Roosan rokkibändi, Reuna-kustannus 2015
”Patrik oli hänen ensirakkautensa, siitä hän oli vuorenvarma. Joskus yläasteella hän oli luullut olevansa rakastunut, mutta se tunne ei ollut mitään verrattuna tähän.”…
Partikilla on paljon ystäviä ja tietysti tytöt jonottavat hänen läheisyyteensä. Roosa ei edes halua mennä toisten jalkoihin, kun hän on vasta lukion ekalla ja Partik on jo varmaan 18-vuotias. No hetki koittaa Roosallekin, kun Patrikin bändi etsii solistia ja miesehdokkaat eivät ole oikein hyviä. Sen sijaan Roosan laulu saa Patrikin ja bändin jäsenet ihastumaan ja oikeastaan naissolisti voisi olla bändissä ihan yleisöön menevä juttu.
Mennään siitä harkkoihin, ja homma hoituu kivasti. Roosalla on vielä sanoittajan kykyjäkin. Kouluasiat vain eivät tyttöä enää oikein kiinnosta. Solistin ura menestyvässä rokkibändissä voisi olla se hänen juttunsa. Niinpä tulee poissaoloja ja rehtorikin puuttuu asiaan.
Levytyskin tehdään ja Roosan sanoittamaa laulua soitetaan pian myös radiossa. Mutta mitä kummaa. Roosa ei tunnut riittävän entisenä roosana. Vaaditaan stailausta kovikseksi. Ja Patrik alkaa myös osoittaa taipumusta ryyppäilyyn.
Nelikymppinen Asta Ikonen on kirjoittanut kaiken ikänsä, mutta kustantajan pakeille hän ei heti mennyt, vaan kirjoitteli kirjoja kynällä ystävilleen. Ikosen tyylinä on kirjoittaa nuorista joiden elämä helposti näyttää menevän päin prinkkalaa, mutta järjestyy yleensä lopulta kivasti. Kirjan tyyli ja henkilöt ovat hivenen stereotyyppisiä, mutta suosittelen kirjaa nuorille, sillä Ikosen teemoissa on vahva todellisuuspohja.
Jouko Varonen