Jäkälät ja sammalet
Kirja luontoretkelle
Puikkojäkälästä keltakarveeseen
Jouko Rikkinen: Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa, Otava
Luonrtoreissulla pärjää jo vähemmilläkin tiedoilla. Harmaan ja vaalean poronjäkälän erottaa niiden väristä. Usein puolukka-retkillä nämä tulevat tutuiksi, kuten palleroporonjäkälä, jonka taas tuntee muotonsa perusteella. Nahkajäkälä on nahkamainen ja karvejäkälä kasvaa usein puiden kyljessä tai oksissa. Keltakarvetta löytää helpoimmin haavan kyljestä. Poronjäkälä muistuttaa poron sarvia ja islanninjäkälä on hivenen suurempi-lehdykkäinen kuin poronjäkälä, mutta kasvaa usein samoilla paikoilla edellisen kanssa. Puikko- ja torvijäkälä on helppo tunnistaa niiden torvimaisesta latvasta tai sitten terävästä latvapuikosta.
Sammalista yleisin on seinäsammal, jota ennen vanhaan laitetttiin hirsien väliin tiivisteeksi. Kerrossammalen erottaa siitä että lehdyköiden välillä on vartta ja sammal muodostaa kerroksisen kokonaisuuden. Palmusammal muistuttaa palmua. Kynsisammalen pää on kuin linnun kynsi. Rahkasammal on kosteiden paikkojen sammal ja väri vaihtelee punaisen ja rusken kautta vihreään.
Itselleni sattui biologian lehtori, joka pani meidät tunnistamaan kymmeniä sammal- ja jäkälälajeja ja keräämään ne vielä herbaarioon. Niinpä jälkikasvun kanssa on kiva lähteä sammal- ja jäkäläretkelle vaikka ilman kirjaa. Mutta kyseessä oleva tunnistusopas, jos ei korvaa kansanomaisia määrityksiä, näyttää kuitenkin sanoin ja kuvin melkoisen kirjon lajeja.
Itselleni tuli mieleen kirjaan tutustuessa, että kuka tekisi kansanomaisen kirjan, jossa kynsisammal tunnistetaan kynsistä ja kerrossammal kerroksista, torvijäkälä torvesta ja keltakarve keltaisesta väristä, jne…
Jouko Varonen