Joensuun kaupungin liepeillä sijaitsevat Lykynlampi, Kukkosensaari ja Linnunlahden rantamaisemat saattavat olla monelle muullekkin kuin allekirjoittaneelle tuttuja riijustelupaikkoja. Kaikki nämä kohteet tulee vieläkin joka kevään korvalla kierreltyä puolen vuosisadan takaisia nuoruusaikoja haikaillen.
Sen verran meikäläiselläkin oli tuurin tynkää, että tuleva siippa omisti tuohon aikaan Skoda -merkkisen henkilöauton, hyvähän sillä oli hurautella milloin mihinkin suuntaan. Tosin Skoda myytiin pois heti seuraavalla viikolla kun olimme menneet kihloihin. ”Opiskelijan ei kannata pitää kahta ylellisyyttä samaan aikaan, nimittäin vaimoa ja autoa” oli sulhon taloudellinen mielipide. Ja mihinpä sitä autoa olisi juuri sillä hetkellä tarvittukaan kun Akanotto-projekti oli onnellisesti ohi.
Lykyn avaimet
Tänä keväänä huhtikun viimeisinä päivinä Lykynlampea kiertävällä luontopolulla oli vielä paikkapaikoin hieman luntakin kun taivalsimme lampea ympäröivässä kumpuilevassa maastossa. Korkeuserot ovat joissakin kohdissa melkoiset, Lykynlammen pinnankorkeus on kartan mukaan 84 m ja Lykynvaaran 124 m. Otaksun, että vaarat ovat Salpauselkä II:n reunimmaisia alueita.
Sekin rinne jossa aikoinaan sijaitsi Höytiäisen hyppyritorni – ja jonne johtaneet pitkät puuportaat ovat vieläkin tallella – on melkoisen pystysuoraan kohoavaa kalliota. Portaita ohittaessamme siippa muisteli kuinka siellä oli 1952 olympiakatsastukset, jotka Matti Pietikäinen voitti ja pääsi Oslon talviolympialaisiin.
Kun Höytiäisen hyppyrimäki valmistui vuonna 1938 sen arveltiin olevan Suomen kolmanneksi suurin. Alastulorinne oli luonnonmäki joka päätyi Lykynlampeen. Sodanaikana mäkeä on käytetty ilmavalvonnan tähystyspaikkanakin. Alkuperäisen hyppyritornin paikalle myöhemmin rakennettu uusi torni purettiin räjäyttämällä 1993.
Syksyistä Lykynlampea, etualalla rantasaunan laituri, taustalla hyppyrimäen
alastulorinne portaikkoineen. Kuva: Tellervo.
Lykkyä tykö
Minä taas muistelin kuinka siippa istui toukokuussa 1963 sinisessä kauluspaidassaan hyppytornin juurella ja tähysteli kun tuleva morsmaikku keräili alarinteessä sinisiä aho-orvokkeja. Kaikki oli silloin niin sinisen autereista!
Lykynlammen seudut olivat siipalle tuttuja jo ennen kuin tutustuimme, onhan Onttolan varuskunta vain kivenheiton päässä. Tämä samainen luontopolku oli tuolloin ”saunalenkkinä” tunnettu reitti jota varusmiehet juosta potalsivat ennen viikottaista saunassa löylyttelyään.
Kun olin vielä työelämässä, vietimme silloin tällöin henkilökunnan virkistyspäivää Höytiäisen hiihtomajan ympäristössä. Niinpä voin nyt Lykynlampea kiertäessämme osoitella ylä- ja alarinteeseen kertoillen että tuossa olen ampunut jousipyssyllä, tuosta laiturilta olen kastautunut jääkylmään veteen, tuolla olemme nauttineen kotakahvia…
Syyshämärää puhdasvetisellä Lykynlammella. Kuva: Tellervo.
Jumalal’ on onnen ohjat Luojalla lykyn avaimet
Erään jyrkän nousun aikana hiljennymme molemmat. Juuri siinä rinteessä siirtyi eräs hyväkuntoisena pidetty tuttavamme Tuonpuoleisiin hiihtolenkkinsä aikana. Rinteen kapuaminen ottaa jo henkeen itse kutakin. On oikein hyvä pysähdellä välillä ja antaa katseen levätä lammen vihertävässä vedessä taikka rinteen vihreässä sammaleessa, pyöreiden pulterikivien keltaisessa jäkälässä kuin myös aamuruskon punaamissa männynrungoissa. Jossain rannan pensaikossa livertää jo peipponenkin.
Kun lähestymme parkkipaikkaa vastaamme tulee iäkäs pariskunta joilla molemmilla on kävelysauvat tukenaan. ”Hyvää huomenta”, toivottaa siippa heille reippaalla äänellä. Pariskunta hätkähtää ensin hämmästyneenä, mutta molemmat nyökkäävät sitten hymyillen. Melkein teki mieli kysäistä ovatko hekin kiertämässä myötä- ja vastamäkeen johdattelevaa muistojensa polkua.
Tellervo
Vai on Tellervo riijustellut muuallakin kuin Kaustan kujasilla.. salaisuudet alkavat pikkuhiljaa paljastua. Lienee tarttunut hyvää ”lykkyä” elämän evääksi Lykynlammeltakin. Sieltä ovat monet muutkin käyneet orvokkejaan keräilemässä ja hyppytornissa Pyhäselälän maisemia ihailemassa. Luultavasti lemmen liekkikin on lepattanut.
MInä olen siellä hiihdellyt aika paljon. Mäkiä noustessa olen miettinyt, miksi on pitänyt kaivaa näin suuri kuoppa noin pienen lammen takia. Vai lienevätkö vedet karanneet lammesta jossain vaiheessa.
Kiitokset mukavasta tarinasta Telle !
Tuttu on Lykynlampi ja sen ympäristö Ylämyllyltä Höytiselle saakka.En kyllä ole siellä riiustellut enkä kerännyt kukkia mutta sieniä ja marjoja satoja kiloja.Nuorena hyväkuntoisena ei lammen rinteet tuntuneet muutenkuin rankoilta.Hyppyrimäen torni oli vielä pystyssä kun viimeksi kävin hiihtomajalla ja en tiennytkään ennen tätä aamua että tornia ei enää ole.En koskaan hypännyt mäestä mutta olin kavereille merkkiä antamassa heidän hypätessään.Alastulorinteen olen laskenut monta kertaa ja se oli nuorena jonkinlainen rohkeuden osoitus laskea rinne reppu ja rynkky selässä.Mukavia on muistot Lykynlammelta.
On siinä ollut lykkyä tykönä, kun saa vielä puolivuosisataisen yhteisen taipaleen jälkeen kierrellä siipan kanssa verestämässä nuoruusmuistoja entisillä riijuupaikoilla. Sen kunniaksi kannatta kohottaa maljat.
Telle, muistelen kuulleeni, että jossain tilanteessa 50 vuotta sitten ”Tuoksuivat tuomien valkoiset kukkaset”. Oliko sekin Lykynlammella?
http://www.youtube.com/watch?v=LBprkeFjz6s
Kun aloitettiin, niin kerrottakoon kaikki salat
julki. Tänään on todellakin tasan 50 v siitä kun
Kaustan mies sai rohkeutta ”kosaista” tuoksuvan
tuomen alla.
Sattui somasti että Eira laittoi tarinani esille juuri
tänä päivänä, vaikka en mitään ehdotuksia esittänytkään.
Silloin oli aikainen kevät, tuomi oli jo täydessä kukassa.
Menihän siinä kaupunkilaistytöltä pää niin pyörälle
että tuli suostuttua….
”Vaan en mä valkoisten, tuomien tuoksua, unhoittaa koskaan,
en koskaan mä voi!”
Tätyy sitten liittyä noihin Lykynlammen riijusteliohin, Kun työnantaja älysi siirtää miehen Onttolaan niin jo löytyi se elämän ihastuskin. Ei sinä ole mitään valittamista,siinä Lykynlammessa tai riijustelussa.
No jopas jotain…
Hieno ajoitus. Lämpimät onnittelut ah niin ihanan merkkipäivän johdosta Tellelle ja kumppanille. On niitä mukava muistella (unohtaa armeliaasti ne ikävimmät asiat niin jää enempi mukavia muisteloita)
Lykky = onni, tuuri, menestys.
Siis Lykykynlampi voisi olla Onnenlampi, Tuurinlampi, Menestyksenlampi.
Myönteinen vastaus kosintaan ei ole asian käsittelyn ja päätöksen lykkäystä tuonnemmaksi.
Lykkiä = työnnellä. Lykkiä sauvoilla vauhtia. Lykynlampi voi siis olla myös hiihtämiseen liittyvä paikannimi. Mäessä kaatumista on kuvattu akan otoksi.
Suomenkieli on ilmeikäs kommunikointiväline. Siinä on sisäänrakennettuna usein myös monimielisyyden aineksia.
Ierikka, joskus Lykynlammella lykkinyt, vaan ei tytön kyljessä kykkinyt.
Onnittelut minunkin puolestani tähän päivään
osuneen mieluisan tapahtuman johdosta!
Olen minäkin muutaman kerran Lykynlammen latuja
kierrellyt, mutta ainakin yhdessä ladussa on pari
ilkeän mäkistä mutkaa, joten se ei ole lempilatujani.
Pidän Pärnävaarasta enemmän, sen ladut ovat parempia
mielestäni laskea, vaikka jyrkkiä ovat nekin.
Lykynlammen luontopoluilla kävin naispuolisen
ystäväni kanssa, joten romantiikka puuttuu täysin
näistä minun urheilusuoritksistani. Ehkä tässä ehtii
vielä?
Lykynlampi ympäristöineen on minullekion kovin tuttua aluetta, en tosin tuolla alueella ole riiustellut, mutta suunnistanut usean kymmenen vuoden aikana paljonkin.
Ensimmäisen kerran olen tehnyt tuttavuutta Lykynlampeen ja hyppyrimäen takaiseen maastoon joskus 1940-luvun loppuvuosina, jolloin meillä oli alueella lippukuntamme kesäleiri.
Kun 1960-luvun puolenvälin jälkeen Joensuussa alkoi kuntosuunnistuksen buumi, niin siitä lähtien hiihtomaja keskuspaikkana ja Lykynlampi ympäristöineen tuli tuttuakin tutummaksi.
Hyvin Lykynlammen maasto kelpasi myös kansallisen tason suunnistuskilpailuille niin kesällä kuin talvellakin.
Muutoinkin Lykynlammen ympäristö on verratonta kuntoilualuetta. Tosin viime vuosina alue on muuttanut paljon muotoaan raivausten ym. töiden vuoksi.
Lämpimät onnittelut Tellelle ja Kaustan miehelle yhteisistä vuosista! Kohta voimme ihailla ja haistaa tuomen tuoksua. Elävästi kirjoitettu, tempaa lukijan mukaan muisteloihin!
Nuoruus muistot tulee itsellekkin mieleen. Tosin minulla on ihan toisenlaiset paikat ja maastot missä olen riiuustellut!
Lykylampi ja Pärnävaara on minullekkin tuttua seurua. Talvisin tuli sinne hiidettyä Joensuusta uimahallilta ja takaisin.
No, jopas sattui tarinan julkaisemisen ajoitus ja musiikit kohilleen!
Pysyäkseni laulun teemassa, kerron että ”lehdossa laulu taas soi satakielien”.
Minun päiväni kruunasi tänään kevään ensimmäinen satakielen laulu. Kun lumoutuneena katselin ja kuuntelin niska kenossa tuota mestarilaulajaa, vierelleni pysähtyi miellyttävä mieshenkilö, joka kuiskaten kertoi myöskin kuulevansa nyt ensimmäistä kertaa tänä keväänä satakieltä. Jaettu ilo oli kaksinkertainen ilo!
Tellelle ja Johannekselle lykkyä tykö! Toivotuksiin liittyvät näin mirjasisko ja seppoilmari.
Lykynlampi tuli minulle tutuksi kun palvelin Pohjois-Karjalan rajavartiossa varusmiehenä. Lampi ohitettiin alokasaikana ja palveli pienenävesistönä lähellä varuskuntaa. Lampi jäi minunmieleen yhtenä Pohjois-Karjalan satojen lampien joukossa. Jääkausi on uurtanut maata meidän kotiseuduillamme ja monet putamat mennessään kaivertanut. Kiva on niidenrantoja kuljeskella ja tuntea olla kotona.
Ihmeteltävän monelle kirjoittajista on samat asiat tai paikat
tuttuja nuoruudesta, esim. Lykynlampi tai Pärnävaara ym.
Mitäs vielä tulee mieleen?
Pusan Mirja
Lykynlampi ja Pärnävaara ovat vain sellaisia maisemia meikäkäläsen silmissä ja kokemuksissa, joihin maisemiin on vuodatettu monet litrat hikeä ja lähes verta.
Varusmiesaika Onttolassa ja rajassa monilla eri erikoistumis kursseilla, jolloin iltaisin treenattiin lenkillä mm. silloisten aktiivi ”huippu” urheilijoiden kanssa hyppyrimäen, sekä ala, että yläportaiden kanssa juosten niitä ylös moneen kertaan Onttolan kasrmilta lenkille lähtiessä.
Välillä juostiin ”hölkättiin” Joka portaalle astuen ja välillä joka toiselle.
En tiedä mikä siinä silloin kiehtoi. Oman kunnnon tason seuraaminen ja vertaaminen toisiin, vai kilpailutilanne yleensä, kuka ensin sippaa.
Näin jälkikäteen näitkin muistellen, niin vissiin oltiin jonkinlaisia hulluja silloin.
Minä tyttöpä riiasin noilla seutuvilla missä Heino on urheillut.
No erääinlaista urheilua se on ollut minullakin..
Eilenkös ne oli ne Heinon päivät. Hidas Mirja onnittelee jälkikäteen.
”Aivanhan tässä punastuu”, totesi siippa herättyään
kun luki lämminhenkisiä kommenttejanne.
Samalla hän muisteli että puhdasvetisellä Lykynlammella olisi jotain
tekemistä vedenottamonkin kanssa. Olisiko ollut jokin
vuosi sitten peräti yhteinen projekti Joensuulla ja Kontiolahdella
näissä merkeissä? Toteutuiko se, siitä hänellä ei ole tarkempaa
tietoa.
Piti oikein piältäkauti lähtii kahtommaan, kun
aamun aviisi uutisoi, että Joensuun kaupunki tekee
parhaillaan 15 hehtaarin suuruista avohakkuuta,
joka ulottuu Lykynlammen ulkoilukeskukseen.
Hakkuita perustellaan lentoturvallisuuden parantamisella.
Onneksi ei ainakaan vielä lammen kiertävän polun
maastossa ollut tapahtunut muutoksia. Mukava siellä
on näin syksylläkin kulkea, tosin märkä maasto
asettaa omat haasteensa.
Kotiin tultua lukaisin tämän vanhan juttuni. Paljon on
ehtinyt tapahtua näinä neljänä vuotena, niin hyviä
kuin ikäviäkin asioita…..