Kunnioitettava määrä puuta on ajettu Verkkolammen rantaan. Työnjohtaja Reino Kinnunen näyttää puun paksuutta. Näyttäisi olevan hartioiden levyinen latvasta
Haaveitako vain
Isäntä ite. Alpoaatos paistattelee päivää.
Pitkän talven jälkeen päivät pitenivät Verkkolammellakin. Valoa alkoi olla riittämiin, vaikka olisi viilannut miten pienipiikkistä sahaa tahansa. Laanit alkoivat täyttyä puutavarasta. Kohta olisi kevät ja minun kontrahti Kymi yhtiölle päättyisi. Tulisin miehen ikään ja pääsisin työttömyyskortistoon. Pääsisin hyviin hommiin. Sulkisin kämpän oven takanani enkä sitä enää avaisi. En työntäisi vesikelkkaa ylämäkeen enkä lumipenkkoja silittelisi.. Näin ajattelin. Puheista päätellen kortistoon pääsy kuulosti autuudelta. Töitä olisi valittavina kuulemma pilvin pimein, ja vaikka ei olisikaan, niin rahaa tulisi kuitenkin. Ei tarvitsisi tulla tänne umpihangessa hiihtämään. Nytkin olin ollut kämpällä yhtä mittaa Joulusta Pääsiäiseen. En muista oliko siellä pakko olla vai olinko vain huvikseni.
Viimeiset jorinat
Ylläoleva otsikko ei tarkoita, että kuvassa olevat miehet olisivat välttämättä olleet Verkkolammen savotan viimeiset, saattoivat kyllä ollakin. Otsikko tarkoittaa, että nämä ovat minun viimeisiä jorinoita Verkkolammen kämppäelämästä, koska läksin sieltä pois. Aikaisempia kirjoituksiani on Värtsin sivuilla ja niitä saattaa löytyä Googlesta haulla ”Verkkolammmen kämppä”.
Muutaman viikon kuluttua olin jo valmis muuttamaan mieltäni kortiston ihanuudesta. Laittoivat heti kaivamaan ojaa Korkeakankaan tietyömaalle. Työ siellä oli hirvittävän raskasta ja vaatteet aina märkänä. Saattoivat vielä periä vuokraakin asumisesta, hävyttömät. Rahaa jäi vähemmän käteen kuin Kymin töissä. Olisin ollut valmis palaamaan kämpälle. Lumipenkkojen silittely tuntui oikeastaan aika mukavalta.. Eikä se vesikorvon raahaaminen joen rannasta suksikelkalla kämpän keittiöön nyt niin kauheaa ollut, kun vain sai jalat kiskoneeksi irti hangesta. Kohta siellä alkaisi propsien kuorinnatkin. Siitä työstä minä tykkäsin erityisesti. Mutta olin lähtenyt ja paluuta ei ollut.
Tunnetko heitä?
Ryhmäkuvassa on päivämäärä 1.3.60. Mikä lieneekään ollut tilanne, kun auringon varjoista päätellen keskellä päivää on näinkin monta työmiestä saatu kuvaan. Olisiko Alponpäivä kahvit olleet houkuttimina. Vai otinko vain muistoksi lähtökuvia. En tiedä.
Kerron etualalla bensakanisteri kädessä olevasta metsurista. Hän on Pennanen Joensuusta. Hän kertoi, että kerran kapakkaillareissulta aamuyöllä palatessaan kuljeskeli Joensuun hiljaisia katuja. Silloin hän päätti, että hän pyytää vaimokseen ensimmäistä naista, joka tulee vastaan. Nainen suostui. Olivat olleet onnellisesti aviossa jo parikymmentä vuotta. Pennanen oli kirvesmies. Rakensi omakotitaloja. He asuivat vaimonsa omassa talossaan ja samalla aina rakentaen uutta taloa. Kun talo oli valmis, myytiin toinen taloista ja niillä rahoilla elettiin ja rakennettiin seuraavaa taloa. Tässä savotta-vaiheessa (kahden talon loukussa) piti tienata uuden talon viimeistelyyn tarvittavia rahoja.
Tunnetko heitä?
Pyytäisin lukijoitten apua muitten savottalaisten tunnistamisessa. Pikku tarinat kyseisistä henkilöistä olisivat kovasti tervetulleita. Kuvasta puuttuu mm Lauri (Lassi) Asikainen, Teuvo Vornanen, Toivo Jormanainen poikansa Ramin kanssa, Antti Tarvainen, vänkärinään poikanen Erkki Koski, Matveinen Muskosta.
Alpolle suuret kiitokset Verkkolammen juttusarjasta! Jatka vain muisteluja! =)
Kiitos kiitoksista Eira.
Ajattelin siirtyä Verkkolammen kämpältä muihin hommiin tai vaikkapa eläkkeelle.
Kun vielä löytyisi nimet noille kuvan metsuriveteraaneille. Eikö kukaan tiedä?
Jos vielä joku mukana ollut ilmoittautuisi, niin se olisi hieno päätös tälle juttusarjalle.
Muistelusi Verkkolammen kämpältä ovat lämmittäneet suuresti mieltäni,kiitos Alpoaatos.
Kuvassa neljäs mies vasemmalta näyttää tutulta,olisiko Lötjösiä Niiralasta?
Oikeenpuolimmainen näyttäis Kallion Kyöstiltä ja neljän vasemmalta Reijos Topilta.
Oisko kolmas vasemmalta Kontiisen Eino ? Vasemmanpuolimmainen olisko Örnin Topi?
Arvauksia kaikki.
Kiitoksia avusta, lajitoverit..
Kontiaisen nimeä en muistanut, mutta sijoitin tuon piippu suussa olevan Sääperin rannoille. Mirja muisti nimenkin, Eino Kontiainen. Vasemman reunan iso mies, kuin länkkärin John Wayne ikään hevosen päitset kädessään on Örnin Toivo. Eli se mies, joka kehui minun mustaksi palanutta läskisoosia, että ”ei tää ole ainakaan uutta”..
Toisista Mirjan veikkauksista olisin samaa mieltä.
Tuli mieleen pikku juttu Örnin Topista.
OLi keksitty uusi hieno liima Erikeeper. Ennen tossun pohjat oli liimattu pahalle haisevalla maitoliimalla. Topi siirtyi kertaheitolla nykyaikaan ja liimasi tossun pohjansa uudella hienolla Erikeepperillä.
Aamulla Topi kysyi työnjohtajalta kahta päivämiestä hänelle avuksi. Pomo kyseli tiukkaan mihin töihin miehet tulisi, koska päiväpalkkalaisia ei annettu helposti urakkatyöläisten avuksi.
Tossunpohjia pitelemään, sanoi Topi.
Nyt tarvitaan Marttia vahvistamaan. Onko toinen vasemmalta Reino Kinnunen ( leimakirves kädessä).
Kyllä se aivan vahvasti Reino K näyttää olevan.
Itse en sitä tullut heti huomanneeksi.
Kun katsoo sitä Alpon tukkilanssikuvaa, ja vertaa sitä
alempana olevan savotansakkikuvaan, niin onhan henkilössä
aivan selvä yhdenmukaisuus:
-samanlainen karvahattu
-samannäköinen lyyssi (pusero)
-työtä pelkäämättömät rukkaset molemmissa kuvissa
Reino K on ollut työaikanani esimiehenänikin, joten tunnen
hänen työteliään otteensa, niin Kymi oy:n töissä, kuin myös
metsänhoitoyhdistyksenkin työsaralla.
Kyösti Kallio on oikealla kuten Mirja V tunnisti. Ketä mahtavat olla Kyöstistä seuraavat kolme miestä vasemmalle. Luulisin, että he ovat jostain Kausta – Saarivaara, Kenraalinkylä – suunnalta.
Keskellä takana kurkistelee kaksi Turusen veljestä Patsolasta ent Urheilutalon ja muurari Leinosen väliltä.
Kolmas oikealta saattaa olla savotan ukkoherra Reino Okkonen. Tosin kun viimeksi tapasimme oli kaiman naamassa vähän enemmän ajan patinaa. Puhelimessa keskustelimme viimeksi helmi maaliskuun vaihteessa.
Montakohan tukkikämppää oli Värtsilän kunnan alueella. Itselleni tulee nopeasti laskien kolme mieleen.Ja entäs lentokenttiä ( siis metsälento)muita kuin tämä Verkkolammen lähellä oleva.Tohmajärven puolellahan näitä on useampi.
Voisitko Reino A kertoa mitkä ne muut kämpät olivat? Minä olen ollut ”Yläryösiön kämpällä”, se saattoi olla vuokralla jossain ”siviili” talossa muistaakseni järven länsirannalla.
Näitä kämmppien paikkoja muisteltiin aikaisemmassa jutussa, joka pitäisi aueta allaolevasta linkistä.
http://www.vartsi.net/2011/11/26/verkkolammen-kamppa/
Alpo
Alpolle
Yksi kämppä oli pitäjän pohjoisosassa oleva Särkkälammen kämppä( särkilammen). Siellä oli vielä ulkorakennus pystyssä kun viimeksi ajoin Öllölään päin. Pesälammella oli kai ns. viipalekämppä( kahdesta osasta koottava kämppä). Tuo Yläryösiön kämppä lienee ollut järven eteläpäässä sijainnut , myöhemmin asuinkäytössäkin ollut kämppä. Olen kuullut että Värtsilän masuunille malmia kuljettaneet ovat siinä levänneet ja hevosia ruokkineet. Ryösiön lasku-uoman kohdalla on vieläkin selvästi näkyvä vanha tammi. kivestä ja maasta rakennettu. Rakennusten kivijalat näkyvät kuusikossa. Maanomistaja on Kymiyhtiö.
Metsä- ja uittomiesten yösijoina on ollut Tohmajärven-Kiihtelyksen rajamailla tiedossani ainakin 7 kortteeripaikkaa (kämppää).
4 niistä sijoittuu Kangasjoen varteen.
– Jylmänvaara, Valkeasuon ja Vatalan välillä, Murtoin
pohjoisosassa, purettu.
– Riutta, entinen riihi, hirsiseinät pystyssä.
– Viiantammi, uittomiesten lautarakenteinen yömaja, purettu.
– Murtojärvi, lentokentän päässä, purettu.
– Salakka, uittomiesten kämppä, vielä jykevästi paikallaan.
– Kangaslampi, kämppä, sauna ja laituri,
– Riihivaara, siirrettäviä parakkeja.
Kaikki nämä on tullut tutuisi Kymin työajoilta.
Ainakin Jylmällä, Murtojärvellä ja Kangaslammilla oli kämppä-
emännät, jotka tarjosivat meikäläiselle muonansa elämänluukulta.
Jokunen näitä tarinoita löytyy kotisivuiltani, niin laulun,
kuin tekstienkin muodossa.
Voi niissä olla jotakin faktaa, sillä työaikani palkkalistatöissä metsäalalla oli n. 50 vuotta, pankaahan
nuoret paremmaksi.
Muistan kun rakensivat Särkilammen kämppää. Se olikin seuraava
rakennus meiltä Öllölään päin. Kyllä siellä tuli muutama hernekeittokin syötyä kun isän kanssa olimme hevosen kanssa tukinajossa!
Kiitoksia tähän astisista kommenteista. Asiantuntijoilta tuleekin asiatietoa, minun tietoni ovat varsin vähäiset, enempi vain arvailuja. Tuolla Ryösiön kämpän raunioilla kiinnostaisi käydä.
Olen yrittänyt kysellä näitä kämppätietoja osaksi omasta kiinnostuksestani sekä mahdollista myöhempää tarvetta varten. MInulle on tullut joitakin yhteydenottoja näitten Verkkolampi -juttujen vuoksi. Eräs mies soitteli iäkkään äitinsä puolesta. Äiti halusi käydä vanhoilla päivillään katsomassa paikkaa, mihin hänen rakkauskirjeensä olivat menneet hänen tuoreelle sulhaselleen. Kyse oli tästä Ryösiön kämpästä.
Martilla on hieno sivusto, en ole vieläkään saanut kahlatuksi kokonaan läpi.
Alpo muistaa oikein,olin 1960 syksypuolella Tarvaisen Antin mukana Verkkolammella. Antilla oli kaksi hevosta savotassa. Ajettiin pylväspuita ja kuusipropsia.Minun piti työpäivän jälkeen hoitaa hevoset. Viikonlopulla käytiin kotona. Antti toi lihakukkoa, voita ja piimää viikon ruokatarpeiksi. Muistelen, että keittoa sai kämpältä.
Aikaisemmin (n.1954) olin uitolla Kangasojalla kun isäni Toivo Koski oli siellä ”kymppinä”.Tästä ols enempikin kerrottavaa.
Wautsi.. Hienoa kun löytyi yksi joka oli ”oikeesti” kämpillä. Kiitos Erkki kun ilmoannoit itsesi. Minulle jäi yksi tapaus erityisesti mieleen. Antti oli tullut kämppään ja sinä olit vielä ulkona hoitamassa hevosia. Kun tulit kämppään niin kahvi oli jo loppunut pannusta. Antti sanoi, että pitäähän vänkärille olla kahvia ja lisäsi pannuun ämpäristä kylmää vettä ja ravisteli vähän pannua ja kaatoi sinulle kahvia mukiin. Hän kaivoi taskunpohjalta hevosille tarkoitettuja sokereita ja antoi sinulle. Huumoriksihan ne oli tietysti tarkoitettu, mutta minusta aika mautonta huumoriksi. Olit vielä märkänä.. Olikohan se kerta kun tipuit avantoon.. Kerro itse lisää.
Kirjoita siitä Kangasjoen uitosta juttua ja lähetä toimittajalle verkkovärtsin osoitteeseen. Laita otsikoksi jotain Kangasjoen uittoon viittaavaa niin on helpompi etsiä tarvittaessa.
Alpo