Kaustajärveläinen Arvo Kahelin, 76, omistaa Awo -merkkisen moottoripyörän vm – 52 ja Kaz -merkkisen kuorma-auton vm -66.
Kahelin on ollut kuorma-autoilija vuodesta 1955. Neuvostovalmisteisella Kazilla hän aloitti, kuinkas muuten. Tämä auto ei enää ole tallella, mutta hän osti toistakymmentä vuotta sitten Venäjän Värtsilästä palokunnan vanhan tikasauton. Siinä oli melkoinen kunnostaminen. Venäjältä löytyi kuitenkin varaosia, vieläpä kohtuullisella hinnalla.
”Nyt ei nikottele yhtään. Miljoonarinnekin nousee tasaisesti, vauhtimittari näyttää viittäviittä. Bensaa tämä tietysti haukkaa, parikymmentä litraa sataselle. Kun aloittelin 55 vuotta sitten, oli bensalitran hinta 28 penniä.”
Vanha, mutta kiiltävä ”Katsi” herättää kiinnostusta kaikkialla, minne se ilmaantuu. Värtsiläpäivilläkin kerääntyi ympärille oitis väkeä. Arvo sai selostaa auton ominaisuuksia juurta jaksain.
Irti hän ei ole itseään saanut varsinaisesta leipätyöstäkään, vaikka kolme poikaa on jatkamassa autohommia, ja onpa pojanpoikiakin jo töissä. Tekemään tottunut ei niin vain osaa jäädä laakereille lepäämään. ”Ajelin tuossa viikon yhtä kyytiä soraa. Hitsaushommia teen, ja tänäkin aamuna pesin yhden auton”, konkari myhäili.
Poikien kanssa on firma porukassa. Liikenteessä on kuusi autoa tällä hetkellä. Soraa ajetaan ja puutavaraa. Maansiirtovehkeitäkin on. ”Autohommista ei nykyisin tule mitään ilman tietokonetta. Se neuvoo, missä on seuraava kuorma”, Arvo kertoi.
Aiemmin Kahelinin autot pyörivät myös itärajan takana, mutta ainakaan 15 vuoteen ei ole siellä tehty töitä. ”Byrokratia on sen verran hankalaa.”
Mutta se moottoripyörä. Se on Kaustajärven ensimmäinen, vuonna 1952 Hiltusen Veikon ostama. Työnjohtaja Väinö Hiltunen, huomiota herättävän pienikokoinen mies, sillä etupäässä ajeli. ”Oli minullakin samanmerkkinen, mutta myin eräälle rajamiehelle, kun aloitin kuorma-autohommat.”
Awo on itäsaksalainen ajopeli. Kaustajärven kylässä niitä oli parhaaseen aikaan viisi. Kovaa valuuttaa se oli tyttöjen silmissä siihen aikaan tanssipaikoilla.
Arvo hankki nimiinsä ladossa käyttämättömänä lojuneen pyörän, maalasi ja kunnosteli. Uusi pakoputkikin löytyi Heinolasta. ”Onhan niitä vanhoja moottoripyöriä, mutta tämmöistä ei ole sattunut muualla silmiin.”
Kotvaan aikaan Awolla ei ole ajeltu, mutta kuvanoton kunniaksi Arvo sanoi: ”Taijjanpa laittaa nyt tulille.”
Muutaman kerran hän polkaisi käynnistinkampea. Eikös vain Awo alkanut putputtaa. Arvo väänsi kaasuhanikkaa ja tuumi, että ”se vain lähti”.
On hänellä vielä tähtäimessä yksi vempele, jonka on ajatellut kunnostaa: Fiat 600. ”Kovasti se himottaa.”