Isovanhempien muuttuva rooli

by jore

Isovanhempien rakkaus lapsenlapsiaan kohtaan on yksi myötäsyntyisistä tunnevalmiuksista. Mummon ja Ukin rooli on kuitenkin muuttunut ajan saatossa merkittävästi. Suomessa enää vain harvoin isovanhemmat kuuluvat ydinperheeseen, silti meidän merkitys voi olla keskeinen monen perheen arjessa.

Aikaisemmin elettiin yleisesti useamman sukupolven perheessä, jolloin isovanhemmat luonnostaan osallistuivat yhteisen arjen kulkuun. 1800-luvulta alkaen perhekoot ovat pienentyneet ja kaupungistuminen osaltaan muuttanut isovanhempien roolia. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen
mukaan, Suomessa alle kouluikäiset lapsenlapset asuvat keskimäärin noin 200 km päässä isovanhemmistaan. On selvää että kiintymyssuhde sukupolvien välillä tälläisessä tapauksessa on erilainen kuin aikana jolloin asuttiin samassa taloudessa.

Iso osa isovanhemmista ja lapsenlapsista on kuitenkin onnekkaita ja asuvat samalla paikkakunnalla. Tällöin yhteydenpito on luonnollisesti tiiviimpää ja arkisempaa.
Lasten kasvatuksesta kuitenkin vastaa nykyisin pääosin vanhemmat ja opettajat sekä mututuntumalla yhä enemmän sosiaalisen median välityksellä myös kuka tahansa.

Kun kuulun tuohon onnekkaiden lähellä asuvien joukkoon, minulle on tullut vilkkaasti harrastavan jälkikasvun taholta tutuksi kolmen koon ohje. En tiedä missä tuo, muka nokkela ohje on laadittu mutta en suostu jäämään kyseiseen karsinaan.

Kerron tulevaisuuden toivoille pakkosyötöllä tarinoita lapsuuteniajan Värtsilästä. Kerron ajasta jolloin oli arkea nähdä Osulassa tai Kostamon kaupassa miehiä, joilta puuttui käsi tai jalka, kerron köyhyydestä ja kovasta työnteosta. Kerron paremman toivosta ja ihmisten kiitollisuudesta että on rauha, vaikka monen koti oli piikkilanka-aidan takana jonne ei päässyt.

Tänään sain viedä jälkikasvua Wanhojen tansseihin Töölön kisahallille. Voi sitä nuoruuden huolettomuutta, energiaa ja iloa sekä tiedon määrää. Se ei ole uutinen että takapenkkiläiset ovat jo pitkään olleet ATK tukihenkilöitä mutta se, että ne tuntuvat tietävän jo tuossa iässä kaikesta kaiken jaksaa hämmästyttää.

Se kolme koota muuten tarkoittaa että meidän buumereiden tehtävä on kuljettaa, kannustaa ja kustantaa. Eli on sillä jälkikasvulla kuitenkin vielä paljon opittavaa elämästä ja isovanhemmilla vastuu kertoa tarinoita ja niitä elämänviisauksia joita ei löydy puhelimesta.