Suomessa kesäaikaan siirrytään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna, jolloin kelloja siirretään kello kolmesta kello neljään. Helppo muistisääntö: kelloa siirretään aina kesään päin. Keväällä tunti eteenpäin ja syksyllä tunti taaksepäin.
Kesäaika alkaa sunnuntaina 30.3.
Helpot oli ohjeet. Klo kolme aamuyöllä pitää nousta siirtämää olohuoneen seinäkello itäseiltä kesää kohti eli etelä seinälle. Helppo nakki.
Kaikki kehittyy, myös kellojen siirtonopeus. Kun kelloja on huushollissa useita, pitää siirtoa varten treenata, että homma etenee nopsaan ja joustavasti. Värtsilän Kisan kuntosali antaa pontta ja nopeutta suorittaa homma rivakasti.
Näin vanhemmiten toki pitänee alkaa harkita kellojen lukumäärän pienentämistä, muuten loppuu happi. Olen miettinytkin, milloin lanseerataan markkinoille robottikello, joka siirtyy automaattisesti. Onhan jo itsestään liikkuvia ruohonleikkureita ja imureitakin. Olisiko tässä bisnesideaa Suomen uuteen nousuun?!
Onhan toki mahdollista myös kerätä kaikki kellot yhteen. Miksi niitä itse asiassa pitääkään ripotella ympäri huushollia? Ei ole ihmisellä sellaista ongelmaa, johon emme keksisi ratkaisua
Lehmänkellot loppui kun laiduntaminen loppui ja piiat navetasta veivät lehmien kellot ovikoristeiksi. Kehitys kehittyy aina Kutsun kylää myöten, sanoi Tiilikais Jorma. Aikaa voi palata mittaamaan myös auringosta. Kelloja tarvitsevat vain kellotapulit.
Kun kello seisoo
Tää kansa on kuin kaupunki,
min tornin kello seisovi,
ja aikaa kysymähän niin
nyt kaikki juoksee naapuriin.
Mut toisen kello edistää
ja toisen jälkeen ihan jää
ja kaikki toimet nurin käy,
kun ajan johtajaa ei näy.
Jos tääll’ ois mies, jos yksikin,
niin itse nousis tornihin
ja voiman oikeudella hän
sen kellon vetäis käymähän.
Ja huutais: “Näin on aika maan!” –
ja oman päänsä mukaan vaan
hän ajan kellon asettais –
ja kaikki uskoa sen sais!
Ja vaikk’ ei ois se tullutkaan
niin sekunnilleen oikeaan,
ois pälkähästä päästy pois
ja jokin aika saatu ois.
Mut mies se viipyy, viipyy vaan
ja yhä seisoo kello maan
ja kaikki toimet nurin käy,
kun ajan johtajaa ei näy.
Eino Leino (Kokoelmasta: Tarina suuresta tammesta 1896)