Syysmyrskyn kylmät perkeet iskevät mereltä kiukkuisesti ja saavat kolera-altaaseen riviin
kiinnitetyt veneet heilumaan holtittomasti. Useammastakin paikasta kuuluu hanurimusiikkia. Soittajien edessä on hattu tai peltipurkki kolikon toivossa. Kiireettömän näköisiä hypistelijöitä riittää kaikkien veneiden ja kojujen edessä. Kielten sekamelskasta erotan englannin, espanjan ja saksan lisäksi ainakin naapurimaiden kielet ja jonkun slaavilaisen kielen balkanilta. Kojuista tuoksuu pyttipannun lisäksi paistettu ja maustettu kala.
Stadin silakkamarkkinoilla ovat kohdanneet kalastajat ja Helsingin kaupungin asukkaat jo vuodesta 1743. Tapahtuma on yksi vanhimmista Suomessa järjestettävistä tapahtumista. Vuosien saatossa markkinat ja niiden merkitys on muuttunut mutta edelleen markkinoiden pääasia on Itämeren silakka eri muodoissa.
Tarjolla on sen seitsemän sortin maustekalaa. Ollaan nyky trendien mukaan syksyisellä makumatkalla lähiruokaan. Markkinoiden tavoitteena on tukea suomalaisten ammattikalastajien elinkeinoa ja samalla tutustuttaa etenkin nuorempaa väestönosaa vastuulliseen, terveelliseen kotimaiseen villikalaan, erityisesti silakkaan.
Markkinoiden alkuaikoina saaristolaiset toivat kaupunkiin elintärkeää suolasilakkaa talven varalle. Samalla veneisiin oli lastattu myös juureksia ja käsitöitä, varsinkin lampaanvillasta kudottuja
paitoja, sukkia ja käsineitä. Helsingillä oli 1700-luvulla kuninkaalta lupa järjestää kahdet vapaat markkinat vuodessa. Paavalin päivänä Tammikuun 25. päivä ja toiset mikkelinpäivänä 29. syyskuuta. Vuonna 1891 kuvernööri kuitenkin päätti että vuotuiset rahanvuolemiset lopetetaan muilta osin mutta suolattua silakkaa saa myydä syksyisin että kaupunkilaiset pysyvät talven yli hengissä.
Tänään markkinoilla ei ollut enää kysymys ruokavarastojen täydentämisestä talveksi. Herkkuja sieltä haetaan ja kalakalleuksia Joulupöytään.
Markkinaväestä iso osa on turisteja mikä hämmästyttää. Miksi turistit haluavat tulla lokakuussa Suomeen? Hyvä että tulevat mutta ajankohta hämmästyttää. Suomea pidetään tietysti turvallisena maana ja kansaa rehellisenä mikä varmasti on meidän matkailuvaltteja siksi minä niin mieleni pahoitin kun näin järjestäjien toimesta kiinnitetyn ison kyltin jossa varoitettiin turisteja taskuvarkaista.
Teksti ja kuvat: jore
Jäin miettimään tuota tekstissä mainittua sanaa ”rahan vuoleminen”,
mistähän sekin sanonta lienee saanut alkunsa? Mitähän tuotteita kyseinen
kuvernööri kieltäisi näinä päivinä marketteja ja markkinoita kierrellessään?
*
Minuakin hämmästyttää, että jos varoitusteksti katsotaan aiheelliseksi,
niin miksi se on vain englanniksi?
Tulisiko rahan vuolemisen sanonta kullan vuolemisesta?
Kultahan on niin pehmeä metalli että sitä voi vuolla veitsellä.
Englannin kieliset varoitukset voi kuvitella suunnatuksi turisteille.
Kaikkialla taskuvarkaat kohdistavat toimensa turisteihin. Turisteilla on korkeampi kynnys tehdä rikosilmoituksia poliiseille kieli ja kulttuurivaikeuksien vuoksi?
Se että Suomi miellettäisiin taskuvarkaitten maaksi on minulle vieras ajatus mutta maailma tietysti muuttuu.
Ennen Värtsilässä riitti oven lukoksi ovelle pystyyn laitettu harja!
Kiitos Jore tarinasta ja hienoista kuvista.
Olen joskus käynyt noilla Hesan kalamarkkinoilla. Ostin parasta tietämääni herkkua, savusilakoita. Ne myytiin suurehkoista laatikoista. Näytti siltä, että ne oli suolattu savustuksen jälkeen näihin laatikoihin koska karkea suola oli vielä sulamatta.
Antoisa lukioaikani Helsingissä sisälsi myös säännöllisen tutustumisen silakkamarkkinoihin. Kotitalossani Ullanlinnassa oli tapana ”herkutella” hapansilakoilla yhtenä päivänä vuodessa. Tapahtuma oli tarkoin silloisen vuokraemäntäni määrittelemä ja organisoima, satavuotiaan perinteen mukaan. Pöydän ympärillä olevien keski-ikä ylitti moninkertaisesti allekirjoittaneen iän.
Hapansilakkapurkki avattiin huolellisesti veden alla, tietystä syystä, silakat nosteltiin kokonaisina suojatulle leikkuualustalle ja paloiteltiin. Palat nosteltiin vaalean annosleivän päälle ja syötiin sipulin ja keitettyjen perunoiden ja kermaviilin kera. Annokseen kuului luonnollisestikin juomat, aluksi piripintainen Marskin ryyppy, satavuotiaista laseista. Myös maitoa sai juoda.
Mitä ilmeisimmin koko talossa syötiin hapansilakkaa samaan aikaan, koska talon ikkunat tapasivat olla apposen auki tuona päivänä. Tuuletus kesti jonkin aikaa…
Silakka on erinomainen kala harvoin vain on saatavilla Tohmajärven marketeista. Sääli, että suurin osa silakasta menee eläinten rehuksi