Värtsiläpäivien avajaispuhe

Outi Örn Karjalan Liiton Liittohallituksen puheenjohtaja piti Värtsiläpäivien avajaispuheen. Tässä puhe kokonaisuudessaan.

Arvoisat Värtsilä-päivien osallistujat,

Kun Moskovan rauha solmittiin talvisodan jälkeen 13.3.1940, olivat rauhanehdot raskaat koko Suomelle, mutta erityisen raskaat ne olivat kuitenkin kotinsa ja kotiseutunsa menettäneille karjalaisille. Valtiovalta pyrki tekemään parhaansa tämän suuren kysymyksen ratkaisemisessa, mutta karjalaiset kokivat, että kyseinen aika asetti vaatimuksia myös heille itselleen. Karjalaisten yhteisrintaman luomisesta kokoonnuttiin keskustelemaan Helsinkiin huhtikuussa 1940, talvisodan jo päätyttyä. Näin syntyi edustamani Karjalan Liitto, joka oli vahvasti vaikuttamassa moniin tuon ajan polttaviin kysymyksiin johtoonsa kuuluvien kansanedustajien kautta: Maataloussiirtoväen asuttaminen, menetetyn omaisuuden korvaus- ja asuntokysymykset sekä tasavertainen kohtelu työmarkkinoilla olivat suuria yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja, joiden pohja luotiin eduskunnan säätämillä laeilla.

Luovutetusta Karjalan alueesta puhuttaessa ihmisten ajatukset siirtyvät usein niihin yli neljäänkymmeneen kokonaan luovutettuun kaupunkiin, kauppalaan ja pitäjään, kuten Viipuri, Sortavala ja Käkisalmi. Usein vähemmälle huomiolle jäävät ne rajan halkomat pitäjät, jotka menettivät pienempiä tai laajempia alueita. Kuusitoista pitäjää joutui luovuttamaan osan alueestaan, mutta jäi itsenäisenä kuntana jatkamaan toimintaansa ja säilytti nimensä. Yksi näistä oli Värtsilä.

Vaikka voisi ajatella, että onnekkaita olivat ne pitäjät, jotka pystyivät jatkamaan toimintaansa, niin totuus oli monen kohdalla toinen. Värtsilässäkin alueluovutukset tarkoittivat, että kunta menetti 2/3 alueistaan eli useita kyliä, rautatieaseman ja tehtaan alueet. Kun alueluovutusten myötä tehdas ja sitä seuranneet muut työpaikat menetettiin, oli seurauksena työttömyyttä ja raju elinkeinorakenteen muutos. Kun ennen talvisotaa Värtsilän asukasluku oli ollut noin 6500 henkeä, niin tultaessa 1950-luvulle kunnan asukasluku asettui noin 2000 asukkaaseen.

Entä sitten osittain menetettyjen alueiden vaikutukset pitäjien asukkaisiin? Monet heistäkin menettivät kotinsa ja elinkeinonsa, naapuruussuhteet ja kyläyhteisöt hajosivat.

____________________________________

Hyvät juhlavieraat,

tänä päivänä ei liene juhlapuhetta, jossa ei edes osin viitattaisi Ukrainan tilanteeseen, joten myöskään minä en voi olla nostamatta asiaa esille.

Useita vuosikymmeniä on kulunut noista hetkistä, joihin äsken puheessani viittasin. Monenlaisia vaiheita on maailman, Euroopan ja Suomen historiassa mahtunut noihin vuosikymmeniin. Moni oli kuitenkin varmasti jo tuudittautunut siihen ajatukseen, ettei Euroopassa koeta enää sotatoimia ja Suomella on hyvät ja toimivat suhteet naapurimaahansa Venäjään. Tuo kaikki muuttui viime vuonna.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt laajasti suomalaisia. Erityisen kipeitä muistoja tai suvun kokemuksia tilanne nostaa esille nyt useiden aikanaan evakkotaipaleelle joutuneiden suomalaisten ja heidän jälkipolviensa keskuudessa. Yhdistävinä tekijöinä ukrainalaisten kanssa lähtö omilta kotiseuduilta saman vihollisen myötä. Monet evakkotaipaleen kokeneet ovat joutuneet palaamaan sodan järkyttäviin muistoihin ja pelkotiloihin vielä vanhalla iällä. Sota on täynnä inhimillistä hätää, luopumista, surua ja kauhua sekä siirtolaisena ulkopuolisuuden tunnetta, joka yltää sukupolvien yli.

Kun nyt olemme täällä Värtsilässä ja nykyisessä Tohmajärven kunnassa, niin Ukrainan tilanteen myötä väistämättä esiin nousee myös raja. Aina viime vuoden alkuun asti tuo raja oli luonnollinen osa monien sitä lähellä asuvien ihmisten elämää. Ehkä maatilan pellot ovat vyöhykealueella, ehkä joku perheenjäsen tai tuttava saa elantonsa rajamiehenä ja ehkä raja ylitetään halvemman bensan takia. Kuinka tuo raja koetaan nyt, kun naapurivaltioon ei ole enää luottamista? Kuinka käy itärajan kuntien ja maakuntien elinvoimaisuuden, kun monet suunnitelmat rajan ja venäläisen ostovoiman suhteen ovat pysähdyksissä. Monia kysymyksiä, joita täällä rajan pinnassa tänä päivänä varmastikin pohditaan niin yksilöiden, kuntien kuin maakunnankin tasolla.

______________________________

Hyvät kuulijat,

mutta tullaanpa historiasta ja maailmanpoliittisesta tilanteesta hieman iloisempiin asioihin ja nykypäivään, nyt kun vietämme Värtsilä-päiviä.

Jokaisella paikkakunnalla on omia piirteitä ja paikallinen identiteetti. Mielestäni niin tämä viikonloppu kuin Värtsilän pitäjäyhdistyksen toiminta ylipäätään ovat osoitusta siitä, että täällä Värtsilässä paikallinen identiteetti ja kotiseuturakkaus ovat erityisen vahvaa. Tämä kotiseuturakkaus muodostuu omista paikallisista kokemuksista, alueen kulttuuriperinnön arvojen ymmärtämisestä ja vaalimisesta, halusta edistää oman alueen kehittymistä, yhteistyöstä alueen muiden asukkaiden kanssa sekä paikallishistorian keräämisestä seuraaville sukupolville.

Värtsilä-päivät sekä lukuisat muut tapahtumat ja erilainen toiminta ovat vahva osoitus siitä, että kotiseutua kohtaan tunnetaan sitä rakkautta, joka on saanut vuosikymmenten ajan lukuisat ihmiset tekemään työtä ensin oman kunnan ja myöhemmin pitäjäyhdistyksen toiminnan eteen. Vanha talkoohenki elää yhä.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille hyviä Värtsilä-päiviä ja kaikkea hyvää Värtsilän pitäjäyhdistyksen tuleville vuosille!

Kiitos!