Hakkuuaukeaa kirjanpainajan jäljiltä Kaurilassa
Metsissä tuhoja aiheuttavat erilaiset eliöt, kuten esimerkiksi nisäkkäät hyönteiset ja sienet. Metsätuhoja aiheuttavat myös erilaiset luonnonilmiöt, kuten tuuli, lumi tai tulipalot.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaman lämpötilan kohoamisen ja ääri-ilmiöiden esiintymisen ennustetaan lisäävän monien metsätuhojen esiintymisen todennäköisyyttä.
Metsätuhotilanteissa laki metsätuhojen torjunnasta velvoittaa metsänomistajaa ja metsäammattilaista tiettyihin toimenpiteisiin. Esimerkiksi tuhojen aiheuttamista hakkuista tulee tehdä metsänkäyttöilmoitus. Suomen metsäkeskus seuraa tuhojen laajuutta näiden ilmoitusten perusteella.
Jututin tätä artikkelia varten muutamia paikallisia metsänomistajia sekä Metsänhoitoyhdistyksen Tohmajärven toimistolta metsäasiantuntija Mikko Erosta. Heidän kaikkien yhteinen näkemys on että metsätuhot ovat olleet viime vuosina kasvussa myös täällä Värtsilässä. Tähän on monia selittäviä tekijöitä. Hirvien aiheuttamat metsätuhot on puheenaihe vuodesta toiseen. Vuosikymmeniä vallitsevana suuntauksena ollut monologinen metsänhoito, nyt jo vanhentuneine ajatusmalleineen ovat olleet yksi merkittävimmistä syistä tuhojen lisääntymiselle. Tasaikäiset, kuusivaltaiset “puupellot” ovat erityisen alttiita tuholaishyönteisten invaasioille.
Hakkuuaukeaa kirjanpainajan jäljiltä Kaurilassa
Kirjanpainajan tuhoja olemme saaneet omin silmin todeta liikkuessamme eri puolilla pitäjää. Kirjanpainaja on noin 5 millimetrin pituinen, tummanruskea kuusella elävä kaarnakuoriainen. Ne lisääntyvät etupäässä tuulen kaatamissa puissa, kuusipinoissa sekä heikkokuntoisissa pystypuissa. Runsaana esiintyessään kirjapainajat voivat käydä myös elävien puiden kimppuun. Kirjanpainajan iskeytymisen tunnistaa kuorella olevista sisäänmenorei’istä, joiden ympärillä on ruskeaa, kahvinporomaista purua. Kirjanpainajat syövät kuusen nilakerrosta ja katkaisevat nestevirtaukset puun rungolla jolloin kuusi kuivaa pystyyn melko nopeasti.
Kirjanpainajien iskeytymiselle otollisia kohteita ovat varttuneet kuusikot alueilla joilla kuoriaisten kanta on runsas, ja joiden läheisyydessä on ollut myrskytuhoja tai aiempia kirjanpainajatuhoja. Kirjanpainajia kiinnostavat myös kuusikot avoimien ja aurinkoisten alueiden reunassa.
Kuusentähtikirjaaja on noin kahden millimetrin pituinen punaruskea kaarnakuoriainen. Se on yleisin kaarnakuoriaislajimme, joka iskeytyy kuusiin ohuen kuoren alueelle. Tähtikirjaaja kuivattaa kuusen latvasta alaspäin. Suuri kuusi voi säilyä kuivalatvaisena elossa jopa vuosia. Rungon alaosaan voi tulla myös seurannaistuholaisena kirjanpainajia sekä muita kaarnakuoriaisia, jolloin kuusi kuolee nopeasti.
Tähtikirjaaja iskeytyy yleensä heikentyneisiin puihin. Kannan ollessa suuri, hyönteiset iskeytyvät myös lähellä oleviin terveisiin puihin.
Tuhoja voidaan vähentää välttämällä harvennushakkuita parveiluaikana sekä kuusen viljelyä liian kuiville kasvupaikoille. Tähtikirjaajatuhot ovat yleisiä voimakkaasti käsitellyissä kasvatusmetsissä uudistushakkuisiin rajatuvissa kuusikoissa, koska valosokista kärsivät kuuset houkuttelevat kirjaajia puihin.
Tähtikirjaaja voi lisääntyä keväällä alkavan parveiluajan jälkeen myös talvella kaadetuissa lumen alta tuoreena paljastuvissa latvuksissa, joten voimakkaiden kasvatushakkuita tulee välttää myös talviaikana. Jos kasvatushakkuissa poistetaan kerralla yli 40 prosenttia puustosta, tuhoriski kasvaa selvästi. Tähtikirjaaja on ilmeisesti parveillut viime vuosien lämpiminä kesinä myös tavanomaista myöhemmin.
Kuusimetsää Pirtajärvellä
Myös tuuli-, myrsky- ja lumituhot ovat olleet viime vuosina kasvussa. Runsaslumiset talvet muutamina viime vuosina ovat lisänneet tuhojen määrää. Pitkät latvukset katketessaan ja maahan jäädessään toimivat, kuten yllä jo kerrottiin, otollisina alustoina tuholaishyönteisille ja -sienille. Myrsky- ja lumituhojen jälkeiset raivaustoimet tulisivatkin olla ripeitä. Yhä enempi suomalaisista metsänomistajista asuu nykyisin kaupungeissa. Omien talousmetsien seuranta ja tarkkailu on täten vaikeampaa kuin asuessa metsien äärellä täällä maaseudulla. Nyt korostuu muiden metsässä liikkujien, kuten metsästäjien, sienestäjien tai marjastajien rooli. Havainnot ja ilmoitukset metsänomistajille mahdollisista tuhoista ovat tärkeitä. Näin Värtsilässä on toimittu. Tieto on kulkenut.
Mikko Eronen kertoo että meillä täällä rajanpinnassa myös tuulten mukana kantautuu tuholaisia rajan takaa. Tunnetusti puiden raivaus esimerkiksi myrskytuhojen jäljiltä on Venäjällä olematonta, varsinkin läheisillä raja-alueilla.
Niin juttuuni haastattelevat metsänomistajat kuin Eronenkin peräänkuuluttavat aktiivisuutta metsänomistajilta. Metsiä tulee tarkkailla, niitä tulee hoitaa, ja metsänomistajan tulee olla myös avoin erilaisille hoidollisille näkemyksille. Monet oppimamme tavat ovat valitettavasti jo muinaisjäänteitä ja kuuluvat menneille vuosikymmenille. Metsien monimuotoisuuden merkitys on alettu ymmärtää metsänomistajien parissa yhä kasvavammassa määrin. Moni näkemys metsänhoidosta on kääntynyt viime vuosina täysin päälaelleen kuten yksi haastateltavista toteaa. Hulluutta onkin uudistaa metsää tuholaisten jäljiltä pelkällä kuusella. Lehtipuu havupuiden joukossa ei ole enää pelkkää rikkaa.
Sekametsää Jänisjokivarressa
Mutta monipuulajisuus ja puuston eri ikäisyys vaativat yhtä lailla myös huolenpitoa metsänomistajalta kuin monologisetkin metsät. Raivaussahan kanssa metsässä kulkeminen on aina palkitsevaa. Metsäomaisuutta voi tänä päivänä myös suojata tuhovahingoilta, jotkut vakuutusyhtiöt myöntävät vakuutuksia metsätuhojen varalta. Oma huolenpito ja aktiivisuus ovat kuitenkin ne metsänomistajan parhaat ja edullisimmat vakuutukset.