Istumme Reijo Kaikon kanssa Kylätalon kahviossa. Innoissani olen odottanut tätä tapaamista jo jonkin aikaa. Takavuosina sain kuulla Reijolta monia tarinoita maailman meriltä. Aloitettuani työni marraskuun alussa täällä Kylätalolla sain ajatuksen jututtaa Reijoa näistä menneiden vuosien värikkäistä kokemuksista, ja näin jakaa niitä myös teidän luettavaksi täällä Värtsissä.
Reijo on syntyjään värtsiläläisiä ja hän lähti merille jo alle parikymppisenä nuorena miehenä. Innoitus merimieselämään syttyi vähän kuin vahingossa. Erkki Kosonen maanitteli Reijoa maataloushommiin mutta tästä Reijo ei juurikaan syttynyt. Vähän kuin mieltään osoittaen hän julistikin lähtevänsä maatilatöiden sijaan sinne missä pippuri kasvaa. Reijo meni ensin kahdeksi vuodeksi ammattikouluun Hämeenlinnaan josta matka jatkui Turun merimiesammattikouluun. Ensimmäinen laiva josta Reijo pestin sai oli Oihonna rahtilaiva Turussa.
Välillä kutsui armeija ja asevelvollisuuden Reijo suoritti Upinniemen laivastoasemalla. Varusmiespalveluksen jälkeen hän jatkoi alkanutta merimiesuraansa moottorimiehenä Effoan laivoilla. Kolmenkymmenen vuoden konemiesuran ajalle mahtuu monia eri työnantajia. Mm. Finnlines, Rosline ja kreikkalainen Regal Shipping varustamo jonka palveluksessa hän työskenteli mukavuuslipun alla kokonaiset kymmenen vuotta. Ensin Reijo kierteli Euroopan vesiä mutta Regal Shippingin myötä matkat alkoivat suuntautua aina vaan yhä kauemmaksi.
Useita vuosia Reijo purjehti Väli- ja Etelä-Amerikan vesillä mistä myös parhaat merimiesmuistot ovat peräisin. Iloiset ja aurinkoiset ihmiset jotka osaavat hetkessä elämisen taidon löytyvät hänen mielestään juuri tältä suunnalta. Tutuksi tulivat niin Rion satama kuin Tampico Meksikossa sekä kymmenet muut kiehtovat Amerikan mantereiden rannikkokaupungit. Vaikka pestit olivat pitkiä, yleensä vähintään puolen vuoden mittaisia, välillä aina päästiin maihinkin. Copacapanan valkeat hiekkarannat Rio de Janeirossa tuli koettua monenmoista kertaa.
Vaaratilanteita merillä ei koskaan pitkän merimiesuran aikana päässyt tulemaan vaikka välillä Pohjois-Atlannin myrskyissä matkanteko olikin haastavaa ja myös vaarallista. Yhdenkin kerran normaalisti kuusi vuorokautta kestävä Atlannin ylitys Pohjois-Englannin rannikolta Kanadaan otti myrskyn takia peräti 21 vuorokautta.
Uran varrella Reijo ehti seilata myös Australian vesillä. Pisin yhtäjaksoinen pesti kesti vuoden ja yhden kuukauden. Reijo maksoi kovan hinnan merimieselämästään. Avioliitto ei kestänyt pitkiä pestejä. Reijo sanookin ettei merielämä välttämättä perheelliselle sovi.
Reijon nuoruus humahti merillä. Vuonna 2003 hän sairastui ja ura laivoilla päättyi. Hyvin kansainvälistä elo laivoilla oli. Viimeisessä työsuhteessaan Reijon kanssakavereita oli seitsemästä eri kansallisuudesta. Työkieli oli aina englanti.
Tänä päivänä Reijo ei juuri ikävää laivoille tunne. Jo pelkälle Tallinnan risteilylle häntä on vaikea saada mukaan. Kolmekymmentä vuotta merillä teki tehtävänsä. Työuran Reijo päätti konemestarin tittelillä. Touhua riittää eläkepäivillä maissakin kun vain inspistä välillä niihin aina löytyisi.