Semaforin alla

Kun jokin aika sitten katselin kaavaluonnosta Niiralasta, siinä oli ehdotettu suojeltavaksi kohteeksi VR:n asuintalot Jänisjoen rannassa. 

Värtsilän vankka kotiseutumies, luokkatoverini alakoululuokilta, oli löytänyt vanhoja valokuvia ja lehtileikkeleitä noiden talojen rakennusajoilta. 

Sanomalehti Karjalainen kirjoitti syksyllä 1956 että Niirala on muutettu toukokuun 15 päivä yhdysliikenneasemaksi. 

Niiralan raja-aseman asemarakennus Värtsilässä.

Kuva-Lassi, kuvaaja ; Lauri Laine, 14.1.1957. Pohjois-Karjalan museo.

Junanlähettäjä näyttämässä lähtömerkkiä Niiralan raja-asemalla Värtsilässä. Kuvassa junanlähettäjä näyttämässä merkkiä junanlähetyslevyllä radan reunalla. Miehellä on päällään tumma puku ja Valtionrautateiden koppalakki. Kuvan taustalla oikealla puolella on ihmisiä seisomassa asemalaiturilla. Vasemmalla puolella näkyy asemarakennuksen seinää.

Lauri Laine, kuvaaja; Kuva-Lassi, 14.1.1957. Pohjois-Karjalan museo.

Sotien jälkeen Niiralan seisakkeen ohi on kulkenut vain yksi raidepari, mutta nyt tehtyjen muutosten ja rakennustöiden ansiosta Niirala muuttuu viiden raideparin asemaksi. 

On kuitenkin nähtävissä, että N-liiton ja Suomen välillä solmitun sopimuksen mukaan Niirala ja Parikkala muuttuvat kauttakulkuliikennepaikoiksi. Niiralan ratapiha tarvitsee vielä kaksi raideparia lisää. 

Nämä viimeaikaiset järjestelyt edellyttävät myös uusia asuinrakennuksia VR:n lisääntyvälle henkilökunnalle. 

Pohjois-Karjalan Uittoyhdistykseltä on ostettu rakennus joka kunnostetaan asemapäällikön virka-asunnoksi. Alueelle on rakenteilla myös kaksi neljän perheen asuintaloa. 

Asemapäällikön virka-asuntoon tulee myös junamiehistön lepohuoneet. 

Kuljimme tuolla alueella usein mummoni kanssa 50-luvun loppulla. Hän oli uittoyhdistyksen palkkalistoilla vaikka uitot olivat jo Jänisjoessa loppuneet. Kävimme yhdistyksen rakennuksissa katsomassa että kaikki oli kunnossa. Alueella oli varastoja, taukotupa, nostolaitteita ja muuntajia. Rannan  suuressa varastossa oli kaikkea mitä isoilla uitoilla oli  tarvittu. Sähkömoottoreita, suuria hammasrattaita, satoja metrejä eripaksuisia riimuja. Kaikki tämä tuoksui vaseliinille, tervalle ja pölylle. Taukotuvan konttoripuolen kalkkeripaperin tuoksua en unohda koskaan. Se tuoksui rahalta. 

Mummo kertoi että tulevan asemapäällikön virka-asunnossa oli asunut uittojen aikaan metsänhoitaja Koponen. Uittoyhdistyksen nimi oli tuolloin komeasti Laatokka-Karjalan Uittoyhdistys. 

YHDYSLIIKENNE

Karjalainen kertoo Niiralan ja Värtsilän välisestä yhdysliikenteestä, että se on vaatinut muitakin investointeja VR:ltä kuin raideparien ja asuntojen rakentamisen. 

Niiralan asemalle on rakennettu sähkötön veturien kääntöpöytä ja vedenottotorni.

Lättähattu Niiralan aseman kääntöpaikalla 1984 Kuvaaja Tapio Keränen

Kirjoittajan olettama on, että kaupan kohdalle nousi tuolloin myös semafori estämään onnettomuuksia vilkkaalla ratapihalla. Yhdysliikenne on järjestetty siten että suomalainen junamiehistö vie junat  rajan yli Värtsilän asemalle ja tuo tullessaan sieltä paluukuormia. Yleensä  yhdysliikenteessä on ollut käytössä venäläisiä vaunuja. 

Vain poikkeustapauksissa on junien siirossa pyydetty venäläisen rautatiehenkilöstön suorittamia kuljetuksia. 

UUSI ASEMA 

Niiralan uusi asemarakennus luovutettiin liikenneosaston käyttöön heinäkuussa 1960. Rakennuksen vastaanotti asemapäällikkö Uimonen. Rakennuksessa on lattiapinta-alaa 300 m2 ja se on osittain kaksikerroksinen, sillä muiden tilojen yläpuolelle on sijoitettu junamiehistöjen lepohuoneet. 

Niiralan rautatieasema. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma. VR:n kuvakokoelma.

Kuvaaja Lehtonen O. v. 1960. Pohjois-Karjalan museo.

Niiralan rautatieasema. Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma. VR:n kuvakokoelma.

Kuvaaja Lehtonen O. v. 1960. Pohjois-Karjalan museo.

Varsinaisessa kerroksessa sijaitsee mm junanlähettäjän päivystyshuone, asemapäällikön virkahuone, odotushalli, posti, tulli, yhdysliikennetoimisto, puutavaran mittaus ja huolintatoimisto sekä varastotiloja. 

Kellarikerroksessa on vielä pesu-ja pukuhuoneet, ruokailuhuoneet  ym.sosiaaliset tilat. Talo on varustettu kaikin mukavuuksin. 

Kuvassa junanlähettäjä näyttämässä merkkiä junaradan reunalla. Naisella on päällään musta pitkä takki ja Valtionrautateiden koppalakki. Kuvan taustalla näkyy raiteita, junanvaunuja sekä asemalaiturilla seisovat kaksi poikaa. Kuvassa oleva nainen on rautatiekirjuri rouva Uimonen.  Lauri Laine, kuvaaja ; Kuva-Lassi, kuvaaja 14.1.1957. Pohjois-Karjalan museo.

Kuvassa junanlähettäjä näyttämässä merkkiä junaradan reunalla. Naisella on päällään musta pitkä takki ja Valtionrautateiden koppalakki. Kuvan taustalla näkyy raiteita, junanvaunuja sekä asemalaiturilla seisovat kaksi poikaa. Kuvassa oleva nainen on rautatiekirjuri rouva Uimonen.

Kuvaaja: Lauri Lain, Kuva-Lassi, 14.1.1957.
Pohjois-Karjalan museo.

ASUINTALOT 

Karjalainen kirjoittaa 28.6.1956. 

Eilen pidettiin VR:n henkilökunnan asuinrakennusten harjannostajaiset Niiralassa ent. Laatokka-Karjalan Uittoyhdistyksen metsänhoitajan asuntotalossa. 

Kuva: Ale Mantsinen

Rakennukset tulevat Jänisjoen varteen n. 500 m asemalta. Kuhunkin rakennukseen tulee neljä kahden huoneen ja keittiön asuntoa. Kokonaispinta  ala on 3200 m2 

Kuva: Ale Mantsinen
Kuva: Ale Mantsinen

Rakennusten on määrä olla valmiit lokakuun alkuun mennessä. Kolmas  samanlainen asuntorakennus on suunnitteilla mutta töiden aloittamisesta ei  ole vielä tietoa. 

Rakentajana toimi Y.I. Immonen Outokummusta. 

Kuva: Ale Mantsinen

Harjannostajaisissa oli läsnä mm. rkm K. Hyvärinen Immoselta, valtion kontrollimestari Otto Kuvaja ja Putki ja Pumpun johtaja K. Karppinen. Työväestön kiitokset urakoitsijalle esitti kirvesmies Eino Koukku. Hän mainitsi puheessaan että rakennustoimisto Immosen puolelta on suhtauduttu  työväestöön suopeasti.

Työväestöä on työmaalla ollut 40-60 henkilöä, kaikki vartsiläläisiä. Urakoitsijan puolesta tarjottiin kahvia, voileipiä ja virvokkeita. 

Nämä talot tulivat meille Niiralan asukkaille tutuiksi vuosien saatossa. Kavereita oli paljon koska lähes kaikissa talon perheissä oli jälkikasvua. Joenranta oli tällä kohtaa myös suosittu uimapaikka. Rantaa kutsuttiin Uimosen rannaksi, asemapäällikön mukaan. 

Lisäksi asemapääliköllä oli yleisen umarannan vieressä, kuusiaidan takana, uimakoppi josta johti puusilta laiturille. Näytti pikkupojan silmin ihan suuren maailman touhulta. Ettei olis rouvalla ollut vielä uimalakkikin päässä jokeen mennessä. 

Rannassa oli myös asukkaiden ahkerassa käytössä ollut sauna. Sauna ja sen piha-alue toimi myös ravustuksen tukikohtana. Jänisjoki oli erittäin rikas rapujoki ja monet VR:n talojen asukkaat ravustivat kelpo lisätienistit joelta. 

Talolaiset osallistuivat innokkaasti jalka- ja lentopallon pelaamiseen läheisellä Terän kentällä. Urheilu kuului muutenkin asujamiston harrastuksiin. Varpu Lavikainen oli maamme kärkipään suunistaja ja hiihtäjä. 

Asukkailla oli kuuluisia sukulaisiakin. Ehkä kovin nimi joka oli sukuloimassa  VR:n taloilla ja tuli meidän kanssa ottamaan saunahiet jalkapallopelissä, oli koripallon maajoukkuemies Jorma Pilkevaara. 

Talojen asukkaista muistimme Tapsan kanssa ainakin Uimoset, Räsäset, Pirhoset, Tavit, Lavikaiset ja Mikkoset. 

Nykypäivänä,maailman muuttuessa, asuintalot ovat käyneet VR:lle  tarpeettomiksi. Taloissa aloitti vuosituhannen alussa Jänisjoen Tuvat niminen majoitusliike.

Teksti ja kuvat: jore & tapsa.

Vanhat mustavalkoiset kuvat: Ale Mantsinen. 

Niiralan rautatieaseman kuvat: Suomen Rautatiemuseon kuvakokoelma.

Artikkelikuva: Tikkurilassa raiteiden välissä semafori, siipiopaste. Suomen Rautatiemuseo

Share

15 comments for “Semaforin alla

  1. Ai miten mielenkiintoinen ja hyvin laadittu juttu!

  2. Otsikosta tuli mieleen elokuva ”Aatamin puvussa ja vähän Eevankin”.
    Siinä rautatievirkailijan paluu kesälomalta saa monenlaisia käänteitä
    ja mies voihkii hermostuksissaan:: ”Voihan semafori”.

  3. Kiitos! Ja voihan VR kun saisi entiset, vanhan hyvän ajan toiminnot takaisin!

  4. Vaikka semaforit taitavat olla radoillamme mennyttä maailmaa, on sellainen vielä Ateneumin kokoelmissa. Kyse on
    taiteilija Ernst Mether-Borgströmin teoksesta vuodelta 1968. 193 cm korkea ”Semafori” on tehty maalatuista metalliosista. Valitettavasti kuvaa ei ole saatavissa ihailtavaksi…

  5. Oi niitä aikoja. Juna kulki monta kertaa vuorokaudessa Joensuun ja Niiralan väliä.
    Nyt jos haluais tulla käymään kotipuolessa julkisilla
    Ei se taida onnistua ilman paikallisten apua🧐
    Pääseekö Joensuusta Niiralaan enää millään ilman omaa autoa ?

  6. Kiitos hyvästä jutusta Jore ja Tapsa. Kyllä Uimosen ranta oli ahkerassa käytössä kesäisin. Lapsiahan siellä riitti. Rannassa pidettiin ainakin kerran kesässä uimakoulu. Siellä minäkin opin uimaan. Eikä vesi silloin tuntunut edes kylmältä.
    Harmi vaan kun ranta on päässyt puskittumaan vaikka siellä on ihan hyväkuntoinen pukukoppi ja ”puucee”. Kyllä siellä kesäisin kävisi uimassa jos Tohmajärven kunta ulottaisi uimarantojen elvyttämisen edes laiturin merkeissä myös joelle.

  7. Värtsin toimitus kiittää Jorea ja Tapsaa! Hieno ja kiinnostava juttu! Herättää tunteita ja lukijoitakin on! Kommentteja mukavasti kirvoittaa!

  8. Niiralan pojat ovat olleet taas ahkerina, kun ovat tällaisen rautaisen tietomäärän keränneet. Mukava on lukea ja katsella tällaista lähihistoriaa, josta itsellä ei ole kuin hataria muistikuvia. Minun muistin mukaan Niiralan semafori oli kaupasta kaurilaan päin, niillä main mistä kääntyi oikotie Kypärään

  9. Historian havinaa sodan jälkeisessä Suomen Värtsilässä.

    Suuri osa silloisesta Värtsilän kunnasta jouduttiin pakon sanelemalla luovuttamaan Neuvostoliitolle.
    Sinne jäi suuri kirkon kylä!

    Nyt hiljenee rautatieasemakin kun viimeiset työntekijät poistuvat rakennuksesta tämän vuoden loppuun mennessä.

  10. Paljon kiitoksia Jore ja Tapsa mielenkiintoisesta ja arvokkaasta selostuksesta! Kuvineen päivineen.
    Niiralan rautatieasema oli hyvin tuttu paikka, koska siellä oli Posti ja Postissa pankki.
    Postista haettiin sanomalehti Karjalainen, joka tuli melkein joka kotiin siihen aikaan + muut postit. Maksettiin laskut ym ym..
    Niiralan asemalta ostimme junaliput kun asioimme Joensuun kaupungissa.

    Töitä oli myös rautateiden kunnossa pitämiseksi ympäri vuotisesti muutamalle miehelle, kesäaikaan useammellekin…

  11. Ennen vanhaan ei ole ollut maantietäkään Niiralasta Kaurilaan.
    Tie on kulkenut hautuumuan ohi.

  12. Eräänlaisen semafori lavasteen, tein värtsilän kesäteatterille eräänä kesänä. Nimi ei ole semafori vaan saman värinen puna valkoinen pyöreä lyijypaino ja kääntövarressa käsikahva. Sitä kääntäen puna valkea väri muuttui päin vastaiseen asentoon osoittaen vaihteen asennon. Samalla vivusto käänsi valko mustan opastin taulun asennon kuvion päin vastaiseksi.
    Tosin lavasteita en tehnyt järeista kiskoista ja raudoista. Pyöreän kymmen kiloisen opastimen painomöntin tein muovitölkistä ja vivustot katiska langasta. Kiskot oli tarkoitus tehdä puu ja rimatavarasta, mutta talkoolaiset olivat kerinneet jostain taikomaan oikeat ratakiskot.

  13. Eräänlaisen semafori lavasteen, tein värtsilän kesäteatterille eräänä kesänä. Nimi ei ole semafori vaan saman värinen puna valkoinen pyöreä lyijypaino ja kääntövarressa käsikahva. Sitä kääntäen puna valkea väri muuttui päin vastaiseen asentoon osoittaen vaihteen asennon. Samalla vivusto käänsi valko mustan opastin taulun asennon kuvion päin vastaiseksi.
    Tosin lavasteita en tehnyt järeista kiskoista ja raudoista. Pyöreän kymmen kiloisen opastimen painomöntin tein muovitölkistä ja vivustot katiska langasta. Kiskot oli tarkoitus tehdä puu ja rimatavarasta, mutta talkoolaiset olivat kerinneet jostain taikomaan oikeat ratakiskot.
    Näytelmän eräässäkohtauksessa Tiittasen Rami näytteli vanhaa ratavahtia jossa kävi aina kääntämässä vanhaa muista tiettyyn aikaan päivästä vaihteen kääntäjää.
    1240

  14. Tuttuja maisemia, VR:n talossa päädyssä asuttiin,isä oli junalähettäjänä Niiralan asemalla. Muutama vuosi sitten kesällä käytiin sisarieni kanssa katsomassa lapsuusmaisemia, ystävällinen ihminen avasi meille jopa oven entiseen asuntoomme. Siinä silmät pyöreinä katselimme, miten kaikki näytti niin pieneltä..myös sauna rannassa käytiin ja toki myös uimarannalla, jossa jo polven korkuisena uimakoulussa oltiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *