Olinhan siellä minäkin kun olin kerran luvannut. Oli joskus luvannut (itselleni) että kaikkiin Värtsilän tapahtumiin menen mitä on ilmoitettu Värtsissä. Vähän epäilytti, mutta ennakkoilmoittautuminen varmisti asian.
Kun saavuin lähtöpaikalle, niin kansanpaljous yllätti. Arvelin, että jakaako täällä joku ämpäreitä vai mitä..
Keltatakkinen pirtsakka tyttö kertoi reiteistä ja luki turvaohjeet. Mukaan lähtee kolme turvahenkilöä. Hän lähtee sen kiireisimmän porukan. Yksi jää jälkipään mukaan ja kolmas keskivaiheille.
Maasto oli mukavan sammaleista, mtta toisin paikoin heinettynyttä. Mustalampi oli siellä missä pitikin, joskus hyvin kauan sitten siellä hiihdettiin yöretkillä. Silloin siellä ylhäällä oli pieni kämppä. Laavun hirret näyttivät tutuilta.. Onkohan kämpästä tehty laavu?
Heti Mustalta lähtiessä oli aika rankka nousu. Tie ylitettiin Vänskänrinteen yläpuolelta. Tästä oli mahdollisuun oikaista tietä myöten. Tien jälkeen Harkkolammen välin maasto oli aika ruttuista. Nousua ja laskua. Harkkolammen ympärillä ruskapuut olivat väriloistossaan, tosin aurinko pilkisteli pilvien rakosista säästeliäästi.
Hepoharjun pohjoispäähän oli raivattu kulku-ura ylös harjulle. Harjulta on hienot näkymät alas Harkkolammelle. Muutaman katselu / valokuvauspaikan raivaaminen vesakosta olisi toivottavaa.
Viimeinen kilometri olikin samaa polkua jota olimme tulleet. Kisan laavulla oli makkarat nuotiolla kuumumassa. ja kuumaa kahvia termoskannuissa.
Liikuntasihteeri sanoi lähtöpuheessaan, että tätä polkua ei vielä oikeastaan ole, vasta paikka on. Se pysyy auki vain kulkijoitten avulla.
Olinhan siellä minäkin kun olin kerran luvannut. Oli joskus luvannut (itselleni) että kaikkiin Värtsilän tapahtumiin menen mitä on ilmoitettu Värtsissä. Vähän epäilytti, mutta ennakkoilmoittautuminen varmisti asian.
Kun saavuin lähtöpaikalle, niin kansanpaljous yllätti. Arvelin, että jakaako täällä joku ämpäreitä vai mitä..
Keltatakkinen pirtsakka tyttö kertoi reiteistä ja luki turvaohjeet. Mukaan lähtee kolme turvahenkilöä. Hän lähtee sen kiireisimmän porukan. Yksi jää jälkipään mukaan ja kolmas keskivaiheille.
Maasto oli mukavan sammaleista, mtta toisin paikoin heinettynyttä. Mustalampi oli siellä missä pitikin, joskus hyvin kauan sitten siellä hiihdettiin yöretkillä. Silloin siellä ylhäällä oli pieni kämppä. Laavun hirret näyttivät tutuilta.. Onkohan kämpästä tehty laavu?
Heti Mustalta lähtiessä oli aika rankka nousu. Tie ylitettiin Vänskänrinteen yläpuolelta. Tästä oli mahdollisuun oikaista tietä myöten. Tien jälkeen Harkkolammen välin maasto oli aika ruttuista. Nousua ja laskua. Harkkolammen ympärillä ruskapuut olivat väriloistossaan, tosin aurinko pilkisteli pilvien rakosista säästeliäästi.
Hepoharjun pohjoispäähän oli raivattu kulku-ura ylös harjulle. Harjulta on hienot näkymät alas Harkkolammelle. Muutaman katselu / valokuvauspaikan raivaaminen vesakosta olisi toivottavaa.
Viimeinen kilometri olikin samaa polkua jota olimme tulleet. Kisan laavulla oli makkarat nuotiolla kuumumassa. ja kuumaa kahvia termoskannuissa.
Liikuntasihteeri sanoi lähtöpuheessaan, että tätä polkua ei vielä oikeastaan ole, vasta paikka on. Se pysyy auki vain kulkijoitten avulla.
Kiitokset järjestäjille
Alpo Rummukainen