Oli täysin oikea päätös avustaa Loirin surutyötä opetusministeriön toimesta. Hän on suomalaisten oma taiteilija ja monen sydämessä, etten sanoisi, kaikkien.
Samaa mieltä, hyvä käytäntö! Avustaminen on sopiva tapa myös tulevien suomalaisten legendojen osalla. On hyvä, että on vakiintunut, tasapuolinen protokolla, niin ei tarvitse jokaisen kohdalla erikseen pohtia valtiollisten hautajaisten kriteerien täyttymistä. On ikävää, että kuoleman jälkeen pohditaan kuukausitolkulla mediassa, onko joku tarpeeksi arvokas huomionosoituksille vai ei. Tuskin nämä ihmiset itse moista sumplinkia haluaisivat.
Ottamatta kantaa Loirin hautajaisiin kannattaisi keskustella yleensä hautajaiskäytäntöihin kuuluvia menoja. Myös hautausmaat ovat tulevaisuudessa muutosten edessä. Halusimme sitä tai emme. Pitää ottaa huomioon yhteiskunnassa tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset.
Tavanmukainen hautaan pääseminen alkaa olla niin kallista, ettei tämmönen köyhä uskalla sitä ajatellakaan. Oon kallistunut vahvasti tuhkaamisen kannalle omalta osalta.
Tulevaisuus saattaa olla niin, että vainaja siunataan, tuhkataan, uurnan saavat omaiset, jotka vastaavat tuhkasta lain mukaan. Hautausmaa ja siihen liittyvät seremoniat ja kalliit arkut sekä hautojen hoito jäävät pois. Suvut hajoavat jo nykyisellään ympäri maata ja laajemminkin. Kirkolliset toimitukset siunauksineen sopivat kirkolle ja papeille. Hautausmaat näyttävät olevan jo kirkolle ja seurakunnalle taakaksi. Kuten suvulle. Tältä tuo näyttää.
Veijo T puhuu totta.
Seurakunnilla on pulaa hautapaikoista.
Hävittävät hoitamattomien hautojen hautakiviä. Hävittävät jopa hoidettujen hautojen kiviä.
Näin on käynyt. Isäni sisko on haudattu Värtsilän Leminrinteen hautausmaalle.
Menimme käymään vuonna 2021 kyseessä olevalle haudalle. Harmiksemme emme löytäneet ko. hautaa. Kivi oli poistettu!
Ei löydetty isäni siskon, minun kummitätini hautaa.
Isäni sisko oli minulle hyvin läheinen. Asuimme jopa samassa talossa jonkun aikaa missä hän oli emäntänä, mentyään naimisiin talon isännän kanssa.
Muistosi on mulle kallis..
Tässä ilosanomaa kaikille perintörahoistaan huolestuneille: eihän toki ketään jätetä maan pinnalle perikunnan rahanpuutteen vuoksi. Kannattaa kertoa lähiomaisille tai asiainhoitajalle jo ennen hiippakunnan vaihtoa, että jälkeenjääneet voivat hakea hautausavustusta. Tulee niin sanotusti ”tonni käteen”. Jos taas rahaa on, pitää tietenkin tukea paikallista yritystoimintaa ja alituisessa rahakriisissä kamppailevaa seurakuntaa järjestämällä mahdollisimman isot pirskeet! https://www.siunsote.fi/documents/393252/6561256/Hautausavustusohje.pdf/6c500348-2a18-de06-a2a6-52a6a9c87648
Me modernit yksineläjät voidaan hoidella kroppamme myös testamenttaamalla se lääketieteellisiin tarkoituksiin. Kun opetuskäyttö on hoidettu kuntoon biolääketieteen laitoksella, tomumaja tuhkataan ja lähetetään postissa ennalta määriteltyyn osoitteeseen. Eikä maksa mitään. Vastaanottajalle kannattaa toki kertoa etukäteen paketin sisältö, ettei tule väärinkäsityksiä. Projekti voi toki kestää jopa yli vuoden. Obduktiokursseja kun ei järjestetä alvariinsa.
Itse asiassa lahjoitetuista ruumiista on koko ajan lievää pulaa. Laitan alle linkin, jos jotakuta kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi – vai pitäisikö sanoa kylmästi… https://www.uef.fi/fi/lahja-elamalle
Ihtesä testamenttaaminen lääketieteellisiin tarkoituksiin olikin mielenkiintoinen asia, josta en aikaisemmin oo kuullut pukahustakaan. Kiitoksia linkistä.
Aika vähän sitä mainostetaan, ihme kyllä. Olen tehnyt testamentin niin ikään, ja laittanut siitä varmuudeksi merkinnän Kanta-palvelussa olevaan hoitotestamenttiin. Tiedon pitää olla saatavilla aika vilkkaasti kun henki irtoaa. Sama pätee elintenluovutukseen. Läheisille kannattaa myös kertoa päätöksestä ennakkoon, ettei tule yllätyksenä, kaiken muun ohella.
Biolääketieteen laitokselle pitäisi olla kuulemma tarjolla aika ehyt kokonaisuus – jos repeloidaan jo aiemmin avauksissa, niin sitten ei kelpaa kuin krematorioon. Monelle ajatus ruumiin hyödyntämisestä on vieläkin outo, mutta ajattelen niin, jotta kun kerran keho on tässä yhteiskunnassa kasvanut ja pitkälti verovaroin ylläpidetty, huollettu ja korjailtu, niin on kohtuullista palauttaa hyötyä hiukan takaisinkin päin.
Oli täysin oikea päätös avustaa Loirin surutyötä opetusministeriön toimesta. Hän on suomalaisten oma taiteilija ja monen sydämessä, etten sanoisi, kaikkien.
Samaa mieltä, hyvä käytäntö! Avustaminen on sopiva tapa myös tulevien suomalaisten legendojen osalla. On hyvä, että on vakiintunut, tasapuolinen protokolla, niin ei tarvitse jokaisen kohdalla erikseen pohtia valtiollisten hautajaisten kriteerien täyttymistä. On ikävää, että kuoleman jälkeen pohditaan kuukausitolkulla mediassa, onko joku tarpeeksi arvokas huomionosoituksille vai ei. Tuskin nämä ihmiset itse moista sumplinkia haluaisivat.
Ottamatta kantaa Loirin hautajaisiin kannattaisi keskustella yleensä hautajaiskäytäntöihin kuuluvia menoja. Myös hautausmaat ovat tulevaisuudessa muutosten edessä. Halusimme sitä tai emme. Pitää ottaa huomioon yhteiskunnassa tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset.
Tavanmukainen hautaan pääseminen alkaa olla niin kallista, ettei tämmönen köyhä uskalla sitä ajatellakaan. Oon kallistunut vahvasti tuhkaamisen kannalle omalta osalta.
Tulevaisuus saattaa olla niin, että vainaja siunataan, tuhkataan, uurnan saavat omaiset, jotka vastaavat tuhkasta lain mukaan. Hautausmaa ja siihen liittyvät seremoniat ja kalliit arkut sekä hautojen hoito jäävät pois. Suvut hajoavat jo nykyisellään ympäri maata ja laajemminkin. Kirkolliset toimitukset siunauksineen sopivat kirkolle ja papeille. Hautausmaat näyttävät olevan jo kirkolle ja seurakunnalle taakaksi. Kuten suvulle. Tältä tuo näyttää.
Veijo T puhuu totta.
Seurakunnilla on pulaa hautapaikoista.
Hävittävät hoitamattomien hautojen hautakiviä. Hävittävät jopa hoidettujen hautojen kiviä.
Näin on käynyt. Isäni sisko on haudattu Värtsilän Leminrinteen hautausmaalle.
Menimme käymään vuonna 2021 kyseessä olevalle haudalle. Harmiksemme emme löytäneet ko. hautaa. Kivi oli poistettu!
Ei löydetty isäni siskon, minun kummitätini hautaa.
Isäni sisko oli minulle hyvin läheinen. Asuimme jopa samassa talossa jonkun aikaa missä hän oli emäntänä, mentyään naimisiin talon isännän kanssa.
Muistosi on mulle kallis..
Tässä ilosanomaa kaikille perintörahoistaan huolestuneille: eihän toki ketään jätetä maan pinnalle perikunnan rahanpuutteen vuoksi. Kannattaa kertoa lähiomaisille tai asiainhoitajalle jo ennen hiippakunnan vaihtoa, että jälkeenjääneet voivat hakea hautausavustusta. Tulee niin sanotusti ”tonni käteen”. Jos taas rahaa on, pitää tietenkin tukea paikallista yritystoimintaa ja alituisessa rahakriisissä kamppailevaa seurakuntaa järjestämällä mahdollisimman isot pirskeet!
https://www.siunsote.fi/documents/393252/6561256/Hautausavustusohje.pdf/6c500348-2a18-de06-a2a6-52a6a9c87648
Me modernit yksineläjät voidaan hoidella kroppamme myös testamenttaamalla se lääketieteellisiin tarkoituksiin. Kun opetuskäyttö on hoidettu kuntoon biolääketieteen laitoksella, tomumaja tuhkataan ja lähetetään postissa ennalta määriteltyyn osoitteeseen. Eikä maksa mitään. Vastaanottajalle kannattaa toki kertoa etukäteen paketin sisältö, ettei tule väärinkäsityksiä. Projekti voi toki kestää jopa yli vuoden. Obduktiokursseja kun ei järjestetä alvariinsa.
Itse asiassa lahjoitetuista ruumiista on koko ajan lievää pulaa. Laitan alle linkin, jos jotakuta kiinnostaa. Suosittelen lämpimästi – vai pitäisikö sanoa kylmästi… https://www.uef.fi/fi/lahja-elamalle
Ihtesä testamenttaaminen lääketieteellisiin tarkoituksiin olikin mielenkiintoinen asia, josta en aikaisemmin oo kuullut pukahustakaan. Kiitoksia linkistä.
Aika vähän sitä mainostetaan, ihme kyllä. Olen tehnyt testamentin niin ikään, ja laittanut siitä varmuudeksi merkinnän Kanta-palvelussa olevaan hoitotestamenttiin. Tiedon pitää olla saatavilla aika vilkkaasti kun henki irtoaa. Sama pätee elintenluovutukseen. Läheisille kannattaa myös kertoa päätöksestä ennakkoon, ettei tule yllätyksenä, kaiken muun ohella.
Biolääketieteen laitokselle pitäisi olla kuulemma tarjolla aika ehyt kokonaisuus – jos repeloidaan jo aiemmin avauksissa, niin sitten ei kelpaa kuin krematorioon. Monelle ajatus ruumiin hyödyntämisestä on vieläkin outo, mutta ajattelen niin, jotta kun kerran keho on tässä yhteiskunnassa kasvanut ja pitkälti verovaroin ylläpidetty, huollettu ja korjailtu, niin on kohtuullista palauttaa hyötyä hiukan takaisinkin päin.