In Memoriam

Elina Luukkainen (o.s. Takkinen), synt. 27.9.1924 Roslyakovo, Murmansk – 18.7. 2022 Harjunpää, Värtsilä.

Elina on laskettu läheisten saattamana Värtsilän multiin.

Elinan toiveena oli, että kuolleiden sijaan muistettaisiin hänen kaltaisiaan, eläviä ihmisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa ja läheisensä vainon, sorron ja sodan vuoksi. Tästä syystä Elina toivoi, että mahdolliset muistamiset kohdistettaisiin Kirkon Ulkomaanavulle www.kirkonulkomaanapu.fi

”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.”
Ps 90:12

Kuva: Elina teki v. 2019 matkan Norjaan, Vardön pikkukaupunkiin, josta hän löysi tätinsä Marie Everine Olsenin haudan. Muita lähisukulaisia tai perhettään Elina ei vuoden 1940 jälkeen nähnyt eikä enää tavannut.

Esa A. Luukkainen

Share

11 comments for “In Memoriam

  1. Esa, lämmin osanotto!
    Elina sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän.

  2. Kiitos, Marjo! Varjeluksentäyteinen elämä, kuten Elina asian ilmaisi.

  3. Oli mieluisaa lukea täältä hiljan Elinan säveltämästä kastelaulusta ja palauttaa mieleen vuosien takaa Emmin ristiäiset, joissa sain olla säestäjänä, kun maestro Esa sen laulun lauloi.Levätköön Elina rauhassa pitkän ja vaiherikkaan elämäntaipaleensa jälkeen. ”… taivasta kohden matka vie.”

  4. Kiitos, Päivi! Värtsilän yhteisö oli Elinalle hyvin merkityksellinen. Elämä kiertyi paikkakunnan ympärille monin sitein loppuun saakka.

  5. Ensimmäinen ihminen, joka on kiittänyt minua ensitapaamisessa. Sellaisesta muisto jää, joka pysyy.

  6. Kiitos, Veijo! Kiitos ja anteeksi – niiden sanojen käyttöähän Elina opetti ikänsä. Monia muistoja näistä tilanteista jäi itse kullekin. Parikin kertaa sain olla liepeillä kun sanojen käyttöä lapsena opeteltiin 😉 Opetus jäi jostakin syystä mieleen, käytäntöä opetellaankin sitten loppuikä…

  7. Merkittävä värtsiläläinen on poissa. Osanottoni, Esa ja Riitta ! Elinan laulamisen muistaa aina ja iloisen naurun. Kovia kokenut ihminen osasi varmaankin arvostaa turvallista arkea. Voimia riitti niin koulutyöhön kuin kodin töihinkin . Siinä kasvoi elämässäpärjäävät lapsetkin. Täysi elämäntyö!

  8. Kiitos, Irene-kollega! Elina kirjoitti lähettämiinsä kiitoskortteihin 60-vuotispäivänsä johdosta tekstin, joka varmaan pätee myös 38 vuotta myöhemmin:

    ”Ylitseni käyvät vuosien tuulet ja sateet – ja auringon lämpö, joka on niin runsaana tulvinut päälleni.
    Sydämeeni pyrkivät muistot – vain kauniit ovat jäljellä. Niistä kiitän!”

  9. Tuulien soitot ovat vaienneet
    Ympäri soi ikityynet Veet

    Opettajani ja kollegani muistoa lämpimästi kunnioittaen ja jaksamista sekä mukavia muistoja Esalle ja muille omaisille toivottaen,

    Kimmo

  10. Kiitokset, Kimmo! Ylen harva se käy saman koulun, mihin päätyy lopulta itse opettajaksi. Elina toivoi, että hänen oppilaistaan edes joku eksyisi silloin tällöin pedagogin vaativaan ammattiin. Etenkin miesopettajien vähyys huolestutti Elinaa jo 80-luvulla. Nykyään taitavat opettajat olla yhä uusissa puristuksissa, mutta eteenpäin – kaikesta huolimatta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *