Poliisi pidätti kuolemattomuuspillereitä kaupustelevan miehen huijaamisesta. Kun päästiin kamarille, selvisi papereista, että mies oli rikoksenuusija. Hän oli jäänyt kiinni samasta syystä jo vuosina 1745, 1829 ja 1952:-)
Paappa eleli viimmeisiä aikojaan laitoshoidossa, ja pappi oli kierroksella, että haluaako kukaan kertoa syntejään hänelle, niin voisi saada mielenrauhan ja anteeksiannon.
No paappa kertoo kuinka hän nuorena aviomiehenä oli uskoton naapurin piian kanssa.
Pappi tähän, sinähän olet kertonut jo tämän viisi kertaa, kyllä herra sinua armahtaa.
Paappa: Mutta on sitä vaan niin pirskatin mukava vieläkin muistella:-)
Harmaantunut, parrakas ja hieman rähjäisen oloinen ukonkäppänä istui suuren tavaratalon eteisaulassa penkillä. Joku asia nauratti häntä kovasti ja niinpä ohikävelevä rouva ei malttanut olla kysymättä:
”Te näytätte niin iloiselta ja onnelliselta. Mikä on salaisuutenne?”
”No, vetelen kolme askia röökiä päivässä ja juon laatikollisen viskiä viikossa. Syön myös erittäin rasvaisia ruokia ja viittaan kintaalla kaiken maailman liikuntahömpötyksille!”
”Tuohan on ihmeellistä”, sanoi nainen. ”Saanko kysyä, miten vanha olette?”
”Kakskytviis”:-)
Ote opiskelijan päiväkirjasta:
Maanantai: Nälkä.
Tiistai: Nälkä. Jääkaapissa on vain valot.
Keskiviikko: Todella kova nälkä.
Torstai: Hirveä nälkä. Luennoilla melkein silmissä pimeni.
Perjantai: Eläköön, sain opintorahan!
Lauantai: En muista mitään. Ilmeisesti hauskaa oli.
Sunnuntai: Nälkä:-)
Kolme kaunotarta kilpaili jatkoonpääsystä eräissä missikisoissa. Vain yksi valittaisiin jatkoon. Neitoset olivat kotoisin Uudeltamaalta, toinen Keski-Suomesta ja kolmas Lapista. Kuten tiedetään, nykyisin missille ei riitä menestykseen pelkkä ulkonäkö, vaan lisäksi hänen pitää kyetä osoittamaan myös tiettyjä älyllisiä ominaisuuksia.
Niinpä kilpailun juontaja antoi neitosille seuraavan älykkyystestin:
”Olet pelastautumassa uimalla ainoana henkiin jääneenä ihmisenä haaksirikkoutuneesta laivasta autiolle saarelle. Kun lähestyt uiden rantaa, näet 40 miestä kieli pitkällään odottavan saarella rantautumistasi! Miten selviydyt tästä ongelmasta?”
Juontaja antoi jokaiselle kynän ja paperilapun, ja missit menivät kukin omaan nurkkaukseensa kirjoittamaan vastausta.
Neitonen Uusimaalta kirjoitti:
”Heittäytyisin rannassa voimakkaimman miehen syliin ja pyytäisin, että hän suojelisi minua.”
Keski-Suomen missi kirjoitti lapulle:
”Rukoilisin Jumalalta varjelusta!”
Lapin tytön paperissa luki:
”Ymmärsin kyllä kysymyksen, mutta en sitä, mikä tässä on ongelma?”:-)
HK:n makkaratehdas räjähti ja yksi Sininen lenkki lensi taivaaseen asti. Siellä se aiheutti kummastusta taivaan asukkien keskuudessa, eikä kukaan oikein tiennyt, mikä se on.
Asiaa tiedusteltiin lopulta myös Neitsyt Marialta. Hiukan punastuen hän sanoi:
-Jos siinä ei olisi tuota metallirengasta päässä, sanoisin että se on pyhä henki:-)
Hyvvee alakanutta vitsitys/kaskutus viikkoo:-)
Räntäpäivää sulostuttamaan seuraava Lauri Viidan runo:
Räntäseula seudun päällä
saappaan alla lotinaa.
Lantajuova järven jäällä,
kesä tulee. Ihanaa!
Kyllä Viita osaa sanojen asettelun, hyvä runo:-)
Joskohan yrittäis, Irenen runon innoittamana 🙂
Pappi Jorma Juutilainen
oli rippipappini. Kun olin
paras pojista siinä koulussa,
antoi Juutilainen palkinnoksi
paketin Suno-pesupulveria.
Tuumi minulle: Tämä
muistattamaan, että mikään
pesuaine ei pese yhtä
puhtaaksi kuin Jumalan armo.
Kirjavien vuosieni jälkeen
tapasin Juutilaisen Enontekiössä,
väsyneenä miehenä. Oli elämä
kolhinut pappismiestäkin, niin
kuin minua.
Kysäisin: Muistatko sen Suno-
paketin ja sen kaneetin, mikä
siihen liittyi?
Juutilainen katsoi pitkään ja
loihe lausumaan: – Niin, mutta
käytännössä se kuitenkin
kokeillaan.
Eila Pennanen oli aikansa kirjailijalegenda.
Hän piti kirjoittajakurssia, jolle itsekin
osallistuin. Kun jossakin vaiheessa, oliko
se kahvitauolla, kysäisin gurulta, että
mikä se on taitosi salaisuus, tämä
napsautti:
Pitää olla ideoita, että alimmat happanevat.
Agatha-täti oli vierailulla Suomessa.
Kun joku uskalsi moittia lehdistötilaisuudessa
hänen dekkareitaan pitkäveteisiksi, tuumi
rouva aika napakasti:
– Niin, mutta eivätkö loput olekin aika
jännittäviä.
Kirjailija Juhani Peltonen luki
Joutsenon kesässä, jonka
kirjoittajapiiriä ohjasin, hieman
arveluttavan runonsa:
Kävelipä kerran karhu
selässänsä pakastin
se silmiänsä hieraisi
ja karmeasti pier…..
naureskeltiin, ilakoitiin,
otettiin illalla punaviiniä
Olin vihreitten vaalikojulla
suuta soittamassa. Siellä
tapasin pari kiilusilmätyttöä
jotka olivat ehdokkaina.
Tarjosivat karkkia minulle,
kun kuuluin Suomen luonto-
kuvaajiinkin.
Mie varoittelemaan piloillani:
– Varokaa tytöt sitä Hakkaraista,
kun menette isoon taloon.
Johon tytöt naureskelivat:
– Teukka myö laitetaan ensimmäisenä
ruotuun.
Lyötiin ylävitosia paljaalla kädellä, hirnuttiin
kuin varsat laitumella. Toivoteltiin kevään
riemuja. Otin paperit ja ne taisivat lähteä
persujen makkarakojulla tuulen mukaan.
persujen vaalikojulla miehet alkoivat
kilpasille korvessa elämisen kurjuudesta:
toinen tuumi:
Mie jouduin tekemään 24-tuntisia työpäiviä
jo kymmenvuotiaana
johon toinen:
meidän kymmenellä lapsella oli vain
yksi makuuhuone
ja kolmas niittasi:
meidän kämpässä oli ainoa ikkuna metsään
päin ja mopon bensatkin imutettiin
Einon Pappa-tunturiin
Vatanen piti koulua jämäkästi Niiralassa.
Kun joltakin tytöltä oli kiskottu nappi
irti talvipalttoosta, eikä syyllistä löytynyt,
jäivät kaikki pojat jälki-istuntoon ja
ns. kolmannen asteen kuulusteluun.
Jokaisen piti sanoa vuorollaan:
– en oo pyöritelly nappia
Minun vuoroni lähestyi. Alkoi jotekin
naurattaa se tilanteen koomisuus.
Teuvo-ope huomasi iloisen mieleni
ja räväytti:
– Joukokin oli ennen tamun
koululainen, mutta enää ei voi
sanoa samaa.
Rävähti muutakin. Seuraavassa
todistuksessa putosi käytös
yhdeksikköön. Korjasin kurssia
ja päivitin vanhan kiltin joukon
käytöskoneeseen.
Teuvo Tikan kirkkokuoroon itsekin
osallistuin, vaikka olin vähän huono
nuotinlukija ja joskus horjahdin
muiden äänten mukaan.
Käytiin Helsingissä ja Värtsilän
entisen kirkkoherran Uskin
pakeilla jumalanpalveluksessa.
Kun tuli kolehdin aika, Uski tuumi
kirkkokansalle:
– Tällä kertaa vain setelirahoja.
Kolehti menee Värtsilän kirkkokuoron
hyväksi.
Olipa Keke Rosberg, joka oli vaimoni
veljen kaveri, tullut pyytämään Kimmoa
kartsalle kanssaan. Siinä oli vain yksi
este – tyttö joka luuttusi lattiaa. Hän
oli tuleva vaimoni. Äsähti Kekelle:
– Kengät pois. Tänne et tule muuten.
Ei auttanut Keken kuin nöyrtyä. Muuten
olisi tullut luutusta päin lättyä.
Keke Rosberg ja Teuvo ”Tepi” Länsivuori olivat
Iisalmen poikia. Jo poikasena ajelivat autolla
melkoisen railakkaasti.
Kerran olivat maaeseutitiellä. Keke oli ratissa.
Ei tainnut kummoinen kosla olla pojan
kolleilla. Tulipa tiukka mutka ja parin metrin
varoitusajalla tukkiauto poikittain tiellä.
Kekellä homma toimi selkäytimellä. Teki
käsijarrukäännöksen että multa lensi ja
sivutielle.
Pojat vähän hengähtelivät autossa.
Ikkunaan koputettiin.
Tukkiauton kuljettaja. Ei pyydellyt
anteeksi. Kommentoi:
– Piti ihan tulla katsomaan, että kuka
siellä on ratin takana. Nosti lippahattua –
meni pois.
Vaaliasiaa:
Vastavalittu, ensikertalainen kansanedustaja kysyy puolueensa puheenjohtajalta:
-”Voiko puolue koskaan olla väärässä?”
-”Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä puolue ei koskaan erehdy!”
-”Kuinka voit tietää sen niin varmasti?”
-”Kysyin puolueelta juuri tätä asiaa viime puoluekokouksessa.”:-)
Entinen huippu-urheilija valittiin eduskuntaan uutena kansanedustajana.
Toimittaja haastatteli uutta tulokasta:
-”Mikä oli ikävintä entisellä urheilijan urallasi?”
-”No se, kun joutui olemaan niin paljon pois kotoa.”
-”Mitä yhtymäkohtia näet urheilijana olon ja kansanedustajan työn välillä?”
-”No ainakin sen, kun joutuu olemaan niin paljon pois kotoa.”
-”Mitä arvelet, mikä tulee olemaan parasta tulevassa edustajan työssäsi?”
-”No tietenkin se, kun saa olla niin paljon pois kotoa.”:-)
Hieman muuta……
Pikkupoika kysyi yksin kävelevältä mieheltä ostoskeskuksessa:
– Eikö sinulla todellakaan ole vaimoa, setä?
– Ei ole, pikkuinen. Miksi sinä sellaista kysyt?
– Kuka sinulle sitten sanoo, mitä sinä saat tehdä ja mitä et?:-)
Nuorehko opiskelijanainen tuli Pääsiäisen aikaan pahoihin tunnontuskiin, koska hän kirkossa saarnaa kuunnellessaan ymmärsi, miten syntistä elämää hän oli viime vuodet viettänyt. Ripittäydyttyään kahden kesken rovastille kaikista synneistään, pappi pyöritteli päätään ja kysyi lopuksi:
”Voi sinä nuori naisparka! Ennen kuin yhdessä rukoilemme syntiesi anteeksisaamista, tiedätkö, mitä kaikkea sinä tuon tekemäsi johdosta todella ansaitsisit?”
”Tottakait minä nyt sen tiedän, mutta en minä tänne rahasta sinun kanssasi tullut keskustelemaan!”:-)
Tasavallan presidentti palkitsee ansioituneita suomalaisia äitejä joka vuosi valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla. Elettiin Martti Ahtisaaren hallintokautta ja eräänä vuonna palkittavia äitejä oli jälleen vuorossa useita kymmeniä.
Äitien palkitsemisen perusteina ovat olleet ansiokas elämäntyö sekä usein myös runsaslapsinen perhe. Mara ojensi mitalia eräälle maatilan emännälle, joka oli muiden elämäntehtäviensä lomassa synnyttänyt ja kasvattanut 18 lasta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kätellessään ja onnitellessaan emäntää presidentti Ahtisaari totesi:
– ”Parhaimmat onnitteluni! Te ette todellakaan ole ehtinyt istumaan elämänne aikana kädet ristissä!”
-”Eikä jalat”, vastasi emäntä:-)
Kaskuista päätellen poikamiehen sananvapaus elää ja voi hyvin kotiseudun parhaaksi, sain minäkin naurussa suin sanotuksi täältä nyyrikin ja hellän välistä.
Kyllä, kaikki toimii hyvin…… luulisin:-)
Tsemiä poikamies. Miekin tykkään.
Jos en tykkäisi, olisin kuin entinen
pappi, joka tuumi tohkeissaan
saarnan lopuksi:
– Nostakoon kätensä ylös, joka
ei tykkää Jumalan sanasta.
No käsiä nousi harvakseltaan
ja pian aika monta prosenttia
kahdestakymmenestä kuulijasta.
Pappi käveli etupenkin kerettiläisen
luo ja tokaisi:
– Jaahah. Mistäs tämä johtuu?
Lapsetkin mukana!
Johon paappa:
– Pari asiaa menee ohi. Toinen
on kalastus ja toisesta en viiti
tässä kahdentoista lapseni kuullen
mainita.
Jo kauan ennen ajanlaskun alkua täälläkin ilmoille lasketeltu juttu kahdesta rakennusmiehestä, jotka lapioonnojaamisen väliaikoina mättivät hiekkaa kivijalan juureen:
-Toinen virkkoi toiselle kamulle, että siusta se olis tullut hyvä pappi.
– Johon toinen, että onko hiän niin hyvä puhumaan?
– No et, mutta otat yhtä vähän hiekkaa lapioon:-)
Eräästä nuoresta tuli pyromaani, kun lapsesta lähtien oli mieltynyt elokuvaan jota se katsoi aina uudestaan ja uudestaan. Sen kuvan nimi oli Lassie palaa kotiin.
Nythän se on Värtsi löytänyt tosi stimoivan ja voimaannuttavan tavan
nauraa käkätellä. 🙂 Positiivisia verbaalinyansseja aina tarvitaan.
Muistui vain mieleen, kun olin Koukkarinlammella pilkkikisassa,
niin kaverini Ertsa marssi sinne kalapussi valmiiksi pullollaan.
Tuumasi ihmettelijöille, että nää ovat silmäkaloja.
Koukkarin lampi ei ollut annillaan. Ei sintin sinttiä. Ei kenellekään.
Muillakin oli kyllä silmäkaloja mukana, mutta ei auttanut. Kiteen miehet
voittivat nailonverkon. Erkki sai termospullon ( taattua Airam-
laatua, särki sen heti, kun veti lipat jäisessä rinteessä, sisukset
helisivät Airamissa iloisesti). Miulle tuli isopäinen ja suurisilmäinen tirri
( pää suurempi kuin koko kala, isot keltaiset silmät), Sanoi
tuomariukko, että näyttääpä Joukolla olevan Koukkarinlammen
rotua tuo hirviö. Antoi kirveen ja puukon pienimmän kalan palkintona.
Kisan lopuksi nähtiin näytös, kun asemamies Tavi tuli
alas Koukkarin hyppyrimäestä, ja turvalleen tietysti. Haastoi
legendaarisen kommentin kun tointui:
– Tuuliolosuhteet olivat haastavat.
Tietokoneen tullessa kouluihin olivat lapset
asiassa edellä jopa opettajiaan. Niinpä
kysäisin oppilaalta, kun kuva jumitti, että
mitäs nyt tehdään.
Johon ekaluokkalainen:
– Paina enteliä ja jos se ei auta, niin
vetäise töpseli seinästä.
Tein työtä käskettyä ja johan kone
tokeni. Rehtori tuli paikalle
ja kysäisi:
– Miten menee?
Johon minä:
– Juuri ratkaisimme vaikean
manuaalis-innovatiivisen
tehtävän.
Meni pomo menojaan ja
me jatkoimme välittömästi
Super Marion parissa.
Ruokatuntikin painoi päälle.
Pistän tähän vielä yhen. Komppaa sie, veli hyvä, poikamies. 🙂
Se oli Lammasperän ukolla, Kuhmon sydänmailla,
lähdön hetki lähellä. Minut oli opettajana kutsuttu
lukemaan isämeitää ja pappiakin odotettiin
ehtoollisvälineiden kanssa. Mutta eihän se papin
Lada päässyt metsätietä edes puoleenväliin. Jumitti
hankeen kaiketi. Minulla sentään oli umpihankisukset
ja pilkkimiehen lahna sisätaskussa ( siis kirkasta).
Lohduttelin pappaa ja tuumin, että jos et elolle
edisty, niin taivaan portit aukeavat varmasti rankan
työn tekijälle.
Johon ukko:
– Onkohan se Martta ( vaimo) varmasti vastassa siellä.
– On on, jos ei ole paistamassa Yläkerran Ukolle
Kainuun leipäjuustoa, kun on siitä taidosta kuuluisa.
– Niinpä tietysti. Sehän oli aina rateva vaimo tekemään
töitä. Kyllä mie jaksan sen aikaa odotella.
Lukaisin Isämeidän, lauloin laulun Jumalan kämmenellä
ja tarjosin ”ehtoollista” suoraan pullon suusta mutta
varovasti vain, lämmikkeeksi. Eihän se hauras paapa
enempää tarvinnut.
Kohta nukahti ukko, tyytyväinen hymy huulillaan.
Tuo oli hyvin tyhjentävästi kerrottu tarina, ettei siihen oo lisättävee, eikä näinollen myöskään poisotettavvoo. Oikein hyvä jutska:-)
Katsoessani seinäkellosta aikaa, jäin miettimään miksi tuntiviisari on paksumpi, kuin minuuttiviisari.
No tietysti! Sen takia koska se saa vähemmän liikuntaa.
Opettajista on moneksi, ja hyvä niin. Muistiini on syöpynyt opettaja Vatasen kansalaiskoulussa meille pojille suunnattu mielestäni hyvin konkreettinen opetus tupakanpolton eräästä huonosta puolesta. Vatanen oli tupakkamiehiä ja hän kertoi asian kokemuksen rintaäänellä:
”Pojat, jos minä olisin säästänyt kaikki ne rahat jotka olen tupakkaan käyttänyt elämäni aikana, niin niillä rahoilla voisi ostaa nyt niin pitkän henkilöauton, ettei se tähän luokkahuoneeseen mahtuisi!”
Osui ja upposi, ainakin minuun. Luokkahuone oli kansalaiskoulun toisessa kerroksessa ja melkoisen pitkä, suurelta se ainakin silloin tuntui.
No niin. Me Poikamiehen, Hempan ja kumppaneiden kanssa
pidetään hyvän mielen palstaa virkeänä. Sitähän mie olen
aina halunnut. Hekotellut Poikamiehen tuoreille jutuille.
Tulipa mieleen, että Enontekiön Hotellit Ratkinissa oli
tanssit joskus ajalla soratiet ja umpikelauistimet.
Lapin tytöt, kuin lakan kukat, tulivat hakemaan ja
tietysti piti välillä vilauttaa vasemman nimetöntä.
Varattu olin. Pitihän se kuitenkin lähteä humpan
rytmiin mukaan.
Tunturipuron raikas tyttö tokaisi, kun siinä
pistettiin vaihtoaskelta tiuhaan:
– Se Lappeenranta taitaa olha siellä etelässä.
– Kaukana on, tuumin.
Johon tyttö:
– Miks sie tänne asti ajelet joka kesä.
Mie, että mistäpä tuon niin tarkasti tietää.
Mutta on siinä pari tekijää Lappeenrannan
rinnalla. Tuo käristys ja saanaleivos.
Tyttö naureksi:
– Johan mie arvasin, että jotain makijaa siulla
on tiällä, joka vetää aina tulemaan.
Sehän oli tietysti semmoinen kaneetti,
että tuumasin pitkän harkinnan jälkeen:
– Olisko tuo poronsarviuute sitten vielä.
Sitten vaihtukin Näkkäjärven musiikki
hitaiksi ja saattelin hymyilevän tytön istumaan
limonaadilasin viereen. Joku nuori Ailu
sen sitten haki tanssiin, osasi
joihkatakkin, minkä illemmalla kuulin
omin korvin. Ihan nousi pöydälle esittämään.
Se on tuo poronsarviuute siitä metka puluveri, jotta joillekkii suattaa tulla pakottava tarve suaha jäkälee just sillon.
Kyllä siinä kaviosta kipinät sinkoiloo, kun keskellä yötä lähetään jäistä kallionkuvetta ruapimaan.
Toinen assii on se, että jos iliman vettä nauttii ko. tuotteen, niin suattaa pahalainen niska jäykistyy.
Mutta kaikilla aineillahan on ne tietyt haittavaikutukset, eikä ne haittoo mittään:-)
Sepä siitä ja poikamies ovat ihan vähällä päästä asiaan. Vanha tieto on, että Napapiirin kohdalla on kiireen raja, lisäksi siinä rajalla sanotaan olevan moraali-muutosten raja. Siihen liittyy myös se, että Saariselällä ”leskeys” kestää kahestatoista puoleen päivään, ainakin lauantaisin, jolloin on turistien vaihtopäivä. Pitänöökö paikkaansa vielä tänäpäivänä?
Pikku-Kalle oli tietokilpailuja. Kysyttiin mikä on maailmassa nopein. Kanssa kilpailijat vastasi: ajatus ja toinen vastasi salama. Siihen Pikku-Kalle vastasi: Ripuli. Hämmennystä se herätti ja haluttiin kysyä Pikku-Kallelta perustelut. Pikku-Kalle antoi vastauksen: Salamana juoksin vessaa kohden ja en kerennyt edes ajatella kun se oli jo housussa.
En kyllä ymmärrä yhtään noitten nykynuorten kotkotuksista, tuumi kanaemo.
Uskontotunnilla opettaja esitti kysymyksen, -Tiedättekö missä jumala asuu?
Johon pikku Kalle: -meillä se asuu yöt vessassa. Olen monesti kuullut, kun iskä koputtaa vessan ovea ja huutaa oven läpi: – Hyvä Jumala vieläkö sinä olet siellä.
Kaveri sanoi pomolle kesken työpäivän, että hiänpä lähtöö parturiin.
– Pomo sanoi, että eihän se käy kesken töihin.
– Kaveri sanoi, että työaikaan se on tukka kasvanutkin.
-Pomo siihen, että miten niin, ei kait se kokonaan työaikaan oo kasvanut?
– Kaveri sanoi, että eipä sitä kokonaan pois ajetakkaan:-)
Oletko Jenna ajatellut, että pistäisit
Värtsin vitsikirjan painatukseen?
Mie ainakin lukisin. Saattaisipa löytyä
muitakin murheen murtamia, jotka
tarvitsevat stimulaatiota elämään.
Syrjäkylän Essikka ei tullut aamulla
kouluun. Oli kuulemma kuitenkin
kotoa lähtenyt.
Vatanen junaili elämänsä ensimmäisen
suuretsinnän oman koulun poikien
voimin.
Huhuiltiin, mentiin ketjussa. Vakavat
olivat ilmeet. Kenties löydettäisiin
jotain tosi karmaisevaa korven
kätköistä. Mikä niistä susista ja
karhuista tiesi.
Rättiväsyneitä oltiin. Mentiin
Essikan kotiin surusanoman
kanssa, että ei poikaa näkynyt.
Joku vilkaisi hevostalliin ja
aperupusta kuului rapinaa.
Essikan heinäinen pää
pilkisti esiin. Haukotteli, naureksi:
– Menin vähän ettoneelle.
Johon Vatanen:
– Tää olikin semmoinen
epävirallinen harjoitus
tositilanteen varalle.
Ei äiti moittinut Essikkaa.
Halasi. Kyynelhelmi killui poskella.
Arvoitukset voisi myös elvyttää osaksi
Kansan perintöä. Tässä esimerkki:
Mikä on pitempi kuin pisinpuu, mutta matalampi kun on maanruoho?
Suruvalittelu. Luin lehteänne päivittäin,ja pidin siitä ennen,nyt siitä on tullut Roskan jakaja.Älkää antako muutaman hölmön pilata hyvää lehteä.Palatkaa takaisin entiseen .
Muutamalta hölömöltä lauantaiuamun pläjjäys:
Mummo män lääkärin vastaanotolle vatsavaivojen takia.
– kun minulla on ollut jo pitkään ilmavaivoja, että mistään tuo johtuu?
-Ovat tosin hajuttomia ja äänettömiä, oon niitä tässäkin välillä päästellyt, että eivät ne niin kiusallisia ole mutta kuitennii ois hyvä saaha selvyys mistä ilimavaivat johtuu.
Lääkäri katseli mummoa ja mietti hetken ja kirjoitti sitten reseptin,
– Syökää nyt rouva näitä lääkkeitä viikon ajan ja tulkaa sitten uudelleen vastaanotolleni.
Viikko vierähti ja mummo palasi lääkärin luokse.
– Kuulkeehan hyvä tohtor, nämä liäkkeet olivat aivan huonoja. Ilimavaivani eivät oo
vähentyneet ollenkaan, mutta niistä paukuista on nyt tullut tavattoman pahanhajuisia.
– Niin, ne lääkkeet tosiaan paransivat hajuaistinne, tutkitaanpa seuraavaksi kuulonne:-)
Asiakas närkästyi lounasravintolassa tilaamaansa hernekeittoon ja vinkkasi luokseen tarjoilijan.
Tarjoilija saapui ja kysyi: ”Miten voin palvella?”
”Voisitteko tuoda tähän tilaamaani hernekeittoon yhden herneen!”
”Miten niin?”, kysyi tarjoilija.
”Vain sen vuoksi, että nuo kaksi kylmyydestä tärisevää kärpästä voisivat pelata keskenään vesipalloa!”:-)
Vanha viidakon sanonta:
– Myöhäistä on kananpojan haukotella kun pää on poikki:-)
Ammattijääkiekkoilijan alaikäinen poika tuli koulusta kotiin kevätlukukauden päästötodistus repussaan.
”Millaisen todistuksen sait?”, kysyivät isä ja äiti kiinnostuneina.
”Sopimustani toisen luokan kanssa jatkettiin vielä vuodella”, ilmoitti poika ylpeänä:-)
Tunnettu poliitikko oli joutunut jostakin syystä sairaalaan:
”Pikaista paranemista toivottaen puoluetoverisi!
PS: Äänin 26-24.:-)
Mies palaa kotiin viisi päivää kestäneeltä opinto- ja virkistysmatkalta.
Vaimo on tuimana ulko-ovella vastassa:
”Sitä on taas ryypätty ja rilluteltu viisi päivää!”
Mies kalpeana:
”Sama täällä, sama täällä!:-)
Laihialainen isä sai kuulla, että hänen kaunis, alaikäinen 17-vuotias tyttärensä oli raskaana. Tulevaksi isäksi osoittautui paikallinen, menestyvän firman komea toimitusjohtaja.
Tyttären isä meni raivoissaan toimitusjohtajan puheille ja ilmoitti suorasukaisesti:
”Tästä te ette tule halvalla selviämään!”
Johtaja oli pahoillaan tilanteesta ja yritti sovitella:
”Ehdotan, että maksan tyttärenne raskaaksi saattamisesta 10.000 euroa ja sen jälkeen 5000 euroa kerran kuukaudessa siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.
Laihialaisisä mietti vähän aikaa ja vastasi:
”Sovitaan nyt sitten näin, mutta vain sillä ehdolla, että jos tyttäreni saa keskenmenon, yritätte tosissanne uudelleen!”:-)
Hyvää Lauantaita ja samalla myös koko viikonloppua:-)!
Elähän poikamies nyt luovuta.
Jospa pidetään hauskuutta yllä
Ennenkuin Jenna sen kieltää.
Vielähän se on sunnuntaikin.
Päätoimittajan sanaa tottelen
kuin Raamattua. 🙂
Olin mankumassa vihreiden
teltalla neljättä makkaraa ja
viidettä tiskiharjaa. Siihen tuli
nuoren, kiilusilmätytön luo
joku häirikkö. Kysyi ensiksi,
että oletko sinä mies vai nainen?
Johon tyttö:
– Naisen värkit on, mutta
siulle en kyllä näytä.
Mie arvelin autella kun
häirikkö kävi uhkaavammaksi.
Huikkasin makkarakojun
luota, että saisko tätä
toisen kauden kansanedustajaa
vähän tänne. Olis himskatin
tärkeää asiaa.
Tyttö tuli.
Sanoin hälle, että sun
olis laitettava turvamies
vaihtoon. Tyttö tuumi:
– Meni lakisääteisille.
Mitäpä siinä muuta, kuin
tarinoimme pari varttia,
kunnes partamies katsoi
asiakseen poistua. Mumisi
mennessään:
– Näytän sille äänestyskojulla
närhen värkit. Pistän lippuun
piruuttani pahan sanan tupla-
weellä.
Komppaahan poikamies, kun
vielä on lupa. 🙂
Romanit olivat käyneet meillä
tapansa mukaan yöpymässä.
Isän kanssa tekivät hevoskaupat.
Harjakaisia napsittiin.
Kiiltäväkarvainen oli heppa.
Mustanpuhuva väritykseltään.
Lähettiinpä siitä savottaan
Lemin metsään. Lastattiin
puita rekeen. Uusi hevonen
saisi näyttää taitonsa.
Ensimmäistä tukkia rekeen
väännellessämme, hevosen
silmät muljahtivat oudosti
ja se sai hulluuskohtauksen.
Kirmasi tielle parireen kanssa.
Takareki kääntyi nurinpäin.
Seurailimme noloina jantkatapin
vetämää uraa tiellä. Viisi
kilometriä sitä riitti. Oli kääntynyt
kotiin. Juossut pilttuuseen
rekineen.
Isä siinä katseli näkyä, taisi
sanoa pahan sanankin, mutta
lopulta rauhoittui ja Intoutui
virittämään:
– Tää taisi olla taiteilijaluonne.
Tiistaina kävi karja-auto pihassa.
Mutta romanien käynnit jatkuivat.
Ei pidetty turhista kaunaa. Iloisia
olivat. Saivat lähtiessä kuivia heiniä
reen pullolleen. Oli isän vuoro
tehdä källi. Sai tuhdin
savottahevosen, jonka nimi oli
Jaska. Takareidet vain meurusivat
kun kiskaisi reen umpihangessa
liikkeelle.
Oli ne romanit sentään kivoja
vieraita. Niillä oli lauluissaankin
kivat fraseeraukset.
Ka mitteepä sitä suuttumaan, on vuan ollu niin kiire, jotta ei oo kerinnä mittään tekemään.
Romanilta puhkesi rengas kesken ajon ja hiän rupesi sitä vaihtamaan tunkin kera.
Tuli toinen tumma paikalle ja löi takalasin pas…. ja loihe lausumaan:
– Ota sie renkaat, mie otan stereot:-)
He hee!
Olis kiva ottaa poikamiehen kanssa kahvikupponen ja turista. 🙂
Trofjanofkassa pisti maalta tullut sonnilauma hulinaksi.
Niin pääsi Nipponin poika
perheineen jatkamaan matkaa.
Sonnitkin ajettiin takaisin
reviirilleen. Ilta alkoi koittaa.
Mutta mihinkäs meillä kiire,
eläkeläisillä.
Ei niin, ettei kertaa kiellon päälle, uutisia odotellessa.
Olinpa matkallani Kairossa ja Alexandriassa
tanssimassa yökerhon kivan napatanssijan
kera. Hän tuumi että sulla taitavat olla sivut
vähän kipeät. Johon mie ( englanniksi tietysti)
että enhän mie samaan pysty kun sie tietenkään.
Mentiin pöytään. Oli ramadan aika. Ei alkoholia.
Mutta vesipiippu kiersi. Juteltiin niitä näitä.
Egyptiläinen nobelkirjailijakin otettiin puheeksi.
Kertoi tyttö, että tämä istuskeli kadun laidalla
ja kirjoitteli kuolemattomia opuksiaan.
Rakkauden asioihin ei puututtu, ennen kuin
jonkun uuden tanssin jälkeen tyttö räväytti,
että otatko sie minut vaimoksi. Näytin
vasemman nimetöntä ja tuumin.
– One vife only in Finland.
– Oh no, is it true?
Jatkettiin jutustelua. Arvelin, että olishan
sitä pikaliittoa voinut yhdeksi yöksi harkita,
mutta alter ego pani vastaan. Näytinkin
tytölle vaimoni hehkeää kuvaa joka oli
lompakossa tarralla kiinni.
– She is wonderful, but…
Sanoin lähteväni saniteettitiloihin
käväsemään. Siitä jatkoin hotellihuoneeseeni,
joka oli kahden hengen huone pelkästään
minua varten. Tyttö oli kuulemma kysellyt
aamutunneilla, että mihin se Jouko katosi.
– Mie katselin silloin jo silloin unifilmiä,
jossa olin vaihteeksi isäukon puhuttelussa:
– Muista poika, aina pitää olla suora!
Muuta viisautta hän ei ehtinyt minulle
neuvomaan koko elinikänä. Mutta toisekseen
mietin vielä aamulla, että olis se ollut
kiva vielä yksi tanssi. Tytön korutkin helisivät
niin somasti. Ja opas kertoi minulle
myöhemmin, että hyvän perheen tyttö
oli tämä tapaus.
Mie siihen, että jahas, se olis sitten
lähdettävä Saharaan tänään. Jospa
otan pikkuseen muovipussiin vaikka
eväspalaset niin rankalle reissulle.
Kivoja huulia, mutta pitää ruveta valmistautumaan aamua varten. Saattaa ovikello kilahtaa ja ruveta kuulumaan laulua, -vilvon valvon tuoleeks telveeks. vitsaa sulle palkkaa mulle.
Pistäkäähän Hemppa ja Poikamies vielä kerta kiellon päälle. 🙂
( Vaalipäivän piristeeksi) 🙂
Mie tuossa läksin sunnuntaikirkkoon.
Ovet olivat ja pysyivät kiinni.
Kuulemma joku mukulakirkko neljältä.
Tuli siihen inkeriläismuori samalle
asialle rollaattoreineen. Kertoi
Siperian kauheuksista. Tuumin
hälle, että taitaa vaalien vuoksi
olla pyhä paikka suljettuna.
Männään yhdessä katsomaan
ilmoitustaululta, reipastui yhdeksän-
kymppinen.
Mentiin. Sanoin, että Taitaa
politiikka mennä Jeesus-
asioista ohi.
Johon muori:
– Mutta onhan se niinkin,
että turhasta kävelystä
saa voimia, mutta ehtoollisen
tipasta ei edes humalaa.
Naureksittiin, juteltiin
mukavia, Siperiassakin
oli kuulemma tsomia
musikoita.
Just meikämanne virvottiin vanhaksi kyrtyks, että silleen:-)
Manne kysy isännältä, että tarviiko polttopuita?
– Isäntä kahto ja sano jotta ei tarvii
– No uamulla oli liiteri tyhjä:-)
Vaimo ohjeisti miestään.
– En koskaan te samaa virhettä kahdesti. Teen sen viisi tai kuusi kertaa ollakseni varma.
Kaverien tapaaminen.
– Olet hieman myöhässä.
– Tapasin kadulla miehen, joka oli kadottanut satasen.
– Ja sinä autoit häntä setelin etsimisessä vai?
– En. Minä seisoin sen päällä.
He he hee he he!
Nuo vaativat komppauksen. 🙂
Kiitosta Hemppa ja Poikamies!
Kirjoitin koulun kevätjuhlaan näytelmän
nimeltä ”luontopolku”. Taustalla soi
sen kymmenminuuttisen ajan äänittämäni
peipon sävelkulku aina uudelleen ja
uudelleen. Vaikeampi ongelma oli
kuitenkin hankkia esiintyjäksi näytelmään
kuuluva elävä jänis. Joku tyttö sanoi,
että hänellä on sopiva kani.
– Onko se kovin arka, kysäisin.
– No ei oo. Jaska on lihava ja laiska.
Niin vermi, että pysyy kyllä
sylissä paikallaan vaikka tunnin.
Niinhän se olikin. Harjoiteltiin
ja harjoiteltiin. Opittiin vuorosanat
ulkoa. Sitten tuli juhlapäivä.
Näytelmän vuoro. Lapset
suoriutuivat hyvin yleisön edessä
ja peipon säekin jäi jokaisen
mieleen. Mutta laiskanpulskea
kanipa päättikin reipastua. Lähti
kynnet rapisten katsomon puolelle.
Rehtori nappasi sen syliinsä ja
toi takaisin lavalle korvista roikottaen.
Tuumi mikrofoniin:
– Tää vähän ylinäytteli. Mutta seuraavaksi
alaluokkalaisten kuoro laulaa laulun
” Maailmassa monta on ihmeellistä aasiaa.”
Kun viime aikojen Värtsiä seuraa, niin ei tarvitse ihmetellä pitäjän hiipumista. Vitsi koko Värtsilä.
Loan heittäjien takia tekaistu nimimerkki ja email.
Noin yksinkertainen nimimerkkikin jo paljastaa miten yksinkertaisesta ravanheittäjästä loanheittäjiin on kysymys.
Tais tulla sellainen vaalitulos että vitsit on vähissä.
Joku lupasi kuitenkin korvausta kun jättää talonsa ja muuttaa etelään.
Nyt selvisi sekin, mikä on puvustaja? Savon ja Karjalan murteilla se tarkoittaa Jäniksen metsästäjää.
Tiistaiuamun muutama pikku pläjjäys:
Poliisi pidätti kuolemattomuuspillereitä kaupustelevan miehen huijaamisesta. Kun päästiin kamarille, selvisi papereista, että mies oli rikoksenuusija. Hän oli jäänyt kiinni samasta syystä jo vuosina 1745, 1829 ja 1952:-)
Paappa eleli viimmeisiä aikojaan laitoshoidossa, ja pappi oli kierroksella, että haluaako kukaan kertoa syntejään hänelle, niin voisi saada mielenrauhan ja anteeksiannon.
No paappa kertoo kuinka hän nuorena aviomiehenä oli uskoton naapurin piian kanssa.
Pappi tähän, sinähän olet kertonut jo tämän viisi kertaa, kyllä herra sinua armahtaa.
Paappa: Mutta on sitä vaan niin pirskatin mukava vieläkin muistella:-)
Harmaantunut, parrakas ja hieman rähjäisen oloinen ukonkäppänä istui suuren tavaratalon eteisaulassa penkillä. Joku asia nauratti häntä kovasti ja niinpä ohikävelevä rouva ei malttanut olla kysymättä:
”Te näytätte niin iloiselta ja onnelliselta. Mikä on salaisuutenne?”
”No, vetelen kolme askia röökiä päivässä ja juon laatikollisen viskiä viikossa. Syön myös erittäin rasvaisia ruokia ja viittaan kintaalla kaiken maailman liikuntahömpötyksille!”
”Tuohan on ihmeellistä”, sanoi nainen. ”Saanko kysyä, miten vanha olette?”
”Kakskytviis”:-)
Ote opiskelijan päiväkirjasta:
Maanantai: Nälkä.
Tiistai: Nälkä. Jääkaapissa on vain valot.
Keskiviikko: Todella kova nälkä.
Torstai: Hirveä nälkä. Luennoilla melkein silmissä pimeni.
Perjantai: Eläköön, sain opintorahan!
Lauantai: En muista mitään. Ilmeisesti hauskaa oli.
Sunnuntai: Nälkä:-)
Kolme kaunotarta kilpaili jatkoonpääsystä eräissä missikisoissa. Vain yksi valittaisiin jatkoon. Neitoset olivat kotoisin Uudeltamaalta, toinen Keski-Suomesta ja kolmas Lapista. Kuten tiedetään, nykyisin missille ei riitä menestykseen pelkkä ulkonäkö, vaan lisäksi hänen pitää kyetä osoittamaan myös tiettyjä älyllisiä ominaisuuksia.
Niinpä kilpailun juontaja antoi neitosille seuraavan älykkyystestin:
”Olet pelastautumassa uimalla ainoana henkiin jääneenä ihmisenä haaksirikkoutuneesta laivasta autiolle saarelle. Kun lähestyt uiden rantaa, näet 40 miestä kieli pitkällään odottavan saarella rantautumistasi! Miten selviydyt tästä ongelmasta?”
Juontaja antoi jokaiselle kynän ja paperilapun, ja missit menivät kukin omaan nurkkaukseensa kirjoittamaan vastausta.
Neitonen Uusimaalta kirjoitti:
”Heittäytyisin rannassa voimakkaimman miehen syliin ja pyytäisin, että hän suojelisi minua.”
Keski-Suomen missi kirjoitti lapulle:
”Rukoilisin Jumalalta varjelusta!”
Lapin tytön paperissa luki:
”Ymmärsin kyllä kysymyksen, mutta en sitä, mikä tässä on ongelma?”:-)
HK:n makkaratehdas räjähti ja yksi Sininen lenkki lensi taivaaseen asti. Siellä se aiheutti kummastusta taivaan asukkien keskuudessa, eikä kukaan oikein tiennyt, mikä se on.
Asiaa tiedusteltiin lopulta myös Neitsyt Marialta. Hiukan punastuen hän sanoi:
-Jos siinä ei olisi tuota metallirengasta päässä, sanoisin että se on pyhä henki:-)
Hyvvee alakanutta vitsitys/kaskutus viikkoo:-)
Räntäpäivää sulostuttamaan seuraava Lauri Viidan runo:
Räntäseula seudun päällä
saappaan alla lotinaa.
Lantajuova järven jäällä,
kesä tulee. Ihanaa!
Kyllä Viita osaa sanojen asettelun, hyvä runo:-)
Joskohan yrittäis, Irenen runon innoittamana 🙂
Pappi Jorma Juutilainen
oli rippipappini. Kun olin
paras pojista siinä koulussa,
antoi Juutilainen palkinnoksi
paketin Suno-pesupulveria.
Tuumi minulle: Tämä
muistattamaan, että mikään
pesuaine ei pese yhtä
puhtaaksi kuin Jumalan armo.
Kirjavien vuosieni jälkeen
tapasin Juutilaisen Enontekiössä,
väsyneenä miehenä. Oli elämä
kolhinut pappismiestäkin, niin
kuin minua.
Kysäisin: Muistatko sen Suno-
paketin ja sen kaneetin, mikä
siihen liittyi?
Juutilainen katsoi pitkään ja
loihe lausumaan: – Niin, mutta
käytännössä se kuitenkin
kokeillaan.
Eila Pennanen oli aikansa kirjailijalegenda.
Hän piti kirjoittajakurssia, jolle itsekin
osallistuin. Kun jossakin vaiheessa, oliko
se kahvitauolla, kysäisin gurulta, että
mikä se on taitosi salaisuus, tämä
napsautti:
Pitää olla ideoita, että alimmat happanevat.
Agatha-täti oli vierailulla Suomessa.
Kun joku uskalsi moittia lehdistötilaisuudessa
hänen dekkareitaan pitkäveteisiksi, tuumi
rouva aika napakasti:
– Niin, mutta eivätkö loput olekin aika
jännittäviä.
Kirjailija Juhani Peltonen luki
Joutsenon kesässä, jonka
kirjoittajapiiriä ohjasin, hieman
arveluttavan runonsa:
Kävelipä kerran karhu
selässänsä pakastin
se silmiänsä hieraisi
ja karmeasti pier…..
naureskeltiin, ilakoitiin,
otettiin illalla punaviiniä
Olin vihreitten vaalikojulla
suuta soittamassa. Siellä
tapasin pari kiilusilmätyttöä
jotka olivat ehdokkaina.
Tarjosivat karkkia minulle,
kun kuuluin Suomen luonto-
kuvaajiinkin.
Mie varoittelemaan piloillani:
– Varokaa tytöt sitä Hakkaraista,
kun menette isoon taloon.
Johon tytöt naureskelivat:
– Teukka myö laitetaan ensimmäisenä
ruotuun.
Lyötiin ylävitosia paljaalla kädellä, hirnuttiin
kuin varsat laitumella. Toivoteltiin kevään
riemuja. Otin paperit ja ne taisivat lähteä
persujen makkarakojulla tuulen mukaan.
persujen vaalikojulla miehet alkoivat
kilpasille korvessa elämisen kurjuudesta:
toinen tuumi:
Mie jouduin tekemään 24-tuntisia työpäiviä
jo kymmenvuotiaana
johon toinen:
meidän kymmenellä lapsella oli vain
yksi makuuhuone
ja kolmas niittasi:
meidän kämpässä oli ainoa ikkuna metsään
päin ja mopon bensatkin imutettiin
Einon Pappa-tunturiin
Vatanen piti koulua jämäkästi Niiralassa.
Kun joltakin tytöltä oli kiskottu nappi
irti talvipalttoosta, eikä syyllistä löytynyt,
jäivät kaikki pojat jälki-istuntoon ja
ns. kolmannen asteen kuulusteluun.
Jokaisen piti sanoa vuorollaan:
– en oo pyöritelly nappia
Minun vuoroni lähestyi. Alkoi jotekin
naurattaa se tilanteen koomisuus.
Teuvo-ope huomasi iloisen mieleni
ja räväytti:
– Joukokin oli ennen tamun
koululainen, mutta enää ei voi
sanoa samaa.
Rävähti muutakin. Seuraavassa
todistuksessa putosi käytös
yhdeksikköön. Korjasin kurssia
ja päivitin vanhan kiltin joukon
käytöskoneeseen.
Teuvo Tikan kirkkokuoroon itsekin
osallistuin, vaikka olin vähän huono
nuotinlukija ja joskus horjahdin
muiden äänten mukaan.
Käytiin Helsingissä ja Värtsilän
entisen kirkkoherran Uskin
pakeilla jumalanpalveluksessa.
Kun tuli kolehdin aika, Uski tuumi
kirkkokansalle:
– Tällä kertaa vain setelirahoja.
Kolehti menee Värtsilän kirkkokuoron
hyväksi.
Olipa Keke Rosberg, joka oli vaimoni
veljen kaveri, tullut pyytämään Kimmoa
kartsalle kanssaan. Siinä oli vain yksi
este – tyttö joka luuttusi lattiaa. Hän
oli tuleva vaimoni. Äsähti Kekelle:
– Kengät pois. Tänne et tule muuten.
Ei auttanut Keken kuin nöyrtyä. Muuten
olisi tullut luutusta päin lättyä.
Keke Rosberg ja Teuvo ”Tepi” Länsivuori olivat
Iisalmen poikia. Jo poikasena ajelivat autolla
melkoisen railakkaasti.
Kerran olivat maaeseutitiellä. Keke oli ratissa.
Ei tainnut kummoinen kosla olla pojan
kolleilla. Tulipa tiukka mutka ja parin metrin
varoitusajalla tukkiauto poikittain tiellä.
Kekellä homma toimi selkäytimellä. Teki
käsijarrukäännöksen että multa lensi ja
sivutielle.
Pojat vähän hengähtelivät autossa.
Ikkunaan koputettiin.
Tukkiauton kuljettaja. Ei pyydellyt
anteeksi. Kommentoi:
– Piti ihan tulla katsomaan, että kuka
siellä on ratin takana. Nosti lippahattua –
meni pois.
Vaaliasiaa:
Vastavalittu, ensikertalainen kansanedustaja kysyy puolueensa puheenjohtajalta:
-”Voiko puolue koskaan olla väärässä?”
-”Periaatteessa kyllä, mutta käytännössä puolue ei koskaan erehdy!”
-”Kuinka voit tietää sen niin varmasti?”
-”Kysyin puolueelta juuri tätä asiaa viime puoluekokouksessa.”:-)
Entinen huippu-urheilija valittiin eduskuntaan uutena kansanedustajana.
Toimittaja haastatteli uutta tulokasta:
-”Mikä oli ikävintä entisellä urheilijan urallasi?”
-”No se, kun joutui olemaan niin paljon pois kotoa.”
-”Mitä yhtymäkohtia näet urheilijana olon ja kansanedustajan työn välillä?”
-”No ainakin sen, kun joutuu olemaan niin paljon pois kotoa.”
-”Mitä arvelet, mikä tulee olemaan parasta tulevassa edustajan työssäsi?”
-”No tietenkin se, kun saa olla niin paljon pois kotoa.”:-)
Hieman muuta……
Pikkupoika kysyi yksin kävelevältä mieheltä ostoskeskuksessa:
– Eikö sinulla todellakaan ole vaimoa, setä?
– Ei ole, pikkuinen. Miksi sinä sellaista kysyt?
– Kuka sinulle sitten sanoo, mitä sinä saat tehdä ja mitä et?:-)
Nuorehko opiskelijanainen tuli Pääsiäisen aikaan pahoihin tunnontuskiin, koska hän kirkossa saarnaa kuunnellessaan ymmärsi, miten syntistä elämää hän oli viime vuodet viettänyt. Ripittäydyttyään kahden kesken rovastille kaikista synneistään, pappi pyöritteli päätään ja kysyi lopuksi:
”Voi sinä nuori naisparka! Ennen kuin yhdessä rukoilemme syntiesi anteeksisaamista, tiedätkö, mitä kaikkea sinä tuon tekemäsi johdosta todella ansaitsisit?”
”Tottakait minä nyt sen tiedän, mutta en minä tänne rahasta sinun kanssasi tullut keskustelemaan!”:-)
Tasavallan presidentti palkitsee ansioituneita suomalaisia äitejä joka vuosi valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla. Elettiin Martti Ahtisaaren hallintokautta ja eräänä vuonna palkittavia äitejä oli jälleen vuorossa useita kymmeniä.
Äitien palkitsemisen perusteina ovat olleet ansiokas elämäntyö sekä usein myös runsaslapsinen perhe. Mara ojensi mitalia eräälle maatilan emännälle, joka oli muiden elämäntehtäviensä lomassa synnyttänyt ja kasvattanut 18 lasta suomalaiseen yhteiskuntaan. Kätellessään ja onnitellessaan emäntää presidentti Ahtisaari totesi:
– ”Parhaimmat onnitteluni! Te ette todellakaan ole ehtinyt istumaan elämänne aikana kädet ristissä!”
-”Eikä jalat”, vastasi emäntä:-)
Kaskuista päätellen poikamiehen sananvapaus elää ja voi hyvin kotiseudun parhaaksi, sain minäkin naurussa suin sanotuksi täältä nyyrikin ja hellän välistä.
Kyllä, kaikki toimii hyvin…… luulisin:-)
Tsemiä poikamies. Miekin tykkään.
Jos en tykkäisi, olisin kuin entinen
pappi, joka tuumi tohkeissaan
saarnan lopuksi:
– Nostakoon kätensä ylös, joka
ei tykkää Jumalan sanasta.
No käsiä nousi harvakseltaan
ja pian aika monta prosenttia
kahdestakymmenestä kuulijasta.
Pappi käveli etupenkin kerettiläisen
luo ja tokaisi:
– Jaahah. Mistäs tämä johtuu?
Lapsetkin mukana!
Johon paappa:
– Pari asiaa menee ohi. Toinen
on kalastus ja toisesta en viiti
tässä kahdentoista lapseni kuullen
mainita.
Jo kauan ennen ajanlaskun alkua täälläkin ilmoille lasketeltu juttu kahdesta rakennusmiehestä, jotka lapioonnojaamisen väliaikoina mättivät hiekkaa kivijalan juureen:
-Toinen virkkoi toiselle kamulle, että siusta se olis tullut hyvä pappi.
– Johon toinen, että onko hiän niin hyvä puhumaan?
– No et, mutta otat yhtä vähän hiekkaa lapioon:-)
Eräästä nuoresta tuli pyromaani, kun lapsesta lähtien oli mieltynyt elokuvaan jota se katsoi aina uudestaan ja uudestaan. Sen kuvan nimi oli Lassie palaa kotiin.
Nythän se on Värtsi löytänyt tosi stimoivan ja voimaannuttavan tavan
nauraa käkätellä. 🙂 Positiivisia verbaalinyansseja aina tarvitaan.
Muistui vain mieleen, kun olin Koukkarinlammella pilkkikisassa,
niin kaverini Ertsa marssi sinne kalapussi valmiiksi pullollaan.
Tuumasi ihmettelijöille, että nää ovat silmäkaloja.
Koukkarin lampi ei ollut annillaan. Ei sintin sinttiä. Ei kenellekään.
Muillakin oli kyllä silmäkaloja mukana, mutta ei auttanut. Kiteen miehet
voittivat nailonverkon. Erkki sai termospullon ( taattua Airam-
laatua, särki sen heti, kun veti lipat jäisessä rinteessä, sisukset
helisivät Airamissa iloisesti). Miulle tuli isopäinen ja suurisilmäinen tirri
( pää suurempi kuin koko kala, isot keltaiset silmät), Sanoi
tuomariukko, että näyttääpä Joukolla olevan Koukkarinlammen
rotua tuo hirviö. Antoi kirveen ja puukon pienimmän kalan palkintona.
Kisan lopuksi nähtiin näytös, kun asemamies Tavi tuli
alas Koukkarin hyppyrimäestä, ja turvalleen tietysti. Haastoi
legendaarisen kommentin kun tointui:
– Tuuliolosuhteet olivat haastavat.
Tietokoneen tullessa kouluihin olivat lapset
asiassa edellä jopa opettajiaan. Niinpä
kysäisin oppilaalta, kun kuva jumitti, että
mitäs nyt tehdään.
Johon ekaluokkalainen:
– Paina enteliä ja jos se ei auta, niin
vetäise töpseli seinästä.
Tein työtä käskettyä ja johan kone
tokeni. Rehtori tuli paikalle
ja kysäisi:
– Miten menee?
Johon minä:
– Juuri ratkaisimme vaikean
manuaalis-innovatiivisen
tehtävän.
Meni pomo menojaan ja
me jatkoimme välittömästi
Super Marion parissa.
Ruokatuntikin painoi päälle.
Pistän tähän vielä yhen. Komppaa sie, veli hyvä, poikamies. 🙂
Se oli Lammasperän ukolla, Kuhmon sydänmailla,
lähdön hetki lähellä. Minut oli opettajana kutsuttu
lukemaan isämeitää ja pappiakin odotettiin
ehtoollisvälineiden kanssa. Mutta eihän se papin
Lada päässyt metsätietä edes puoleenväliin. Jumitti
hankeen kaiketi. Minulla sentään oli umpihankisukset
ja pilkkimiehen lahna sisätaskussa ( siis kirkasta).
Lohduttelin pappaa ja tuumin, että jos et elolle
edisty, niin taivaan portit aukeavat varmasti rankan
työn tekijälle.
Johon ukko:
– Onkohan se Martta ( vaimo) varmasti vastassa siellä.
– On on, jos ei ole paistamassa Yläkerran Ukolle
Kainuun leipäjuustoa, kun on siitä taidosta kuuluisa.
– Niinpä tietysti. Sehän oli aina rateva vaimo tekemään
töitä. Kyllä mie jaksan sen aikaa odotella.
Lukaisin Isämeidän, lauloin laulun Jumalan kämmenellä
ja tarjosin ”ehtoollista” suoraan pullon suusta mutta
varovasti vain, lämmikkeeksi. Eihän se hauras paapa
enempää tarvinnut.
Kohta nukahti ukko, tyytyväinen hymy huulillaan.
Tuo oli hyvin tyhjentävästi kerrottu tarina, ettei siihen oo lisättävee, eikä näinollen myöskään poisotettavvoo. Oikein hyvä jutska:-)
Katsoessani seinäkellosta aikaa, jäin miettimään miksi tuntiviisari on paksumpi, kuin minuuttiviisari.
No tietysti! Sen takia koska se saa vähemmän liikuntaa.
Opettajista on moneksi, ja hyvä niin. Muistiini on syöpynyt opettaja Vatasen kansalaiskoulussa meille pojille suunnattu mielestäni hyvin konkreettinen opetus tupakanpolton eräästä huonosta puolesta. Vatanen oli tupakkamiehiä ja hän kertoi asian kokemuksen rintaäänellä:
”Pojat, jos minä olisin säästänyt kaikki ne rahat jotka olen tupakkaan käyttänyt elämäni aikana, niin niillä rahoilla voisi ostaa nyt niin pitkän henkilöauton, ettei se tähän luokkahuoneeseen mahtuisi!”
Osui ja upposi, ainakin minuun. Luokkahuone oli kansalaiskoulun toisessa kerroksessa ja melkoisen pitkä, suurelta se ainakin silloin tuntui.
No niin. Me Poikamiehen, Hempan ja kumppaneiden kanssa
pidetään hyvän mielen palstaa virkeänä. Sitähän mie olen
aina halunnut. Hekotellut Poikamiehen tuoreille jutuille.
Tulipa mieleen, että Enontekiön Hotellit Ratkinissa oli
tanssit joskus ajalla soratiet ja umpikelauistimet.
Lapin tytöt, kuin lakan kukat, tulivat hakemaan ja
tietysti piti välillä vilauttaa vasemman nimetöntä.
Varattu olin. Pitihän se kuitenkin lähteä humpan
rytmiin mukaan.
Tunturipuron raikas tyttö tokaisi, kun siinä
pistettiin vaihtoaskelta tiuhaan:
– Se Lappeenranta taitaa olha siellä etelässä.
– Kaukana on, tuumin.
Johon tyttö:
– Miks sie tänne asti ajelet joka kesä.
Mie, että mistäpä tuon niin tarkasti tietää.
Mutta on siinä pari tekijää Lappeenrannan
rinnalla. Tuo käristys ja saanaleivos.
Tyttö naureksi:
– Johan mie arvasin, että jotain makijaa siulla
on tiällä, joka vetää aina tulemaan.
Sehän oli tietysti semmoinen kaneetti,
että tuumasin pitkän harkinnan jälkeen:
– Olisko tuo poronsarviuute sitten vielä.
Sitten vaihtukin Näkkäjärven musiikki
hitaiksi ja saattelin hymyilevän tytön istumaan
limonaadilasin viereen. Joku nuori Ailu
sen sitten haki tanssiin, osasi
joihkatakkin, minkä illemmalla kuulin
omin korvin. Ihan nousi pöydälle esittämään.
Se on tuo poronsarviuute siitä metka puluveri, jotta joillekkii suattaa tulla pakottava tarve suaha jäkälee just sillon.
Kyllä siinä kaviosta kipinät sinkoiloo, kun keskellä yötä lähetään jäistä kallionkuvetta ruapimaan.
Toinen assii on se, että jos iliman vettä nauttii ko. tuotteen, niin suattaa pahalainen niska jäykistyy.
Mutta kaikilla aineillahan on ne tietyt haittavaikutukset, eikä ne haittoo mittään:-)
Sepä siitä ja poikamies ovat ihan vähällä päästä asiaan. Vanha tieto on, että Napapiirin kohdalla on kiireen raja, lisäksi siinä rajalla sanotaan olevan moraali-muutosten raja. Siihen liittyy myös se, että Saariselällä ”leskeys” kestää kahestatoista puoleen päivään, ainakin lauantaisin, jolloin on turistien vaihtopäivä. Pitänöökö paikkaansa vielä tänäpäivänä?
Pikku-Kalle oli tietokilpailuja. Kysyttiin mikä on maailmassa nopein. Kanssa kilpailijat vastasi: ajatus ja toinen vastasi salama. Siihen Pikku-Kalle vastasi: Ripuli. Hämmennystä se herätti ja haluttiin kysyä Pikku-Kallelta perustelut. Pikku-Kalle antoi vastauksen: Salamana juoksin vessaa kohden ja en kerennyt edes ajatella kun se oli jo housussa.
En kyllä ymmärrä yhtään noitten nykynuorten kotkotuksista, tuumi kanaemo.
Uskontotunnilla opettaja esitti kysymyksen, -Tiedättekö missä jumala asuu?
Johon pikku Kalle: -meillä se asuu yöt vessassa. Olen monesti kuullut, kun iskä koputtaa vessan ovea ja huutaa oven läpi: – Hyvä Jumala vieläkö sinä olet siellä.
Kaveri sanoi pomolle kesken työpäivän, että hiänpä lähtöö parturiin.
– Pomo sanoi, että eihän se käy kesken töihin.
– Kaveri sanoi, että työaikaan se on tukka kasvanutkin.
-Pomo siihen, että miten niin, ei kait se kokonaan työaikaan oo kasvanut?
– Kaveri sanoi, että eipä sitä kokonaan pois ajetakkaan:-)
Oletko Jenna ajatellut, että pistäisit
Värtsin vitsikirjan painatukseen?
Mie ainakin lukisin. Saattaisipa löytyä
muitakin murheen murtamia, jotka
tarvitsevat stimulaatiota elämään.
Syrjäkylän Essikka ei tullut aamulla
kouluun. Oli kuulemma kuitenkin
kotoa lähtenyt.
Vatanen junaili elämänsä ensimmäisen
suuretsinnän oman koulun poikien
voimin.
Huhuiltiin, mentiin ketjussa. Vakavat
olivat ilmeet. Kenties löydettäisiin
jotain tosi karmaisevaa korven
kätköistä. Mikä niistä susista ja
karhuista tiesi.
Rättiväsyneitä oltiin. Mentiin
Essikan kotiin surusanoman
kanssa, että ei poikaa näkynyt.
Joku vilkaisi hevostalliin ja
aperupusta kuului rapinaa.
Essikan heinäinen pää
pilkisti esiin. Haukotteli, naureksi:
– Menin vähän ettoneelle.
Johon Vatanen:
– Tää olikin semmoinen
epävirallinen harjoitus
tositilanteen varalle.
Ei äiti moittinut Essikkaa.
Halasi. Kyynelhelmi killui poskella.
Arvoitukset voisi myös elvyttää osaksi
Kansan perintöä. Tässä esimerkki:
Mikä on pitempi kuin pisinpuu, mutta matalampi kun on maanruoho?
Suruvalittelu. Luin lehteänne päivittäin,ja pidin siitä ennen,nyt siitä on tullut Roskan jakaja.Älkää antako muutaman hölmön pilata hyvää lehteä.Palatkaa takaisin entiseen .
Muutamalta hölömöltä lauantaiuamun pläjjäys:
Mummo män lääkärin vastaanotolle vatsavaivojen takia.
– kun minulla on ollut jo pitkään ilmavaivoja, että mistään tuo johtuu?
-Ovat tosin hajuttomia ja äänettömiä, oon niitä tässäkin välillä päästellyt, että eivät ne niin kiusallisia ole mutta kuitennii ois hyvä saaha selvyys mistä ilimavaivat johtuu.
Lääkäri katseli mummoa ja mietti hetken ja kirjoitti sitten reseptin,
– Syökää nyt rouva näitä lääkkeitä viikon ajan ja tulkaa sitten uudelleen vastaanotolleni.
Viikko vierähti ja mummo palasi lääkärin luokse.
– Kuulkeehan hyvä tohtor, nämä liäkkeet olivat aivan huonoja. Ilimavaivani eivät oo
vähentyneet ollenkaan, mutta niistä paukuista on nyt tullut tavattoman pahanhajuisia.
– Niin, ne lääkkeet tosiaan paransivat hajuaistinne, tutkitaanpa seuraavaksi kuulonne:-)
Asiakas närkästyi lounasravintolassa tilaamaansa hernekeittoon ja vinkkasi luokseen tarjoilijan.
Tarjoilija saapui ja kysyi: ”Miten voin palvella?”
”Voisitteko tuoda tähän tilaamaani hernekeittoon yhden herneen!”
”Miten niin?”, kysyi tarjoilija.
”Vain sen vuoksi, että nuo kaksi kylmyydestä tärisevää kärpästä voisivat pelata keskenään vesipalloa!”:-)
Vanha viidakon sanonta:
– Myöhäistä on kananpojan haukotella kun pää on poikki:-)
Ammattijääkiekkoilijan alaikäinen poika tuli koulusta kotiin kevätlukukauden päästötodistus repussaan.
”Millaisen todistuksen sait?”, kysyivät isä ja äiti kiinnostuneina.
”Sopimustani toisen luokan kanssa jatkettiin vielä vuodella”, ilmoitti poika ylpeänä:-)
Tunnettu poliitikko oli joutunut jostakin syystä sairaalaan:
”Pikaista paranemista toivottaen puoluetoverisi!
PS: Äänin 26-24.:-)
Mies palaa kotiin viisi päivää kestäneeltä opinto- ja virkistysmatkalta.
Vaimo on tuimana ulko-ovella vastassa:
”Sitä on taas ryypätty ja rilluteltu viisi päivää!”
Mies kalpeana:
”Sama täällä, sama täällä!:-)
Laihialainen isä sai kuulla, että hänen kaunis, alaikäinen 17-vuotias tyttärensä oli raskaana. Tulevaksi isäksi osoittautui paikallinen, menestyvän firman komea toimitusjohtaja.
Tyttären isä meni raivoissaan toimitusjohtajan puheille ja ilmoitti suorasukaisesti:
”Tästä te ette tule halvalla selviämään!”
Johtaja oli pahoillaan tilanteesta ja yritti sovitella:
”Ehdotan, että maksan tyttärenne raskaaksi saattamisesta 10.000 euroa ja sen jälkeen 5000 euroa kerran kuukaudessa siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.
Laihialaisisä mietti vähän aikaa ja vastasi:
”Sovitaan nyt sitten näin, mutta vain sillä ehdolla, että jos tyttäreni saa keskenmenon, yritätte tosissanne uudelleen!”:-)
Hyvää Lauantaita ja samalla myös koko viikonloppua:-)!
Elähän poikamies nyt luovuta.
Jospa pidetään hauskuutta yllä
Ennenkuin Jenna sen kieltää.
Vielähän se on sunnuntaikin.
Päätoimittajan sanaa tottelen
kuin Raamattua. 🙂
Olin mankumassa vihreiden
teltalla neljättä makkaraa ja
viidettä tiskiharjaa. Siihen tuli
nuoren, kiilusilmätytön luo
joku häirikkö. Kysyi ensiksi,
että oletko sinä mies vai nainen?
Johon tyttö:
– Naisen värkit on, mutta
siulle en kyllä näytä.
Mie arvelin autella kun
häirikkö kävi uhkaavammaksi.
Huikkasin makkarakojun
luota, että saisko tätä
toisen kauden kansanedustajaa
vähän tänne. Olis himskatin
tärkeää asiaa.
Tyttö tuli.
Sanoin hälle, että sun
olis laitettava turvamies
vaihtoon. Tyttö tuumi:
– Meni lakisääteisille.
Mitäpä siinä muuta, kuin
tarinoimme pari varttia,
kunnes partamies katsoi
asiakseen poistua. Mumisi
mennessään:
– Näytän sille äänestyskojulla
närhen värkit. Pistän lippuun
piruuttani pahan sanan tupla-
weellä.
Komppaahan poikamies, kun
vielä on lupa. 🙂
Romanit olivat käyneet meillä
tapansa mukaan yöpymässä.
Isän kanssa tekivät hevoskaupat.
Harjakaisia napsittiin.
Kiiltäväkarvainen oli heppa.
Mustanpuhuva väritykseltään.
Lähettiinpä siitä savottaan
Lemin metsään. Lastattiin
puita rekeen. Uusi hevonen
saisi näyttää taitonsa.
Ensimmäistä tukkia rekeen
väännellessämme, hevosen
silmät muljahtivat oudosti
ja se sai hulluuskohtauksen.
Kirmasi tielle parireen kanssa.
Takareki kääntyi nurinpäin.
Seurailimme noloina jantkatapin
vetämää uraa tiellä. Viisi
kilometriä sitä riitti. Oli kääntynyt
kotiin. Juossut pilttuuseen
rekineen.
Isä siinä katseli näkyä, taisi
sanoa pahan sanankin, mutta
lopulta rauhoittui ja Intoutui
virittämään:
– Tää taisi olla taiteilijaluonne.
Tiistaina kävi karja-auto pihassa.
Mutta romanien käynnit jatkuivat.
Ei pidetty turhista kaunaa. Iloisia
olivat. Saivat lähtiessä kuivia heiniä
reen pullolleen. Oli isän vuoro
tehdä källi. Sai tuhdin
savottahevosen, jonka nimi oli
Jaska. Takareidet vain meurusivat
kun kiskaisi reen umpihangessa
liikkeelle.
Oli ne romanit sentään kivoja
vieraita. Niillä oli lauluissaankin
kivat fraseeraukset.
Ka mitteepä sitä suuttumaan, on vuan ollu niin kiire, jotta ei oo kerinnä mittään tekemään.
Romanilta puhkesi rengas kesken ajon ja hiän rupesi sitä vaihtamaan tunkin kera.
Tuli toinen tumma paikalle ja löi takalasin pas…. ja loihe lausumaan:
– Ota sie renkaat, mie otan stereot:-)
He hee!
Olis kiva ottaa poikamiehen kanssa kahvikupponen ja turista. 🙂
Trofjanofkassa pisti maalta tullut sonnilauma hulinaksi.
Jonot kasvoivat ja vihreät eivät syttyneet.
Jopa japanilaismies tunsi äkillistä
tarvetta pienemmälle kevennykselle auton viereen.
Perhe odotti autossa.
Kaksi koppalakkista alkoi lähestyä.
Siinä tuli japsille mieleen
lukittautua auton sisälle.
Koputtelivat aikansa ikkunaan,
Huutelivat:
– Huligan! Huligan!
Japsi avasi oven ja loihe lausumaan.
– I´m sorry. How much?
Kaivoi paukalonhangallisen dollareita povitaskusta.
Johon kireäilmeiset:
– Oozin harasoo!
Nappasivat koko nipun.
Niin pääsi Nipponin poika
perheineen jatkamaan matkaa.
Sonnitkin ajettiin takaisin
reviirilleen. Ilta alkoi koittaa.
Mutta mihinkäs meillä kiire,
eläkeläisillä.
Ei niin, ettei kertaa kiellon päälle, uutisia odotellessa.
Olinpa matkallani Kairossa ja Alexandriassa
tanssimassa yökerhon kivan napatanssijan
kera. Hän tuumi että sulla taitavat olla sivut
vähän kipeät. Johon mie ( englanniksi tietysti)
että enhän mie samaan pysty kun sie tietenkään.
Mentiin pöytään. Oli ramadan aika. Ei alkoholia.
Mutta vesipiippu kiersi. Juteltiin niitä näitä.
Egyptiläinen nobelkirjailijakin otettiin puheeksi.
Kertoi tyttö, että tämä istuskeli kadun laidalla
ja kirjoitteli kuolemattomia opuksiaan.
Rakkauden asioihin ei puututtu, ennen kuin
jonkun uuden tanssin jälkeen tyttö räväytti,
että otatko sie minut vaimoksi. Näytin
vasemman nimetöntä ja tuumin.
– One vife only in Finland.
– Oh no, is it true?
Jatkettiin jutustelua. Arvelin, että olishan
sitä pikaliittoa voinut yhdeksi yöksi harkita,
mutta alter ego pani vastaan. Näytinkin
tytölle vaimoni hehkeää kuvaa joka oli
lompakossa tarralla kiinni.
– She is wonderful, but…
Sanoin lähteväni saniteettitiloihin
käväsemään. Siitä jatkoin hotellihuoneeseeni,
joka oli kahden hengen huone pelkästään
minua varten. Tyttö oli kuulemma kysellyt
aamutunneilla, että mihin se Jouko katosi.
– Mie katselin silloin jo silloin unifilmiä,
jossa olin vaihteeksi isäukon puhuttelussa:
– Muista poika, aina pitää olla suora!
Muuta viisautta hän ei ehtinyt minulle
neuvomaan koko elinikänä. Mutta toisekseen
mietin vielä aamulla, että olis se ollut
kiva vielä yksi tanssi. Tytön korutkin helisivät
niin somasti. Ja opas kertoi minulle
myöhemmin, että hyvän perheen tyttö
oli tämä tapaus.
Mie siihen, että jahas, se olis sitten
lähdettävä Saharaan tänään. Jospa
otan pikkuseen muovipussiin vaikka
eväspalaset niin rankalle reissulle.
Kivoja huulia, mutta pitää ruveta valmistautumaan aamua varten. Saattaa ovikello kilahtaa ja ruveta kuulumaan laulua, -vilvon valvon tuoleeks telveeks. vitsaa sulle palkkaa mulle.
Pistäkäähän Hemppa ja Poikamies vielä kerta kiellon päälle. 🙂
( Vaalipäivän piristeeksi) 🙂
Mie tuossa läksin sunnuntaikirkkoon.
Ovet olivat ja pysyivät kiinni.
Kuulemma joku mukulakirkko neljältä.
Tuli siihen inkeriläismuori samalle
asialle rollaattoreineen. Kertoi
Siperian kauheuksista. Tuumin
hälle, että taitaa vaalien vuoksi
olla pyhä paikka suljettuna.
Männään yhdessä katsomaan
ilmoitustaululta, reipastui yhdeksän-
kymppinen.
Mentiin. Sanoin, että Taitaa
politiikka mennä Jeesus-
asioista ohi.
Johon muori:
– Mutta onhan se niinkin,
että turhasta kävelystä
saa voimia, mutta ehtoollisen
tipasta ei edes humalaa.
Naureksittiin, juteltiin
mukavia, Siperiassakin
oli kuulemma tsomia
musikoita.
Just meikämanne virvottiin vanhaksi kyrtyks, että silleen:-)
Manne kysy isännältä, että tarviiko polttopuita?
– Isäntä kahto ja sano jotta ei tarvii
– No uamulla oli liiteri tyhjä:-)
Vaimo ohjeisti miestään.
– En koskaan te samaa virhettä kahdesti. Teen sen viisi tai kuusi kertaa ollakseni varma.
Kaverien tapaaminen.
– Olet hieman myöhässä.
– Tapasin kadulla miehen, joka oli kadottanut satasen.
– Ja sinä autoit häntä setelin etsimisessä vai?
– En. Minä seisoin sen päällä.
He he hee he he!
Nuo vaativat komppauksen. 🙂
Kiitosta Hemppa ja Poikamies!
Kirjoitin koulun kevätjuhlaan näytelmän
nimeltä ”luontopolku”. Taustalla soi
sen kymmenminuuttisen ajan äänittämäni
peipon sävelkulku aina uudelleen ja
uudelleen. Vaikeampi ongelma oli
kuitenkin hankkia esiintyjäksi näytelmään
kuuluva elävä jänis. Joku tyttö sanoi,
että hänellä on sopiva kani.
– Onko se kovin arka, kysäisin.
– No ei oo. Jaska on lihava ja laiska.
Niin vermi, että pysyy kyllä
sylissä paikallaan vaikka tunnin.
Niinhän se olikin. Harjoiteltiin
ja harjoiteltiin. Opittiin vuorosanat
ulkoa. Sitten tuli juhlapäivä.
Näytelmän vuoro. Lapset
suoriutuivat hyvin yleisön edessä
ja peipon säekin jäi jokaisen
mieleen. Mutta laiskanpulskea
kanipa päättikin reipastua. Lähti
kynnet rapisten katsomon puolelle.
Rehtori nappasi sen syliinsä ja
toi takaisin lavalle korvista roikottaen.
Tuumi mikrofoniin:
– Tää vähän ylinäytteli. Mutta seuraavaksi
alaluokkalaisten kuoro laulaa laulun
” Maailmassa monta on ihmeellistä aasiaa.”
Kun viime aikojen Värtsiä seuraa, niin ei tarvitse ihmetellä pitäjän hiipumista. Vitsi koko Värtsilä.
Loan heittäjien takia tekaistu nimimerkki ja email.
Noin yksinkertainen nimimerkkikin jo paljastaa miten yksinkertaisesta ravanheittäjästä loanheittäjiin on kysymys.
Tais tulla sellainen vaalitulos että vitsit on vähissä.
Joku lupasi kuitenkin korvausta kun jättää talonsa ja muuttaa etelään.
Nyt selvisi sekin, mikä on puvustaja? Savon ja Karjalan murteilla se tarkoittaa Jäniksen metsästäjää.