Värtsi voi tarjota hyvän foorumin Jänisjoki-muistelmille. Mitä Jänisjoki on sinulle antanut, ottanut, tarjonnut, merkinnyt – ja ehkä nyt vieläkin tänään ja huomenna???
Jänisjoki alkaa Joensuun Enon Aittojärvestä, kulkee Joensuun Tuupovaarassa Loitimojärven läpi Tohmajärvelle, Värtsilän pitäjään ja rajan yli Venäjälle. Ensin Jänisjärveen, sitten Läskelän ohi Laatokkaan.
Jänisjoen varrella on ollut ja on vieläkin paljon teollista toimintaa. Pohjois-Karjalan Sähkön voimalaitokset: Ruskeakoski, Vihtakoski, Saario, Vääräkoski. Sitten rajan taakse jääneet: Läskelän paperitehdas, Leppäkosken paperi- ja sellutehdas ja Hämekosken kartonkitehdas. – Ruskeakoski ja Vihtakoski olivat nuoruuteni käyntipaikkoja, kun siellä asui poikakaverini. Polkupyörällä – jossa ei ollut vaihteita – matka Tervavaaran kautta kesti aika monta pitkää minuuttia. Maanantaiaamuna oli oltava ajoissa kotona ja töihin valmiina.
Jänisjoki oli minulle mieluisa melontapaikka. Tein lukiolaispoikana puimaladon vintillä kaksi kanoottia. Kaksipaikkaisen itselleni – ja silloiselle tyttöystävälle. Yksipaikkaisen serkuilleni.
Kanoottimatkoista on jäljellä mukavia muistoja. Paljon mukavampia kuin venematkoista kaksihankaisella veneellä, kun olin soutajana isän apuna jokirysiä kokemassa. Se oli aika kovaa työtä silloisille käsivarsille. – Mutta yhden venematkan muistan ikäni. Soudimme koko perhe Jänisjokea ja siihen laskevaa pienempää sivujokea myöten Atinpolveen, äidin kotitaloon. Silloin siellä – siis ennen Moskovan rauhaa – vielä asuttiin. – Kun sittemmin 1990-luvulla sain vierailla äitini kotipihassa – siis Atinpolvessa – olivat rakennukset jo poissa. Rantasaunalta otin mukaani kiven, joka nyt on muurattuna Ullukan saunan tiiliseinään.
No, niin, kertokaapa muut vaikkapa siitä, miten mentiin Jänisjoelta Sääperille ja tultiin takaisin.
On muuten mielenkiintoista, että Jänisjoella ja sen yhteydessä olevilla järvillä on 200 km melontamahdollisuuksia. Kiteeläinen ohjelmapalveluyritys Karelia Active on tämän huomannut ja tarjoaa mahdollisuuksia melontakokemuksille Jänisjoella. Googlettamalla voi tutustua niihin.
– Olisiko tässä myös kylätalollemme ja Hotelli Joelle tärppejä?
Viittaan myös Eira Varosen videoon, jossa Jänisjoki viettelee katsojaa. Video löytyy Värtsin kautta. Tai jos muuten helpommin, niin laittakaa tähän ohje.
Runo kaukaa vuosien takaa:
ENKELIT
Elämän syliin virtaa joki.
Imeytyy vihreään aallokkoon,
ja suistossa liitävät lokit,
alboihin puetut enkelit.
Erkki Lintunen
Siinäpä taas hyvää Värtsiä teksteineen ja tarinan täydennyspyyntöineen.
Tässä linkki edellä ehkä tarkoitettuun Jänisjokivideoon:
https://youtu.be/QovSM15AKVA
Ehkä sittenkin tämä Jänisjoki-video:
https://youtu.be/fUUMaisYY3E
Kiitos, Sakari! Löytyi useita videoita Värtsilästä – molemmin puolin rajaa. Kiitos myös Eira Varoselle videoista, joita oli mukava katsella. Eira taitaisi ansaita kotiseutuneuvoksen arvonimen. On hän tehnyt niin paljon kotiseutumme hyväksi.
Kaksi videoaihetta olisi harkinnan arvoisia. Ensinnäkin Valkoisesta talosta nyky tilassa. Video tuhotusta Valkoisesta talosta oli masentavaa katsottavaa. Dokumenttina se on kuitenkin säilyttämisen arvoinen – ehdottomasti. – Toiseksi, Venäjän Värtsilästä näkymiä siitä, mitä on 1990-luvulla ja sen jälkeen muutamissa paikoissa talkoilla tehty.
Ennen vanhaan nostettiin talvella Jänisjoesta jäitä maidon kesällä jäähdyttämistä varten. Jää sahattiin isohkoiksi palasiksi ja vedettiin vedestä ylös jään päällle hevospelillä. Sitten jäämöhkäleet kyydittiin säilöön. Meillä sellainen oli uuden käyttötarkoituksen saanut AIV-säilö. Jäämöhkäleet peitettiin sahanpurulla.
Kesällä päivittäin kaivettiin säilöstä jääpalasia ja ne kaadettiin vesialtaaseen, jossa maitotonkka sai jäähtyä ennenkuin siitä osa vietiin maitolaiturille meijeriin kuljetettavaksi.
On iso asia, että nykyisin maidon tuottaminen meijeriautoon on moninverroin yksinkertaisempaa ja helpompaa.
Ei tarvitse mennä sahan ja hevosen kanssa joelle jäitä nostamaan. Joki saa rauhassa virrata kohti rajaa ja Laatokkaa.
Tähän sopinee vanha Jäähdytysjäätä -juttuni. Siinä ollaan samoissa askareissa:
https://www.vartsi.net/2011/05/29/jaahdytysjaata/
Voisko joku selvittää, miten monta asunto-osaketta Arppen pihan läheisyydessä on nyt tyhjillään? Ja mikä taho ne omistaa? Hotellin lähellä on ainakin yksi rivitalo ollut käyttämättä jo vuosia. Joku voisi ostaa sen ja kunnostaa, jos saisi halvalla?????
Huonokuntoisen rivitalon kunnostaminen on kalliimpaa kuin uuden tekeminen ja tulos silti epävarma. Ja lainaa noihin ei saa ostaja eikä kunnostaja tuskin mistään. Eikä taida venäläiset sijoittajatkaan olla ostotuulella.
Tohmajärven kunnan kiinteistöstrategia 2018 -2028 avannee asiaa. Taitaa valitettavan moni kohde odotella loppuun käyttämistä ja/tai purkamista:
http://webdynasty.pohjoiskarjala.net/dynasty/tohmajarvi/kokous/20181219-5-1.PDF
Erkin mainitsema Ohjelmapalveluyritys Karelia Active ei ole Kiteeläinen yritys vaan pitää majapaikkaansa ihan Niiralan Noittaalla. Kipparina yrityksessä toimii Jani Martikainen joka myös tuottaa ruokapalveluja eri tapahtumissa.
Netistä löytynyt osoite on siis väärä. Kiitos korjauksesta! Yrittäjä asuukin lähellä Jänisjokea.
Elämän kumppanin tapasin kevättalvella Tohmajärven Mäkipirtin tansseissa. Kerran viikossa tavattiin. Minä Joensuussa ja seurustelukumpani Tohmajärvellä lukiota käyden. Ensimmäisestä keväästä yhdessä Jänisjoen varresta patsolan koskella jäi eläämään muisto kun yhdessä jokivarren ryteikössä kuljimme. Myös muisto vaimon isän rysäpukeista on elävänä mielessäni. Esko apen rysäpukit korjattiin kesällä kun vettä virrassa oli vähän. Jäät keväällä runtelivat rysäpukkien rakenteita ja teräsköydet pukkeja kiinnipitämänä olivat löyhtyneet.
Jänisjoki oli aikoinaan myös hyvä kalajoki, noh saattaa se olla vieläkin. Parhaimpia lapsuusmuistoja on keväinen patsinonginta Haponojan ja Jänisjoen ”risteyksessä”.
Illan päättyessä oli vanha koulureppu täynnä, joukossa joku lähes kiloinen lahna. Väyrysen Antero oli rantapenkan paras onkija, mutta hänen vapansa ylti lähes puoleenväliin jokea.
nykymaailmassa lumilaanit suojataan sulamiselta ja käytetään kuuman aikaan kaukojäähdytykseen…talvella kaukolämpö,kesällä kaukoviilennys
Minun muistot Jänisjoesta ovat varsin vähäiset. Joskus 50 -luvulla uimakoulu oli siinä kylätalon kohdalla joen rannassa. Siinä oli varmaan kunnan tilan yhteissauna. Sauna oli siinä uimakoulussa parasta. Jokivesi oli hirveän kylmää ja joen pohjassa oli sellaista vihreää lasittunutta kiveä, jotka tekivät haavoja jalkapohjiin.
Hapo-ojan risteys oli minullakin mieli onkimispaikka niinkuin Matillakin. Hyvä ravustuspaikka oli papoilan kohdalla.
Sitten ”riijuuikäisenä” huomasin kuinka kaunis retki- tai soutelupaikka oli Niiralassa Ukonkallion luona.
Tarinoita Jänisjoesta voisi jatkaa, kun sen varrelle on nyt sijoittunut Majatalo Raja. Miten upea väylä kanooteilla kulkemiselle!!! Kirjoitan kokemuksen pohjalta 1950-luvulta.
Jänisjoen rannalla oli maatilamme ja lapsuuskotini. Tohmajärven Keltasuolla.Monet muistot tähän vilkkaastikin virtaavaan jokeen liittyy. Pikkupoikana onkeen tarttui monenlaista vonkaletta ja jäipä koukku kiinni uppotukkeihinkin. Jäitä nostettiin talvisin maidon jäähdyttämistä varten ja katiskoilla nostettiin avannosta matikoita. Jänisjoessa uitettiin tukkeja vielä muistaakseni 60- luvun alussakin. En edes ala arvailemaan tässä kuinka monta sataa kilometriä joessa olen uinut(myös vahingossa ja varomatta talvellakin) ja luistellut talvisin. Hieno joki!
https://youtu.be/3l7TV6PaXSs
Jänisjokea Niiralasta Sikkerinsillalta Värtsilän sillalle.
https://youtu.be/QovSM15AKVA
JÄNISJOKI, tuttuja juttuja. Olen joskus takavuosikymmeninä ollut suunnittelijana ja vetäjänä Löydä Jänisjoki projektissa. Kiinnostuin aiheesta ja löysin kommenttiaiheisiin liittyvää netistäkin vielä.
https://retkipaikka.fi ..Jänisjoenvesiretkeila-melomassa
Sieltä löytyy lisää kuvin ja kertomuksin joen alku lähteiltä lähtien.
Jänisjoki on monelle mystinen rantakokemus tai soutuhetki. Ihan ulkomuistista runoni vuosien takaa, laiturilla syntynyt:
Kuin surusaatto
vaeltaa joki
mykkä ja sanaton.
Voi arkunkantajasta
tuntua silloin
kuin liinan toista päätä
kuollut itse kantaisi.
Mutta tämä on töherretty ruudulle Kaustajärvellä, joka on Universumin Helmi liki rajaa Suomen puolella.
Aurinko paistaa. + 9 mittarissa. Värtsilän pitäjäviiri tangossa tuulen hyväilyssä. Ja Kiteeltä radioitiin ortodoksinen liturgia. Kauniisti lauloi kuoro! Sen jälkeen kirkkokahvit ja kakkaran päällä tuoretta pihjajanmarjahilloa! Voi että…
Käykää uimassa, ennenkuin järvi jäätyy!
P.S. Luepa Hempan antaman vinkin viesti: retkipaikka.fi. Kertaus on opintojen äiti