MAATALOUSTUOTTEITA VENÄJÄLLE
Sanomalehti Karjalan Maa uutisoi 26.4.1924:
– Eilen lähetti ”Valio” ensimmäisen vaunulastin maitoa Pietariin, noin 6000 l. Maito käytettäneen Pietarin
sairaalain tarpeisiin –
Tämä uutinen on ajalta ennen Krimin miehitystä, joka tapahtui v. 2014 – siis 90 vuotta myöhemmin.
25.8. siitä tulee kuluneeksi 95 vuotta.
25.8. – siis maitojunan kulkupäivä – tänä vuonna 2019 on sunnuntai. Sen aihe on ”Etsikkoaikoja” –
messun väri kirkossa – kuinkas muuten – ”vihreä”. Vanhan testamentin teksti on Jer.18:1-10. Siitä pätkä Venäjälle
Herran sanaa: ”Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se
kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin
luvannut.”
Sunnuntaina 25.8. – siis mainitun maitojunan juhlapäivänä – voi lukea myös päivän evankeliumin –
Luuk.19:41-48. Voi sen lukea jo nytkin. Oikeastaan kannattaa lukea. Nousee mieleen monenlaisia
ajatuksia. Teksti päättyy näin: ”…koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä”.
Tämä Erkin mainitsema maitouutinen tiedotettiin Karjalan Maa Lehdessä 26.8.1924, ei siis 26.4. Erkillä vain inhimillinen näpyttelyvirhe päiväyksen kohdalla.
Tässä lie Erkillä tarkoitus vein ”verrata” uutisia 95 vuoden välillä. Siis tasan 95 vuotta maitojunan kulkemisen jälkeen tapahtui Krimin takaisin otto. Vai miksi sitä sanoisi. Tuonoin aikaan ja jo ennen vuoden 1917 tapahtumia historiatietojen mukaan Pietarin alueen ruokahuolto oli pitkälti Suomen alueen maatalouden varassa. Valio oli perustettu jo vuonna 1905, alkuun suurin voin vientikohde oli Englanti, mutta Pietari oli omalla maalla ja sai varmasti voistakin ison osan..
Ihan mielenkiintoista luettavaa nuo vanhat Karjalan Maat.
Tuli hosuttua, siis tapahtumien välillä oli aikaa 90 vuotta, ei 95. Sori.
Kiitos, Tuula! Voisitko jatkaa noiden vanhojen tapahtumien tuomista Värtsiin tällä Arkistolöytöjä ja sattumia – kategoriassa – vain mikä tämän osaston nimi Värtsissä nyt sitten lieneekin. Jotkin menneet tapahtumat aktivoituvat mielessä nyt elettävän myllerryksen keskellä.
Olisikohan tähän, jutun ymmärtämiseksi, paikallaan todeta vanhan sananparren mukaan: ”Joka härjillä kyntää se härjistä puhhuu” tahi ”Joka härjistä puhhuu se härjillä ajjaa.” Sananparsi tosin lienee ihan eri aikakaudelta peräisin ja paljon vanhempi kuin maitokuljetus Pietariin tai Krimin miehitys. Sopinee paremmin paremmin kuvaamaan jutun hengellistä osuutta.
Maitoa ja juustoa vietiin vahvistamattomien tietojeni mukaan myös Niiralan hovista Pietariin.
Tämä siis.Venäjän vallan aikaan 1800-luvulla
Kuljetus tapahtui lotjilla vesireittiä pitkin.Siinä sillanpielessä Jänisjoella kuormaus tapahtui,paitsi sitä siltaa ei siinä vielä silloin ollut,kapula lossi kuitenkin.
voi voi ja läm…voihin liittyen helsingin yliopston oivallus 10.5 voisuola aiv voisuola.por favor….myös vikillä aiv suola…..suomalaista meijeriosaamista….
Mrs Alec Tweedie matkusti suomessa sisarensa kanssa ja kirjoitti siitä matkakertomuksen, Nimi suomeksi MATKALLA SUOMESSA 1896 . Kirja on hauskasti kirjoittu ja valaisee hyvästi sen ajan suomalaista elämää ja maisemaa.
Kirjassa kerrotaan voikaupasta Englantiin tilasto vuodelta 1894, voita vietiin Tansakan kautta Englantiin 13335069 kiloa. Kaupan rahallinen arvo oli 6732 miljoonaamarkkaa ja Venäjälle viedyn voin kauppa 2433 miljoonaamarkkaa. Tansaka toimitti kolmasosan Englannin voinkulutuksesta tuolloin. Ei mitään nappikauppaa voin vienti ollut ja kun huomioidaan se, jotta maatiaislehmät ruokittiin metsälaitumella kesät ja kuivalla heinällä talvikauden.
Toivottavasti suomalainen maito ja voi ja juusto pärjäävät tulevaisuudessakin ja sen mukana maaseutu ja siellä asumisen mahdollisuudet. Ja kaurapuuro, eikä vain riisi.
”Voi on voita jota ei mikään voita”. Luki meijäriauton kyljessä kun maitotonka autoa odotteli maitolaiturilla. Tänäpäivänä näytetään maailmalle. Tehdään biopolttoaineita yhdessä ja eteenpäin kuljetaan.
joren mainitsema tieto on mielenkiintoinen ja voi olla hyvinkin mahdollista.senhän on täytynyt olla 1800 luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.tietääkö kukaan miten maito ja voi säilyivät kesähelteellä lotjilla?oliko siellä sahanpuru/jäälohkare systeemit.talvella asiat olivat tietysti helpompi toteuttaa maakuljetuksina.miten yleensä voin vienti noin suurina määrinä englantiin onnistui siihen aikaan?suola oli varmasti yksi keino ,mutta matka oli pitkä.herra pastöröi keksi maidon kuumentamisen jo 1860-luvulla,mutta eihän se yksinään riittänyt.maitotuotteethan pilaantuvat herkästi ja levittävät vaikeita sairauksia.
Mirs Alec Tweedie ihmetteli sitä kun he matkasivat savon halki Kajaaniin, niin silloin tällöin yhtä-äkkiä kärrytiellä oli kymmenpäinen lehmikarja ja keskellä korpea. Kajaanissa he saivat tietää, jotta ympäri maata oli pieniä meijereitä, jotka jalostivat maidon voiksi ja toimittivat sen tukkumyyntiin. Voi toimitettiin rannikkokaupunkeihin ja sieltä laivattiin Tanskaa. Ei voi ole kovin herkkä pilaantumaan ja toisekseen taisi se siihen aikaan hieman härski maku kuulua voin ominaisuuteen.
Kaivelin hiukan arkistojani hataran muistini tueksi tuosta Niiralan hovin meijerituotteiden toimituksista Pietariin.
Liisa Mäntymiehen toimittamassa Maria Partasen ja kumppaneiden teoksessa Sveitsiläinen isoisä valaistaan tätä asiaa.
Sveitsiläinen juustomestari Gottfried Treuthardt muutti 1897 Niiralan hoviin.Kirjassa kuvataan kuinka Niiralan hovi sijaitsi
suuren puiston keskellä Jänisjoen rannalla ympärillään avarat pellot ja taustanaan siniset vaarat.Kuulostaako tutulta 🙂
”Gottfried oli ahkera mies ja hovin juustolassa valmistui erinomaista juustoa.Hänellä oli jopa apumies,Karl Lindeman vuosina 1899-1905.Juustoja lastattiin proomuihin.Proomuissa ne matkasivat Jänisjokea pitkin Jänisjärvelle,sieltä Läskelän jokea pitkin Laatokalle ja Laatokan yli Pietariin.Paluukyydillä tuotiin Pietarista tavaroita juhlaan ja arkeen.”
Kiva, etteivät kaikki panneet hösseliksi arkistolöytöni tuottamista Värtsiin. Ihan mielenkiintoista tietoa on tullut esille.
Lisään tähän yhden sukuni perinnetiedosta löytyvän meijerijutun. Sen yksityiskohtien todenperäisyyttä en ole ehtinyt tarkistaa, ja taitaa jäädä tekemättäkin.
Joka tapauksessa Lintulassa oli vielä 1900-luvulla oma meijeri. Kerrotaan, että siitä valmistettua voita oiisi viety mm. Englantiin. Hallussani on mm. puinen esine, jolla on leimattu voita: EL.
Sotien jälkeen tähän meijeriin muutti rajan takaa Irtolan kauppaa. Siitä se siirtyi tien toiselle puolelle uuteen rakennukseen, jossa viimeisenä on toiminut Tikan kauppa.
Jos tuosta pitkästä rakennuksesta löytyisi valokuva, maksaisin siitä kohtuullisen palkkion. Rakennuksen joen puoleinen pää oli v. 1777 rakennettu vilja-aitta, joka sijaitsee nyt uudessa paikassa pihan pohjoispuolella nytkn pitkän rakennuksen päässä joen puolella.
Irtolan kaupan seinänaapurina oli siirtolaisperrhe Juvosen koti muutaman vuoden.
kiitos jorelle.niiralan hovin puistosta on ehkä jäljellä isot kuuset.luulisin niitä yli 100v .ehkä se slangimiehen slangi on ruppovaaran slangia.
Minua kiinnostaa ihan sisäänrakennetusti Suomen maatalous – kokonaisuudessaan, ei vain maitotalous. Ja mikä ettei kiinnostaisi, kun asiantuntijat väläyttelevät markkinoiden mahdollisuuksia maailmanlaajuisesti, ainakin Kiinan suuntaan.
Suomen maataloudessa on ollut monia erilaisia vaiheita. On ollut ylä- ja on alamäkeä. Eräässä vaiheessa merkittävä suomalainen poliitikko oli sitä mieltä, että teollisuus ja sen vienti maailmanmarkkinoille on kaikkein tärkein tavoite. Elintarvikkeita voi tuoda ulkomailta.
50 vuotta sitten vuonna 1969 tasavallan presidentti vahvisti lain ja siihen liittyvän asetuksen pellon käytön rajoittamisesta.Tämän pellonvarauslain mukaan ”maatalostuotantoon käytettävän pellon alan rajoittamiseksi voidaan valtion varoista suorittaa pellonvarauskorvausta”. Etusijalle laki asetti iäkkäät ja työkyvyltään heikot viljelijät. Sopimuksen mukaan viljelijä sitoutuu korvausta vastaan olemaan käyttämättä ja vuokraamatta sopimuksen alaista peltoa maataloustuotantooon. Lakiin liitettiin myös ns. teurastuspalkkiot: karjanomistajalle, joka luopuu lypsylehmistään ja maidontuotannosta kolmeksi vuodeksi, maksetaan teurastuspalkkiota 500 markkaa lehmää kohti.
Uudella lailla pyrittiin helpottamaan maatalouden ylituotantoa ja tuotteiden markkinointivaikeuksia, jotka olivat kasvattaneet suuresti valtion maksamia tukia.
Nykyisin tuohon ongelmaan – jos sitä on – paneudutaan aivan toisella tavalla. Tilakoot ovat suurentuneet. Viljelijöillä on mahdollisuuksia yhteistyössä toisten viljelijöiden kanssa rakentaa tuottavia keinoja. Maailmanmarkkina-mahdollisuuksia selvitetään. Jos tämä kaikki onnistuu, maaseutu säilyy elinvoimaisena, asuttuna ja haluttuna elinpaikkana. Luovan ajattelun – ja myös päätöksenteon – siirtäminen sopivassa määrin lähialueille – kuntiin – maaseutukaupunkeihin – maakuntiin olisi hyvä pohja rakentaa hyvinvointia pellolle ja pellonpientareelle.
Palataanpa takaisin 90 vuoden taakse. Kesäkuussa 1929 Valio toimitti Englantiin 16 421 astiaa voita, Saksaan
3 779 ja Tanskaan 176 astiaa. Onhan se aika paljon! Kymmenisen vuotta ennen talvisotaa! Silloin oli Karjala vielä osa Suomea.
Tänään tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun liperiläinen hiihtäjä Martti Lappalainen – Taunon veli – palasi Keski-Euroopasta Helsinkiin. Teatteriravintolassa oli tervetuliaiskahvit. Martti esitteli saamansa palkinnot: kaksi pöytäkelloa, yksi rannekello, posliininen hedelmämaljakko. Nämä neljästä kilpailusta, jotka kaikki hän oli voittanut.
Suojeluskuntapiirin päällikkö Pajari kertoi, että suojeluskuntakersantti Lappalainen oli 29.1.1929 ylennetty suojeluskuntavääpeliksi. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten suojeluskuntatoimintaan kuului läheisesti urheilu. Mainittakoon tässä yhteydessä, että hyllylläni on kaksi kiertopalkintoa, jotka isäni on 1930-luvulla voittanut suojeluskuntalaisten ampumahiihtokilpailuissa. Niistä toinen on narvinainen Ukko-Pekka -patsas.
Ampumahiihtoa minäkin harrastin Kontiorannassa talvella 1958 ja Hämeenlinnassa puolustusvoimain mestaruuskilpailuissa. Niissä ikävä kyllä pamautin pölkyn ohi, vaikka olin sitä ennen hankkinut maaliin ampumisella 7 vuorokauden kuntoisuusloman. Mutta eihän se ole mikään ihme. Sattuuhan sitä Kaisa Mäkäräisellekin vahinkoja.
No, niin, tulipa taas ohilaukaus. Tämä viimeisin kommentti piti ampua kategoriaan CHMONIX, jossa kirjoitetaan urheilusta.