Värtsiläisten Seuran jo perinteeksi muodostuneeseen yhteiseen lauleluun kokoonnuttiin tällä kertaa 7.10. sunnuntain puolenpäivän aikoihin Värtsilän kirkon seurakuntakotiin. Kutsu tilaisuuteen oli otettu oikein hyvin vastaan ja paikalla oli puolensataa laulajaa. Laulamisen ohella kuultiin seuran puheenjohtajan Aulis Kososen kertomana seuran loppuvuoden tapahtumista, teatterimatkasta Imatralle ja joulujuhlasta Joensuussa ravintola Kiesassa. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Lintunen kertoi Värtsilän kirkon maalaus- ja kunnostushankkeen ajankohtaisesta tilanteesta.
Kirkon seurakuntakodin lähes kaikki istuinpaikat olivat käytössä.
Vesa Honkanen lauloi säesti ja laulatti tuttuja sävelmiä.
Laulujen lomassa vietettiin kahvihetki, johon Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen emännät olivat tehneet maittavan tarjoilun.
Perinteeseen kuuluivat arpajaiset ja arpakauppaa tehtiin.
Kun kahvitarjoilulla oli virkistetty oloa ja mieltä, jatkettiin taas uusin lauluin.
Arpajaispalkintoja oli runsaasti. Samaan pöytään saatiin jopa kaksi kakkua.
Arpajaisten pääpalkinnon voitti Pertti Asikainen. Hän sai mukaansa lämpöisen lanttukukon.
Riemullista oli tavata ystäviä vaikkapa vain tämä lauleluhethen tiimalta.
Tavataan taas Värtsiläisten Seurassa.
Kiva selostus lauluhetkestä. Luiskahti ohi suun.
Varmasti kaikilla oli mukavaa!
Kuoroveli Jukka muistutti aamulla Kiteen kirkossa tapahtumasta. No, tietenkin olin sen unohtanut – tarkistin sitten sen Koti-Karjalasta.
Ennakkoilmoittautuminen 4.10. mennessä.
Hups, harmitti!
Emme tulleet ylimääräisinä, vaan menimme metsään Kenraalinkylään purkamaan taas kerran harmillista majavanpatoa.
Häpeä tunnustaa, kun en tiennyt tai muistanut. Olen vissiin ainut, joka katsoo Värtsilää koskevat menovinkit Värtsistä. Mutta onneksi toiset ovat tienneet ja näyttää olevan ah niin iloista porukkaa tupa täynnä.
Parempi myöhään kuin jne…
Kiitokset vielä kerran laulutapahtuman järjestäjille; oivalle musikantille ja ehtoisille emännille hienosti sujuneesta tarjoilusta. Maukasta tarjottavaa riitti ja kahvi oli hyvää!
Yllätyksekseni toi eräs minulle tuntematon rouvashenkilö pari kellastunutta paperilappusta käteeni, sanoja ei vaihdettu. Ainoastaan kiittelin.
Kotona sitten availin ja tutkin tarkemmin. Toinen kirjoitus kertoi vanhassa Värtsilässä asuneista kolmesta sisaruksesta, Kaija, Suoma ja Maila Rouvisesta, jotka muuttivat aikanaan Ruotsiin. Lehtileikkeen mukaan runontaitajia koko trio. Mailalta ilmestyi romaanikin runojen lisäksi.
Muutama kerta soiteltiinkin, puolin ja toisin. Nyt sain kuulla että Maila oli nukkunut pois ”tuonilmaisiin”.
Muistoksi tässä Mailan koskettava runo.
Matkalla tulevaisuuteen
Laiva irtautui satamasta
seisoin kauan kannella
katseeni mittasi
veden pintaa
sumuisin
näkemättömin silmin
olin matkalla tulevaisuuteen
menneisyys
katkeruutena sydämessäni
olisiko tulevaisuudella
minulle
jotakin annettavaa
olisiko jossakin satumaa?
Hilkka